Ma 25.03.2024

Puolustusvoimista hyökkäysvoimaa Heimolle ja välieräpaikka plakkariin – "Viisikkopeli oli täyttä tlimanttia"

Westend Indiansilla oli sunnuntaina niin sanotusti katkon paikka F-liigan puolivälierissä, kun se isännöi kolmannen Turun Palloseuraa. Kupittaalta maukkaan vierasvoiton keskiviikkona hakenut Heimo johti paras seitsemästä -ottelusarjaa 3–1.

Heimo oli voittanut molemmat kotiottelunsa huippujännittävissä peleissä, joten voittamalla vielä tämänkin se etenisi siis välieriin.

Ja voittohan sieltä tuli, jälleen kerran maalin erolla, nyt lukemin 5–4.

– Erot joukkueiden välillä olivat juuri niin pienet kuin lukemat osoittavat. Kauden kahdeksasta pelistä seitsemän oli maalin pelejä, jos ei huomioida lopussa tyhjiin tehtyjä, huomioi Heimon päävalmentaja Antti Vartiainen. 

– Iso kiitos Tepsille sarjasta ja kovasta vastuksesta!

Heimon onnistumisesta kertoo ehkä sekin, että puolustava mestari TPS ei voittanut kertaakaan varsinaisella peliajalla. Kaikki turkulaisten voitot tulivat jatkoajalla, kaksi syksyllä runkosarjassa ja yksi puolivälierien toisessa ottelussa Turussa.

– Ehkä olimme juuri sen aavistuksen edellä, Vartiainen totesi.

Sunnuntaina kotijoukkueen maaleissa oli kaikuja aiemmista otteluista, siksi samantyyppisiä ne olivat. Jasper Auvinen ja Valtteri Kainulainen tekivät kaksi mieheen.

Kapteenin jälkimmäinen ajassa 49:55 syntynyt osuma jäi sarjan viimeiseksi ja voittomaaliksi matkalla kohti mitalipelejä.

Ennen sitä nähtiin kenties sarjan aiempia otteluita virtaavampi matsi. TPS meni johtoon reilun kahdeksan minuutin pelin jälkeen.

– TPS tuli pelin alkuun hyvin, olimme siinä pallottomina. Power breakilla pojat päättivät parantaa, ja saimmekin käännettyä tilanteen.

Tasoitus kiskaisi tutulla kantillaan Samuli Junnila, joka pääsi hyödyntämään pienen ylimääräisen tilan hienosti.

Kolmisen minuuttia myöhemmin Leevi Auranen pääsi katkoon keskialueella ja levitti vasemmalle Valtteri Kainulaiselle. Kapteenin terävä laukaus upposi vääjäämättä takakulmaan.

Toinen erä olikin sitten sarjan maalirikkain. Junnila syötti Jasper Auviselle tutulla kuviolla ja numerot olivat 3–1. 

TPS kavensi pari minuuttia myöhemmin. Siitä meni edelleen vain 70 sekuntia, kun Junnilan passi löysi taas Auvisen maalipaikasta, ja tämä iski varmasti pudotuspelien kuudennen osumansa.

Puolustusvoimissa varusmiehinä palvelevat Junnila ja Auvinen karauttivat Heimon hyökkäysvoimiksi juuri oikealla tavalla ja palasivat kasarmille tehtävän suoritettuaan komennuksen päätteeksi vielä sunnuntai-iltana.

Junnila keräsi viiteen otteluun mukavat 3+4, ja pisteistä valtaosa (2+3) tuli kahdessa viimeisessä pelissä. Auvinen teki sekä neljännessä että viidennessä matsissa kaksi maalia ja summasi puolivälierissä kaikkiaan pisteet 6+1.

Se tilastoista. TPS ei ollut antanut periksi. Toisen erän vikalla kympillä se iski kahdesti ja nousi tasoihin.

– Momentumit heilahtelivat toisessa erässä, ja TPS oli hyvä. Onneksi saimme naulattua paikoistamme. TPS nosti aiempaa enemmän pelaajia syvemmälle meidän alueellemme ja siksi saimme vastaavasti enemmän kääntöjä, Vartiainen nivoi.

