La 12.02.2022

Kotiyleisö palasi, mutta SPV jätti Heimolle vain jämäpisteen – "Turha laittaa päätä pensaaseen"

Perjantai oli taas vaihteeksi juhlapäivä Westend Indiansin pelaajille ja miksei myös kannattajillekin, jotka pääsivät ensi kertaa paikan päälle sitten joulun alla pelatun jäähalliderbyn.

Otahalliin saapunut SPV oli epäkohtelias vieras laittamalla espoolaiset lujille, ja niinpä vain Heimo taipui lopulta voittolaukauskilpailun jälkeen 5–6. 

Heti alussa Indians tosin tarjoili kotiyleisölle sitä, mitä oli tilattu. Ajassa 3.37 koko ykkösketju oli värkkäämässä avausmaalia, jonka laukoi tarkasti ylänurkkaan Sami Niskanen Aaro Astalan hyvästä syötöstä. 

SPV tasoitti lähivaparista, kun se pääsi ylivoimalle Heimon oman pään hienoisen pomputtelun seurauksena. Osuman sijoitti tyylikkästi maalin kattoon vieraiden monivuotinen pistenikkari Sami Koski, joka teki ottelussa käsittämättömästi uransa tuhannennen tehopisteen liigatasolla. 

Tämän jälkeen erä eteni suurimmaksi osaksi niin, että Indians piti palloa, mutta pyöri enimmäkseen laidoissa ja maalin takana. SPV iski vaarallisesti vastaan aina kun se sai pelivälineen. Yhdestä vastaiskusta Koski iski illan toisensa, ja SPV kolmas pomppi maaliin epäonnisesti Heimon omista pelaajista. 

Avauserän lopussa Samuli Huppunen hankki haastollaan SPV:lle jäähyn, ja pukukopissa päästiin hiomaan erikoistilannekuvioita. 

Mutta niin vain paremmat juonet punottiin vieraiden kopissa. Voimakkaasti paineistanut alivoimanelikko sai Heimon hätäilemään ratkaisuissa, ja vedot painuivat ohitse maalikehikosta. Sama toistui, kun kotijoukkue sai toisen ylivoiman heti perään. 

Kotijoukkue oli kuitenkin viidellä viittä vastaan askelen edessä. Hallinta ei vain realisoitunut maaleiksi ennen kuin kakkossentteri Samuli Huppunen otti joukkueen reppuselkään. 

Ensin lappeenrantalaislähtöinen hyökkääjä ampui sektorista kavennuksen kaimansa Samuli Junnilan pudotuksesta. Neljä minuuttia myöhemmin Huppunen veivasi todella tyylikkään tasoituksen rystynostolla pienestä tilasta maalin edustalta. 

Ykköskentällinen ei saanut erässä maaleja, mutta kapteeni Valtteri Kainulaisen rohkea rymyäminen laidoissa tuotti SPV:lle vielä kaksi jäähyä. Niistä ensimmäisen Indians viimein hyödynsi. Huppunen antoi "pakki–pakki"-syötön Junnilalle, jonka matala veto sujahti verkkoon ja vei Heimon edelle. 

Myös kolmas erä alkoi heimolaisittain yli puolentoista minuutin ylivoimatilaisuudella, sillä Kainulaisen hankkimista jäähy tuli 17 sekuntia ennen taukoa.

Tälläkään kertaa erätauon katkoma ylivoima ei ollut kyllin tehokas. Kolmannen erän edetessä SPV alkoi taas saada vaaran paikkoja Juuso Jokisalon maalille. Yhdestä tällaisesta tilanteesta Jari Hankkio tasoitti. 

Vain kymmenen sekuntia myöhemmin Heimo oli uudestaan edellä. Astala riisti pallon maalin takana ja ruokki Kainulaiselle avopaikan. 

Tämäkään johto ei pitänyt. SPV tasoitti ajassa 52.32, ja loput varsinaisesta peliajasta tahkottiin huippujännittävissä merkeissä. Molemmissa päissä osuttiin tolppiinkin. Heimosta rautoja kilisytti Astala aivan viime sekunneilla. Niin lähellä maukas kolmen pisteen kotivoitto oli. 

Jatkoajalla maalivahdit Jokisalo ja SPV:n Rasmus Hasu ottivat hyvin koppeja. Niinpä yhden sarjapisteen kohtalo ratkaistiin Heimon peleissä sangen harvinaisella tavalla voittolaukauskisassa eli tutummin rankkareilla. 

Niissä SPV oli parempi, kun ainoastaan Sami Niskanen onnistui viidestä yrittäjästä. Vieraiden vetäjistä pallon laittoivat maaliin Jukka-Pekka Pelto-Arvo ja Matias Lintula. 

Ensimmäistä erää lukuun ottamatta Heimo oli hyvin pelillä. Kolmannen erän vauhdikkuudessa numerot olisivat voineet kääntyä kumman hyvänsä eduksi, joten kertyneet sarjapisteetkin olisivat voineet olla mitä vain välillä 0–3. 

