Ti 19.12.2023

Juha Seppä on takonut salibandyoppia espoolaisille jo vuosikymmenen – "Toiminta on ammattimaistunut selvästi"

Jokainen, joka on pelannut salibandyä Espoossa viimeisen vuosikymmenen aikana, on todennäköisesti viestitellyt Whatsappissa Juha Sepän kanssa. Ainakin mikäli pelipaita on ollut sitä keltamustaa sorttia.

Elokuun alussa vuonna 2013 Westend Indiansiin valmennushommiin tullut Seppä on viihtynyt seurassa nyt yli kymmenen vuotta.

Useamman sadan ja suurimmillaan yli tuhannen vuosittaisen harrastajan joukossa riittää tuttuja, kun pelaajien lisäksi valmennuspäällikkö on yhteydessä myös vanhempiin, muihin valmentajiin, joukkueenjohtajiin ja seuran muihin toimijoihin.

– Onhan noita Whatsapp-keskusteluja puhelimessa ihan järkyttävä määrä. Joskus kun lisään uuden numeron, niin se onkin siellä jo valmiiksi jostain aiemmasta yhteydenotosta. Niitä ei yksinkertaisesti voi muistaa kaikkia, mutta valmentamani ihmiset muistan kyllä hyvin, Seppä sanoo.

Valmentaminen onkin nimenomaan ihmisten kohtaamista. He eivät ole jääneet pelkiksi nimiksi puhelimen muistioon. Kauppareissulla saattaa tulla vastaan tutut kasvut ja paljastuu, että kyseessä on Heimon D-juniori takavuosilta, joka on käynyt Sepän vetämissä harjoituksissa.

Hän on myös itse pelannut Heimossa juniorina 1990-luvun lopussa muutaman kauden ajan, vaikka onkin pitäjänmäkeläläinen taustoiltaan.

– Samasta lätkäjoukkueesta Jori Lehterä ja luokkakaverini Jonas Enlund siirtyivät Heimoon pelaamaan salibandyä. Oli aina pitkä bussimatka 110:llä koko Espoon läpi Tapiolaan vanhalle WeeGee-hallille, Seppä muistelee.

– Leiposen Mika oli meidän valmentajamme varmaan jonain 16-vuotiaana silloin.

Seppä siirtyi myöhemmin HIFK:hon. Hän pelasi 2000-luvulla 50 runkosarjan liigamatsia HIFK:n ja Tapanilan Erän paidoissa. Pelaajaauralta palkintokaappiin jäi miesten SM-pronssi Tapanilan Erässä keväällä 2008 sekä värisuoran verran junnumitaleja huippuina C- ja A-nuorten kullat.

Tiet Leiposen ja Heimon kanssa ristesivät uudelleen vuonna 2013, kun Seppä oli valmistumassa liikunta-alan opinnoistaan Haaga-Heliasta ja Vierumäeltä.

– Etsin töitä pääkaupunkiseudulta, ja Tapanilan Erä oli siihen aikaan suuri toimija, joten se oli vaihtoehto. Laitoin myös Mikalle viestiä, että olisiko jotain. Ehdin sitten sopia ensin tänne tulosta. Olin aluksi apuvalmentaja A- ja B-junnuissa sekä E-ikäluokkavastaavana, mutta sen jälkeen on ollut monenlaisia hommia.

Moni nykyinen liigapelaaja on käynyt Heimon juniorimyllyssä, joko sen läpi tai ainakin jonkin aikaa. Seppä laskee, että useampi kymmenen nykyistä huippupelaajaa on jossain vaiheessa vähintään osallistunut hänen vetämiinsä treeneihin.

– Esimerkiksi Tuomas Harjulaa valmensin monta vuotta. Muistan myös silloin aikoinaan, kun näin Samuli Junnilan ja Rasmus Pasasen ensimmäisiä kertoja junnuina, että heillä oli jo silloin hemmetin hyvä vetotekniikka. Minulla on ollut siitä kanttauksesta taitotreeneissä kuvattu hidastettu video tallella pitkään.

Kymmenen vuotta on pitkä aika paitsi kohdattujen ihmisten määrässä niin myös seuran kehittymisessä. Seppä kiittelee Heimoa siitä, että toimintaympäristöä ja oikeastaan ihan kaikkea halutaan jatkuvasti kehittää.

– Seuralla ja Mika Leiposella on niin kova tahto mennä eteenpäin. Ei voi kiistää, ettenkö olisi viihtynyt. Toiminta on ammattimaistunut, ja se on paljon laadukkaampaa kuin vaikka kahdeksan vuotta sitten.

Yhdeksi esimerkiksi Seppä mainitsee Otahallin puitteet. Pelialustat ovat paremmat, ja muutenkin olosuhteet tukevat monipuolista salibandyn harjoittelua.

Nykyisin junioreilla on käytössään punttisalikortit Otahallille, joten oheisharjoittelu onnistuu samassa paikassa kuin lajitreeni. 

Kuten todettua, valmennuspäälliköllä riittää silti hommia näin isossa seurassa. Seppä ei kuitenkaan koe kuormittuvansa liikaa. Vilkkain työaika on illalla viidestä kahdeksaan, kun valmennan treeneissä. 

– Valmennusta voi tietenkin tehdä vaikka 24/7, jos katsoo jokaisen ottelun kolmeen kertaan läpi. Se olisi loputon suo.

Heimossa on kuitenkin paljon osaavia koutseja, jotka pitävät omista ryhmistään huolta.

– Ei minun tarvitse olla jokaisessa joukkueessa kaiken aikaa mukana, eikä puuttua jokaiseen asiaan, Seppä sanoo työnjaosta ja delegoinnista.

– En tätä tekisi, jos en tykkäisi. Voin määritellä valmennuksen ulkopuolisen työajan suht vapaasti. Ydinryhmä ympärillä on pysynyt melko lailla samana ja yhteistyö [toiminnanjohtaja] Mika Leiposen kanssa sujuu.

Seppä on pystynyt pitämään huolta omasta jaksamisestaan ja myös liikkumisestaan.

– En koe huonoa omaatuntoa, jos en heti vastaa jokaiseen viestiin. Samantyyppiset tilanteet toistuvat eri joukkueissa vuodesta toiseen, joten ainakin luulen tietäväni, miten milloinkin kannattaa toimia. 

Koronavuosina golfiin uudestaan hurahtanut Seppä käy kierroksella kesäisin lähes päivittäin. Talvella maistuisi hiihtäminen, joskin nyt loukki on pitänyt hänet poissa laduilta.

Mutta palataan vielä golfiin. Vanhan vitsin mukaan lajia vaihdetaan vasta sitten, kun ei enää osuta liikkuvaan palloon.

– Golfissa on parasta se, että siinä voi kehittyä vielä nopeastikin. Salibandyssä taas taantuu koko ajan, 36-vuotias Seppä toteaa.

Aivan kuten jatkuvaan kehityksen ja eteenpäin menemisen nimiin vannovan seuran valmentajan ja valmennuspäällikön kuuluukin.

Juha Seppä palkittiin kymmenestä vuodestaan Heimossa perjantaina Espoon voitokkaan derbyn yhteydessä.