Kolmannessa erässä nähtiin vain yksi maali, mutta sitäkin riemukkaampi heimolaisittain. Se tuli liki tismalleen samalla lailla kuin Kainulaisen edelliset onnistumiset sarjassa. 

Tosin Leevi Aurasen kunniaksi on todettava, että vaikuttavaa syöttöä edelsi hieno jalalla nosto ja pyörähdys ohi karvaajan. Tämä avasi tilan hienosti Vadelle, jonka laukauksessa riitti laatua.

– Kolmannessa erässä rohkeus palkittiin. Olimme päättäneet, että juuri rohkeudella me tämän viemme. Saatiin sellainen tunne, että on kiva pelata tällaisessa tilanteessa, Vartiainen kertasi.

TPS:n kukistaminen vaati vielä sitä, että loppu kykittiin omissa vastustajan pyörittäessä kuudella viittä ja kuudella neljää vastaan. Tämä sujui yhtä hienosti ja suurella sydämellä kuin aiemmissa otteluissa.

Aurasen tai kenenkään muuta erikoista ei nyt tarvittu, ja viimeisen peiton jälkeen tuulettavat Indians-pelaajat piirittivät taas hienosti torjuneen Mikko Kirvesniemen. 

– Viimeiset viisi minuuttia puolustettiin, kova suoritus, Vartiainen kiitteli.

Yli 300 minuuttiin salibandyä mahtui monia vaiheita. Turkulaisten pitävä puolustus ja joukkueiden tasaväkisyys olivat tiedossa. 

Joissakin otteluissa Heimo olisi ehkä voinut paremmalla viimeistelyllä välttää jännittävän lopun, mutta helpolla niitä maaleja ei näissä kekkereissä tehdä. Kuten Vartiainen totesi, maali-iloittelua ei näistä matseista odotettukaan.

Parantamisen varaa silti varmasti jäi, mutta pääsääntöisesti Heimo pelasi ehjän sarjan ja ansaitsi jatkopaikkansa. Siitä sopi makustella nyt yhden illan.

– Parhaimmillamme olimme tosi hyviä. Aika robotti sitä saisi olla, jos nyt ei tuntuisi hyvältä, valmentaja totesi.

Samaan hengenvetoon hän kuitenkin kertoi, että maanantain huilin jälkeen tiistaina treenataan taas.

Tiiviissä ottelutahdissa ei pysty oikeastaan harjoittelemaan lainkaan, joten sarjan katkaisu viidessä pelissä on eduksi. Kaksi muuta sarjaa jatkuu vielä ensi viikon puolelle.

Päästetänpä sitten ääneen pelaajat. 

– Upea sarja ja upea voitto. Kiitos Tepsille mahtavasta sarjassa, sanoi aluksi kapteeni Valtteri Kainulainen kuten asiaan kuuluu.

– Tiukkoja matseja olivat jokainen. Joka pelaajalla on luotto meidän omaan tyyliimme, jolla voittoja kairataan. Siihen on selvät sävelet, jotka joka kundi tietää. Meitä vastaan oli vaikea tehdä maalia, ja puolustettiin hyvin.  

Kainulainen suoritti esimerkillisesti molemmissa päissä kaukaloa. Kakkoskentällinen sai katkoista paikkoja varsin toisteisesti,

– Käännöt ovat tässä lajissa hemmetin hyvä maalipaikka. Tietysti niissä voi aina olla edelleen vielä tehokkaampikin,  mutta hienoa, että saatiin niistä nyt täräytettyä, Kainulainen kertasi. 

Vielä hienompi oli hänen kirjoissaan puolustamisen asenne. Vapaamatkustajia ei ollut mukana, kun TPS tylsytettliin maaliskuun aikana.

– Jokainen kundi jätti sielun kentälle, ja Mikko pelasi maalissa erittäin upeasti. Puolustettiin tuo todella hyvin, muiden mukana vetojen tielle möyrinyt Kainulainen hehkutti.

