Palkintojen kohtalo ratkesi jo ensimmäisessä erässä, jonka kotijoukkue vei 4–1 . Tai oikeastaan ratkeamisesta ei voi todellakaan puhua, sillä Heimo oli selvästi parempi toisen ja kolmannen 20-minuuttisen aikana. Kiri jäi kuitenkin lyhyeksi, ja KrP pokkasi seurahistoriansa ensimmäisen mitalin.
Ottelun avausmaalissa Nokian KrP pelasi nopean sisäänlyönnin hyökkäysalueella. Ei tarvittu kuin puolen sekunnin nukahdus ja Henri Johansson pääsi viimeistelemään takatolpalta kauden ensimmäisen osumansa Heimoa vastaan.
Myös 2–0-maali oli harmittava. Keltapaidat eivät kunnolla päässeet omista pois ja KrP pääsi nopeasta käännöstä tekopaikkaan.
Kavennuksen iski hetkeä myöhemmin Mikael Sievänen, jonka Joonas Föhr tavoitti hyvällä syötöllä maalin takaa.
Avauserän loppu oli synkkä. Heimolle tuli pari pallonmenestystä kriittisillä alueilla, joiden seurauksena Mikko Laakso pääsi kahdesti avopaikkaan. Näistä maalit ja tilanne oli 4–1.
Toiseen erään Heimo tuli hyvällä jalalla. Heti alussa Teemu Venäläinen neppasi Heikki Iiskolan vedon riparin maaliin. Puolustaja kasvatti pudotuspelisaldonsa tyylikkäisiin 9+0-lukemiin.
Muutamaa minuuttia myöhemmin ykköskentällinen onnistui, kun Föhr pääsi tökkäämään irtopallon alakulmaan.
Raholan halliin on saapunut mukava joukko Heimon kannattajia ja kiri nosti fanien tunnelmaa entisestään. Myös kotiyleisö piti kiitettävää metakkaa.
Pronssiottelun hieno tunnelma vaikutti tavallaan myös ottelun kulkuun. Toisen erän loppupuolella Heimon Janne Jaanus laukoi maalia kohti pelin ollessa poikki. Hän vetosi tuomareihin, ettei ollut kuullut vihellystä.
Kahden minuutin rangaistus oli toki sääntöjen mukainen, mutta tuomio tuntui silti kovalta olosuhteet huomioiden. Toisaalta Heimo selvisi ilman isoa jäähyä aiemmassa tilanteessa, jossa Eetu Nykäsen maila osui vastustajaa kasvoihin.
Jaanuksen jäähy saatiin silti tapaettua – melkein. Sitä jäi jäljelle vain kuusi sekuntia, kun Johansson pamautti illan toisellaan KrP:n taas kahden maalin päähän.
Otto Lehkosuo lämäsi Heimon uudestaan tuntumaan ajassa 46.05 ja yritys tasoitusmaalin tekoon oli hurja. Yhteensä peräti 28 kertaa torjunut Santtu Pohjonen koppasi niin Jaanuksen, Tuomas Harjulan kuin Kaarlo Mahlberginkin yritykset ja monta muuta.
Viimeiset kaksi ja puoli minuuttia Heimo kokeili vielä kuudella kenttäpelaajalla viittä vastaan, mutta ei niin ei. Se pahuksen pallo ei vain suostunut menemään KrP:n maaliin.
Heimon pelaajilta ja valmennusjohdolla oli henkisesti ja fyysisesti takki aivan tyhjä ottelun jälkeen. Yksittäisestä ottelusta ei kannata muutenkaan tehdä suurempia analyysejä, eivätkä kauden onnistumiset välttämättä näyttäydy arvoisinaan pahimman pettymyksen hetkellä.
”Erittäin antoisa kausi. Vielä emme olleet valmiita siihen, että olisimme saaneet mitalin. Harmittavan lähellä se oli”, päävalmentaja Mikko Laurikainen huokasi.
Hän myönsi joukkueen olleen ensimmäisessä erässä ”muutenkin huono” perkaamatta sen tarkemmin takaiskuihin johtaneita tilanteita. Toisessa ja kolmannessa erässä peli-ilme oli hyvä.
”Ei riitä, että luo enemmän maalipaikkoja”, Laurikainen tiivisti.
Päättynyttä kautta koskevien analyysien ja tulevaa kautta koskevien päätösten aika on myöhemmin. Suurin osa joukkueen jäsenistä pääsee nyt hetkeksi unohtamaan koko salibandyn.
Kapteeni Valtteri Kainulaisen kohdalla ei ole näin. Hän matkaa torstaina Tšekkiin maajoukkueturnaukseen.
”Hieno juttu on päästä sinne, mutta tällä hetkellä on päällimmäisenä tunteena pettymys. Ei vain riittänyt vielä”, kaksi syöttöpistettä pronssiottelussa kerännyt Kainulainen sanoi.
Hän kiitteli joukkuetta siitä, että jokainen jätti ”sielunsa kentälle” ja näin se todellakin oli. Heimon suunta on nyt hyvä, eikä ensi kerralla mitalipeleissä ole niin paljon uutta.
Annetaanpa viimeinen sana Teemu Venäläiselle, jolle pronssiottelu saattoi olla uran viimeinen liigatasolla.
”Ei tässä oikein tiedä, mitä sanoa. Ensimmäinen erä oli hirveä ja myöhemmin oli paikkoja, mutta ei se auta. Todella iso pettymys”, maalijyvän keväällä löytänyt puolustaja sanoi.
Hän myönsi, että tappiosta jäi paljon hampaankoloon. Siltikin päätös liigauran lopettamisesta on toistaiseksi voimassa.
”Perheen ehdoilla mennään”, Venäläinen sanoi.
Heimon pelaajajoukon ainoan isän perheeseen on syntymässä toinen lapsi lähiaikoina, joten arvojärjestys on ymmärrettävä. Salibandy kaihertaa kuitenkin selvästi mielessä, eikä Venäläinen aio viedä mailaa vielä varastoon.
”Ei ole aikomus kokonaan lopettaa, sillä pelaaminen on ollut elämäntapa 5–6-vuotiaasta asti.”
Venäläinen täytti joulukuussa 30 vuotta, eikä hänellä oli ikänsä tai suoritustason puolesta mitään hätää Salibandyliigassa. Yhdeksän maalia 12 pudotuspeliottelussa kertovat oleellisen.
Ehkä asian suhteen ei siis tarvitse laittaa vielä viimeistä pistettä loppuun. Eikä sitä tarvitse laittaa myöskään Heimon edustustusjoukkueen tarinalle muuten kuin tämän kauden osalta.
Ensi syksynä Salibandyliigaan palaa paljon kokeneempi Westend Indians, jonka nousujohteinen kehitys lupaa paljon. Silloin otetaan vielä se yksi askel.
Nokian KrP – HEIMO 5–4 (4–1, 2–1, 1–0)
07.50 Henri Johansson (Joni Henttonen) 1–0
08.23 Henttonen (Vertti Wigren) 2–0
11.41 Mikael Sievänen (Joonas Föhr) 2–1
17.11 Mikko Laakso 3–1
18.18 Laakso (Emil Eklund) 4–1
21.11 Teemu Venäläinen (Heikki Iiskola) 4–2
28.42 Föhr (Valtteri Kainulainen) 4–3
34.17 Johansson (Laakso) 5–3 yv.
46.05 Otto Lehkosuo (Kainulainen) 5–4
Westendissä 21.04.2018
Teksti: WI Tiedotus / Erno Rautarinta
Kuvat: Esa Takalo
