B – Pojat Edustus
SM-sarjan kevätkierros
Kevätkierros alkoi Inkkareiden osalta jo joulukuun puolella
kotimatsilla Oilersia vastaan. Esitys oli ihan OK vaikka lopulta kärsittiin
tappio lukemin 3-6. Siitä alkoikin sitten kuukauden tauko sarjapeleissä.
Koko kauden ajan fysiikkatreenit Lumivaaran vetäminä olivat kuuluneet kuvaan ja tauon aikana sitä tehtiin normaalia huolellisemmin. Seuraavan kerran oltiin askissa tammikuun puolivälissä, kun reissattiin
Jyväskylään Happeen vieraaksi. Ottelu olikin todella tasainen kun maalin erolla
mentiin koko peli suuntaan tai toiseen. Jatkoajalla olis ollut paikka niitata
YV:llä maali, mutta ei napsunu maajoukkuemokke Tuomalan taakse. Happee vei
jäähyt minuutein 10-0 ja siitäkös ”pillipiiparit” saivat kuulla Happeen otteluraportissa.
Jos oli Classicia vastaan jäädytty johtoasemassa ekassa
koitoksessa niin Tampereella tehtiin melkein samat toistepäin. Digitaalit
näyttävät 11.46 ja ollaan ottamassa lukua 2-5 tilanteessa. Ottelun puolivälissä
oltiin jo kuitenkin kiritty tasoihin 5-5, mutta siihen kiri jäi ja kotimatkalle
niukan tappion, mutta hyvän taistelupelin jälkeen 5-7 tappio niskassa. Maalikoostekin
osoittaa, että Clasun Koskinen otti ratkaisijan roolin tehoilla 4+0. Sitten
vastaan Leppävaarassa HU-46. Melkoinen show siitäkin pelistä tuli ja nyt
tultiin kaukaa takaa ja vielä ohikin. 0-5 tappiolla ekan erän jälkeen ja
melkoisen puhuttelun jälkeen kaksi jälkimmäistä erää olikin uudestisyntynyt
lauma kentällä. Neljän pinnan ukot Jaatinen, Dahlqvist ja Lehkosuo näyttivät
etunenässä mallia ja muut tukivat hyvin taustalla kun noustiin 8-7 voittoon.
Seuraavalle tuplaviikonlopulle kotiin saatiin vastaan OLS ja
TPS. Pohjoisen pojat iskivät Heimon nurin lukemin 6-11 ja siinä varmistui ettei
pleijareihin päästäisi. OLS sinne kuitenkin pyristeli, mutta puolivälierissä
tippuivat lopulta Classicille suoraan 0-2 lukemin. TPS-peli olikin sitten
Inkkareiden näytöstä. Kapealla rosterilla Tapiolaan matkanneet turkulaiset
sinnittelivät alun matsista, mutta tippuivat lopulta kyydistä. Nykäsen(4+0)
johdolla kotivoitto lukemin 12-6. Sporttimobiilissa Edu kuittaa ”hämärä tunne”,
kysyttäessä kotihallin puuttumisesta. Tepsin Tamminen kaipasi sen sijaan vähän
juttuseuraa bussimatkoille.
Hiihtoloman
tiistai-peliin matkustettiin Manseen kohtaamaan Nokian KrP. Sekamelskaa oli
tämäkin peli, kun ensimmäiseen erään joukkueet iskivät yhteensä kymmenen häkkiä. 4-7
lukemista pystyttiin lopulta tämäkin peli kääntämään jälleen Nykäsen (3+3)
johdolla 11-8 voitoksi. Joensuuhun matkattiin seuraavaksi Josban vieraaksi.