Tiipiin yli 600 katsojaa elivät hengessä mukana lopun hurjassa taistelussa ja ansaitsivat kapteenin kiitoksen 

– Mahtava yleisö, upea fiilis oli pelata. Vaikka siellä viuhui kuteja, ja TPS pommitti lopussa, tuntui siltä, ettei tässä ole mitään hätää, tämä kairataan tämä matsi.

Lisää herkkua on luvassa niin Kainulaiselle ja muille pelaajille kuin katsojillekin. Heimo aloittaa välieränsä vielä tuntematonta vastustajaa vastaan luultavasti perjantaina.

– Nautitaan tästä nyt hetki, mutta vain hetki. Matka on vasta alussa, ja olemme menossa kohti isompaa. Se on hyvä pitää mielessä, eikä tätä kovin pitkään ehdi ajatella. Viikonloppua kohti!

Sinnepä sitä tähyää myös Heimon oma kasvatti, seurassa pienestä pitäen ollut Junnila. Hän raportoi tunnelmistaan myöhään sunnuntaina palveluspaikaltaan Santahaminasta, jonne palasi tutkaparinsa Auvisen kanssa myöhään sunnuntai-iltana.

– Viime matseissa onnistuttiin kyllä ihan hyvin. Kehtaan sanoa, että viisikkona puolustuksemme oli aika timanttia. Sitä kautta meille on selvää, missä tilanteissa ja miten haluamme kääntää peliä. Yhteiset suuntaviivat auttavat, ja ne kehittyivät sarjan myöden vielä hieman. Nyt se riitti.

Puolustusvoimien leivissä olevalta pelaajalta tämä on hyvä on hyvä huomio. Puolustus on usein paras hyökkäys, sillä se tuottaa katkoja ja kääntöjä. Juuri nyt taistelupari Junnila – Auvinen on niissä tehokas.

– Japen kanssa on kyllä kiva pelata, meillä on myös kivaa kentän ulkopuolella. Viimeisen vuoden aikana kemiat ovat vielä kehittyneet entisestään, Junnila kertoi.

Junnila voitti Auvisen runkosarjamaaleissa 27–25, mutta pudotuspeleissä tähän asti kaksikon yhdessä tekemistä viidestä osumasta Auvinen täräytti neljä. Osinhan tämä on sattumaa, ja kertoo ennen kaikkea Heimon pelifilosofiasta

– Koko kentän, niin kuin myös Auvisen kanssa, on selvää mihin missäkin tilanteessa halutaan pelata esimerkiksi nopeissa käännöissä. Silloin voi olettaa, että tuolla se kaveri varmaan on. Ja sitten kun nostaa pään, niin aika usein se on juuri siellä missä olettikin. Se on kai sitä kliseistä ”kemiaa”, Junnila kuvaili.

Nuori hyökkääjää elää nyt tähänastisen uransa parasta aikaa. Viime keväänä tuli toki U22-joukkueessa Suomen mestaruus, mutta nyt on  mahdollisuus tehdä sama miehissä ja vieläpä tärkeässä roolissa.

– Huikea fiilis tästä sarjasta ja etenkin Otahallin tunnelmasta. Työt ovat vasta vaiheessa, ja haluamme tarjota kotiyleisölle vielä lisää hienoja hetkiä tänä keväänä! Luotto omaan tekemiseen on kaikilla kova, Junnila lupasi hienosti sujuneen ottelusarjan ja viikon päätteeksi.

5. puolivälierä HEIMO–TPS 5–4 (2–1, 2–3, 1–0)

08:14 Lauri Eloluoto (Aleksi Ahokas) 0–1
09:24 Samuli Junnila (Joonatan Lindholm) 1–1
12:44 Valtteri Kainulainen (Leevi Auranen) 2–1
26:05 Jasper Auvinen (Junnila) 3–1
28:11 Eloluoto (Pyry Kauppinen) 3–2
29:21 Auvinen (Junnila) 4–2
33:38 Waltteri Vesterinen (Joonas Koskinen) 4–3
36:13 Jere Niemelä 4–4
49:55 Kainulainen (Auranen) 5–4

Kuvia ottelutapahtumasta täällä!