Ilman Samuli Huppusta nollan pinnan todennäköisyys olisi ollut paljon suurempi. Nuorukainen oli mukana kaikissa toisen erän osumissa ja nosti kotijengin kahden maalin tappioasemasta maalin johtoon. 

– Eka erä oli nihkeä. Emme oikein uskaltaneet pelata, ja SPV on hyvä kamppailemaan, Huppunen ruoti. 

– Toisessa erässä muutkin kentät kuin ykkönen alkoivat pelata enemmän päädyn kautta, ja mekin uskalsimme mennä sinne paremmin. Siten alkoi tulla tulosta. 

Kolmannessa erässä tehtiin maaleja vuorotahtiin. 

– Molemmat päästivät vähän helppoja maaleja. Parempana päivänä olisi pomppinut meille jo varsinaisella peliajalla, Huppunen harmitteli. 

Hän kehaisi myös vastustajan maalivahtia Rasmus Hasua, joka piti kutinsa etenkin rankkarikisassa. Myös Huppusen yritys jäi suutariksi. 

Hänen toinen osumansa oli oiva esimerkki pehmeiden käsien tuomasta hyödystä. Huppunen pyöräytti pienessä tilassa taitavan rystynoston vastustamattomasti maaliin. 

– Juuri vaihdoin pihapelimailaan, koska siinä on parempi tatsi. Olisi näköjään pitänyt vaihtaa jo aiemmin, Huppunen naurahti. 

Huppusen tavoin maalinteossa onnistunut, mutta rankkarikisassa epäonnistunut Valtteri Kainulainen. 

– Jos kellossa olisi ollut enemmän aikaa, olisimme voittaneet, Vade uskoi ja oli luultavasti oikeassa. 

Hän korosti erityisesti sitä, miten hienoa oli pelata, kun yleisö oli palannut katsomoon. Kainulainen antoi ottelun jälkeen hienosti aikaansa Heimon pikkujunnuille toimimalla maalivahtina näiden rankkariyrityksissä. 

Myrtyneitä kasvoja ei lapsosille näytetty, vaikka Vaden oma yritys epäonnistui hetkeä aiemmin. 

– Katsoin, että siellä oli paljon tilaa, mutta veto ei mennyt sinne mihin halusin. Ei sitä jälkikäteen auta liikaa miettiä. En yleensä lauo noin kaukaa, mutta nyt yksinkertaisesti uskoin lakaisevani pallon sisään. 

Kerrataanpa siis mieluummin onnistumista. Heimon viidennessä maalissa nähtiin tuttu takuuvarma viimeistely maalin edestä. 

– Pitkältä ja ulottuvalta mieheltä taidokas riisto. Tiesin heti, että hän syöttää, Kainulainen kuvaili Aaro Astalan syöttämään osumaa, jonka olisi suonut jäävän voittomaaliksi. 

Vade oli innoissaan siitä, että ottelusuirtojen myötä kotipelejä on vielä jäljellä, ja nyt ne voidaan pelata yleisölle. Vadea ei mahdollinen ruuhka haittaisi. 

– Kiva se on pelata. Varsinkin tässä hallissa se on ihanaa! 

Päävalmentaja Antti Vartiainen ei käyttänyt joukkueen suorituksesta samaa adjektiivia kuin Kainulainen Otahallissa pelaamisesta. Silti hän oli suhteellisen tyytyväinen. 

– Numerollisesti toinen erä oli paras, mutta myös kolmas erä ja jatkoaika olivat pelillisesti ihan ok, Vartiainen totesi, eikä käyttänyt kyseistä ilmaisua ns. ironisesti. 

– Turha tässä on laittaa päätä pensaaseen. Työ jatkuu, nyt ei jäädä liikaa tulokseen kiinni. 

Seuraavan kerran tulosta haetaan Otahallissa lauantaina 19. helmikuuta, jolloin Espooseen saadaan Nurmon Jymy.

HEIMO–SPV 5–6 vl. (1–3, 3–0, 1–2, 0–0) 

03:37 Sami Niskanen (Aaro Astala) 1–0
08:11 Sami Koski (Juuso Keskinen) 1–1 yv.
10:09 Koski (Henri Urmas) 1–2
14:52 Konsta Haukkala (Henri Hakonen) 1–3
27:25 Samuli Huppunen (Samuli Junnila) 2–3
31:43 Huppunen (Leevi Auranen) 3–3
33:01 Junnila (Huppunen) 4–3 yv.
49:03 Jari Hankkio (Tuomas Mustonen) 4–4
49:13 Valtteri Kainulainen (Astala) 5–4
52:32 Juho Repo (Matias Lintula) 5–5

Voittolaukauskisa:
Samuli Huppunen - / Jukka-Pekka Pelto-Arvo +
Valtteri Kainulainen - / Juuso Keskinen -
Otto Lehkosuo - / Matias Lintula +
Sami Niskanen + / Tuomas Mustonen -
Aaro Astala -

Maalikoosta täältä!

Ottelukuvat täältä!