Kotijoukkue oli kauden edetessä parantanut roimasti peliä, mutta hienosti
pysyttiin pari erää pelissä mukana. 2-3 lukemista kotijoukkue kuitenkin iski
rumat lukemat viimeiseen erään ja pitkälle kotimatkalle lopulta 3-11 tappio
niskassa. Rangers-peliin Rusalle oli taas kaivettu tuima taisteluasenne. Vaikka
vieraat olivat jo karussa niin hyvin tultiin lopussa melkein rinnalle asti.
Himaan kuitenkin 5-6 tappio niskassa. Tiistai-illan ratoksi jouduttiin
seuraavaksi Erän kyytiin. Eipä paljon ollut saumaa kun Mosan kaverit
maajoukkuepeluri Surakan (3+3) johdolla tinttasivat rumat lukemat tauluun, 13-5.
Kauden viimeisessä koitoksessa Erän siniset eivät sentään samaa näytöstä
esittäneet. Kausi oli mukava päättää voittoon lukemin 8-7. Isokselan pehmeät
kädet ruokkivat tehokkaasti (0+4) ja niitä käsiä voi ihailla maalikoosteesta.
Yhteenveto
Runkosarjan loppusijoitus oli 10. 16 pistettä plakkariin
saldolla 7-2-13. Mestaruuden vei lopulta nimiinsä Erä, joka kaatoi finaaleissa
Josban voitoin 2-1. Inkkareiden rosterin laajuus oli kaudella peräti 35
pelaajaa, joista 28 ylsi pisteille saakka. Reilu viisikollinen kundeja taisteli etunenässä
A-junnujen puolella upeasti SM-hopealle. Näitä sotureita sitten paikattiin
oikein reilusti nostamalla C98:sta peräti 10 kaveria kauden aikana näyttämään
osaamista. Tosiasiahan kuitenkin on, että kundien uraa ei viedä eteenpäin vain
yhden kauden osalta ja pitkässä juoksussa tämäkin kausi varmaan kasvatti
jokaista enemmän kuin tarpeeksi. Tilanteet elivät koko ajan ja kokoonpano siinä
sivussa ja kyllähän se vaati pelaajilta todella paljon. Jälkikäteen voi sanoa,
että valittu tie oli lopulta oikea eli jokaiselle pyrittiin hakemaan optimaalisin taso kehittyä. 4 pelaajaa olivat viikonloppuna
U19-maajoukkueen leirityksessä ja nuoremmista on iso liuta pääsemässä
näyttämään taitojaan liiton Pikku Pohjolaan ja Talenttileirille.
Vielä jos tilastojen taakse kyttää niin kauden aikana on
ehkä turhaankin tullut parjattua ylivoimaa. Tilastoista näkee, että joukkue
iski YV:llä kolmanneksi eniten maaleja Erän ja Rangersin jälkeen.
Alivoimallakin päästettiin vain 10 maalia, joka sekin sijoittuu puolenvälin
paremmalle puolelle vertailussa. Jäähyllä joukkue ei tykännyt istua kuin 95
minuuttia ja se oli neljänneksi vähiten sarjassa. Inkkareiden sisäisen
pistepörssin vei Jaatinen tehoilla 17+13.
Raportit näyttävät kuinka vaiherikkaan kauden saimme vetää
yhdessä läpi. Paljon on tietysti tapahtunut muutakin, mutta suuren maailman
tyyliin niistä ei huudella julkisesti vaan joukkueen jäsenten mieliin jäävät ne
lukuisat upeat hetket bussimatkoilla, hotelleissa, treeneissä ja pukukopeissa. Joukkue
hajoaa nyt eri ikäluokkiin. Osa siirtyy A-junnuihin ja nuoremmat B-junnuihin.
Lopuksi toimitus haluaa vielä kiittää valmennusta,
joukkueenjohtoa, kuvausryhmää, fyssaria sekä vanhempia koko pitkän kauden hienosta
duunista! Iso käsi myös sporttimobiili.fi –porukalle niin A- kuin B-junnujenkin
tapahtumien tiiviistä raportoinnista. Kausi 2013-2014 on paketissa, UGH!
