La 10.11.2018

Welhot taikoi kolme pistettä haluttomalta Heimolta

Marraskuinen kahden kotiottelun viikonloppu kääntyi miesten edustusjoukkueen kannalta tuloksellisesti synkäksi. Kuudesta tarjolla olleesta sarjapisteestä plakkariin jäi vain yksi. Lauantaina Indians ei löytänyt tarpeeksi kovaa maalinälkää ja hävisi kuopiolaiselle SB Welhoille 3–4.

Perjantain Happee-ottelussa mätettiin 17 maalia, joista Westend Indians teki kahdeksan. Tätä taustaa vasten moni odotti ehkä lauantainakin maalijuhlia. Mutta yllättävän nihkeäksi se meni. 

Heimo ei ensimmäisessä erässä oikein löytänyt väyliä parhaalle maalintekosektorille, vaan jäi pyörimään omalle alueelle ja laitoihin. Syötöt napsahtivat pelaajille, jotka olivat tulossa "kotiin päin". Osumia halajavan joukkueen pitäisi saada pallon ja pelaajien liike suuntautumaan ennemmin vastustajan maalia kohti.

Welhoilla ei t't' ongelmaa ollut. Keltaisissa pelanneet vieraat saivat yllättävän paljon tilaa keskellä, kun lähtivät hyökkäämään. Näistä paikoista olisi voinut tulla enemmänkin kuin ne kaksi maalia, jokt akuopiolaisjoukkue maalin edestä teki.

Erän loppua kohden Indians sisuuntui. Siirretyn rangaistuksen aikana Valtteri Kainulainen kiskaisi ylärimaan. Ylivoimapelissä Aaro Astalan tähtäin oli napsun verran alempana, ja kotijoukkue sai kavennusmaalin.

Puolustuspään lepsuilu kuitenkin jatkui, ja Welhot pääsi rokottamaan vielä kerran. Kahden maalin takaa-ajomatka on paha rasti silloin, kun fiksulla vierastaktiikalla pelaava vastustaja on niin hyvä kuin Welhot lauantaina oli.

Toinen erä oli Heimon näennäistä hallintaa. Kavennusosumaa saatiin odottaa seitsemisen minuuttia. Ykköskentällinen piti palloa kärsivällisesti, ja Olli Arkkilan syöttö tavoitti takatolpalta Janne Jaanuksen. Pakin tontilla lauantaina pelannut Jaanus ujutti pienestä kulmasta pallon sisäverkkoon.

Welhot sai kavennuksen jälkeen vähän otetta, mutta ainakin kotiyleisö taisi odotella silti tasoitusta ja asioiden palauttamista päiväjärjestykseen. Sitä ei kuitenkaan koskaan tullut, vaikka Mikael Sievänen kilauttikin tolppaa. Welhojen Eetu Sorvalilla oli ratkaisevasti tarkempi sihti, ja hän iski seuraavasta tilanteesta vieraat taas kaksi maalia edelle.

Heimo jahtasi tosissaan osumia kolmannessa erässä ja kaikesta näki, että halu onnistua poltteli. Welhot sumputti keskustan hienosti, mutta kun tarpeeksi takoo, niin tilaa löytyy. Tällä kertaa tilaisuus avautui taas Jaanukselle, jolle Astala malttoi vielä siirtää paremmalle tontille.

Heimo yritti murtaa keskustaa rohkeilla syötöllä, joista Welhot pääsi pari kertaa vaarallisen oloisiin  kääntöihin. Yksi kaukoveto kimmahti peräti Heimon maalin ylärimaan.

Joka tapauksessa Heimon hyökkäykset olivat nyt parempia. Ykköskentällinen järjesti viitisen minuuttia loppua kovan rummutuksen, mutta Welhot taisteli antaumuksella.

Kahteen kenttään tiivistämisen myötä Indians sai jatkuvan paineen Welhojen puolustusalueelle. Hyvistä paikoista huolimatta pallo ei suostunut menemään enää kuopiolaisten maaliin. Yksi valttikortti oli kuitenkin vielä käytössä: Heimon tunnetusti tehokas kuudella viittä vastaan -miehistö. Sitä päästiin kuitenkin kokeilemaan vain pieni hetki.

Otto Lehkosuo komennettiin nimittäin jäähylle reilu minuutti ennen loppua. Rangaistus tuli tilanteesta, jossa pallo pomppi Welhojen maalilla, ja maalivahti Roni Tuononen ehti haalia sen itselleen. Kovalla halulla ja väkevästi  tilanteeseen rynnistänyt Lehkosuo myöhästyi hieman ja osui Tuonoseen.

Viimeisen minuutin Welhot piti palloa ylivoiman turvin, eikä kotijoukkue saanut enää tilaisuutta.

"Tänään oli haluton ryhmä, ja Welhot oli parempi. Jos pelaa ottelusta vain 20 minuuttia, niin silloin harvoin voittaa", päävalmentaja Mikko Laurikainen sanoi.

Haluttomuus näkyi hänen mukaansa eniten siinä, ettei kahdessa ensimmäisessä erässä oikein pyritty pelaamaan eteenpäin, vaan palloa pidettiin turhankin varmistellen.

"Ei me oikein oltu maalia tekemässä. Olisi pitänyt olla halua, että nyt mennään."

Welhot hyötyi totta kai siitä, että pääsi melko nopeasti kahden maalin johtoon.

"Ensimmäinen tuli meidän omasta hyökkäyspään kulmavaparista, en tiedä, mitä siinä oikein kävi. Toisessa jäätiin ihmettelemään tuomiota, mutta Welhot ei jäänyt ihmettelemään. Nämä ovat pieniä asioita, mutta sellaisia, joita käymme koko ajan läpi", Laurikainen kertasi.

Osaltaan hän otti tappion myös valmennuksen piikkiin. Perjantain Happee-ottelun jälkeen otettiin tietoinen riski, ja siinä ottelussa esiin tulleet pelilliset asiat käytiin läpi tuoreeltaan.

"Se ei ollut ihan optimi valmistautuminen tähän otteluun, mutta toisaalta olisimme voineet hävitä tämän niihin asioihin ilman läpikäyntiä. Nyt npeli parani niiden osalta."

Kaksi peräkkäistä kotitappiota ei kuitenkaan näkynyt epätoivona. 

"En ole sillä lailla huolissani. Ei ole isoista asioista kiinni. Jos vain nöyrtyisimme pelaamaan yksinkertaisemmin", Laurikainen mietti.

Kaksi maalia tehnyt Jaanus ei luonnollisestikaan ollut tyytyväinen iltaan, vaikka saikin pari onnistumista.

"Ekassa ja tokassa erässä ei pelattu ylöspäin meneville pelaajille. Näytti melkein siltä, ettei edes yritetty tehdä maaleja. Kolmannessa lisättiin pallon hallintaa", Jaanus veti yhteen. 

Siinä kolmannessa erässä olisi ollut paikat nousta tasoihin ja mennä ohikin.

"Itsellänikin taisi olla kolme paikka tasoittaa", Jaanus muisteli tilanteita, joista hattutempun olisi voinut täydentää.

Sami Niskasen poissaolon myötä ykköskentällistä on myllätty. Lauantaina Jaanus pelasi nimellisesti pakkina, mutta Heimon pelitavassa se ei kerro oikeastaan mistään

"Kyllä minä siellä hyökkääjänä seilasin menemään."

Sinänsä Niskasen puuttuminen riveistä vaikutti luultavasti jonkin verran ykköskentällisen esitykseen, mutta kukaan Heimosta ei halunnut mennä loukkaantumisten taakse.

Heimo jatkaa pelejään vajaan viikon päästä perjantaina, kun Tiipiiseen saapuu viime kevään puolivälierävastustaja EräViikingit. Jaanukselle nykyinen rytmi maistuu.

"Saisi olla enemmänkin matseja aina viikonloppuisin, niin että viikolla voi treenata ja viikonloppuna pelata", Jaanus lähetti terveiset otteluohjelman laatijoille.

HEIMO–SB Welhot 3–4 (1–3, 1–1, 1–0)

04.04 Elias Niskanen (Erno Sivula) 0–1
11.20 Olli Taskinen (Eero Vepsäläinen) 0–2
17.47 Aaro Astala (Kevin Nylund) 1–2 yv.
18.42 Taskinen (Janne Pitkänen) 1–3
27.04 Janne Jaanus (Olli Arkkila) 2–3
34.14 Eetu Sorvali (Iiro Lankinen) 2–4
43.12 Jaanus (Astala) 3–4