Westend Indians pääsi ystävänpäivänä isännöimään frendejään Turusta, kun TPS pyrähti kylään jo toisen kerran tänä vuonna. Edellisessä kohtaamisessa Heimo nipisti maalin voiton, vaikka olisi voinut sillä kertaa takoa isommat luvut Tiipiin taululle.

Mutta maalin pelejähän ne tuppaavat Tepsiä vastaan olemaan. Turkulaisilla riittää laatupelaajia ja todellinen huippuveska Oskari Fäldén tapaa pitää huolen siitä, ettei helppoja maaleja heikäläisiä vastaan saa.

Tällä kertaa niitä ei todellakaan saatu. Heimolla oli kyllä paikat enemmän kuin kolmeen maaliin, jotka se lopulta teki. Vastaavasti omassa päässä oli valitettavaa huolimattomuutta, jonka myötä TPS sai johdon turhan helposti. Kirin jäätyä piippuun Heimo joutui tyytymään 3–5-tappioon.

– Annoimme aika helppoja paikkoja vastustajalle ja hölmöillään pallolla. Emme pelaa riittävän kypsästi, tiivisti päävalmentaja Antti Vartiainen oksakohdan kolmen matsin tappioputkessa.

AV huomautti, että samanlainen nöyryyden puute on vaivannut kaikissa kolmessa tappiossa.

– Tämä pitää laittaa kondikseen, Vartiainen totesi.

Ongelmia oli myös viimeistelyssä. Maalinteko on kuitenkin useimmiten alisteista muulle tekemiselle. Kun mukana on oikeassa määrin nöyrää työntekoa ja toisaalta kykyä tunnistaa tilanteet, alkaa verkkokin kummasti heilua.

– En halua mennä nyt viimeistelyn taakse. Kun ei anneta helppoja maaleja, ylhäälläkin onnistutaan paremmin, Vartiainen sanoi.

Kuten ennakoida saattoi, ottelu alkoi tasaisena, mutta ei suinkaan leppoisana. Pallosta tahdottiin kyllä pitää huolta, mutta ei pelkästään omassa päässä lyijyttämällä.

Ote oli alkuun ehkä hivenen Heimolla, mutta TPS sai tilaisuutensa ylivoimalla. Edellisessä Tiipiin pelissä turkulaiset eivät tehneet maaliakaan viidellä viittä vastaan, mutta ylivoima oli tehokasta.

Ja niin se oli nytkin, vaikka ensin muulta näytti. Olli Laine vei yyveen loppupuolella vieraat johtoon. Avausmaalin jälkeen TPS:llä oli vahva jakso, mutta Juuso Jokisalo ei ollut yllätettävissä. Mutta eipä Heimokaan päässyt oikein paikoille, joten parannettavaa toiseen erään jäi.

Sen alku ei ollut lainkaan hyvä. Lauri Eloluoto pääsi puolihuolimattomassa tilanteessa yksin käsiksi paluupalloon, jonka hän toimitti aivan maalin edustalta verkkoon. Vain pari minuuttia myöhemmin Tuomas Ojala rankaisi toisesta pikkunukahduksesta ja kiskaisi vaparin jälkeen Heimon vaihtoaition edestä etukulmaan seisovilta jaloiltaan.

Sitten koitti kotijoukkueen vuoro ja etsikkoaika, jolloin kamppailun olisi ehkä ollut käännettävissä. Heimolle nimittäin tarjotaan isosti mahdollisuutta tulla peliin mukaan tai ehkä se otti aloitteen itse, kuinka vain. Joka tapauksessa se pääsi muutaman minuutin aikana peräti kolmesti ylivoimalle.

Niistä ensimmäisellä Samuli Junnila tälläsikin nätisti etukulmaan. Kaksi muuta mahdollisuutta valuivat hiekkaan hyvästä pallon liikuttelusta huolimatta. Eikä kiriin saatu kierroksia tämän jälkeenkään, vaikka painostus TPS:n päässä pysyikin.

Kolmanteen erään oli siis varattu takaa-ajajan rooli. Heimo kehitti ihan hyviä paikkoja jo ensiminuuteilla, mutta seuraavan maalin iski TPS jälleen pienen lipsahduksen hyödyntäen.

Kolme maalia perässä riskitasoja on nostettava. Tämän seurauksena TPS onnistui vielä kertaalleen lyhyehkössä ajassa. Harmittavat takaiskut ja kurjat pomput ärsyynnyttivät Heimon taisteluun.

Useamman läheltä piti -tilanteen jälkeen pallo saatiin viimein maaliin. Osuman viimeisteli kuka muu muka kuin kapteeni Valtteri Kainulainen ajassa 47:23. Kolmen maalin takamatkan kuromiseen oli vielä kosolti aikaa.

Tämän jälkeen intensiteetti ja pelin viihdearvo nousivat silmin nähden. Heimon asenne oli todellakin upea, mutta viimeistelykyky valitettavasti ei. Toki oma ansionsa tässä oli Fäldénilläkin.

Kavennus 3–5:een tuli viimein, tasan kymmenen minuuttia Kainulaisen osumasta. Sen laukoi hienosti kahden maalin Junnila, mutta siihen se sitten tyssäsi. TPS sai varjeltua loput kaksi ja puoli minuuttia maaliaan. Näin turkulaiset ottivat kauden ensimmäisen voittonsa Heimosta ja tiivistivät sarjataulukon keskikastia samalla.

Kahdesti osunut Samuli Junnila myönsi suoraan, että tappio ärsytti todella paljon.

– Tuntui, ettei löydetty nyt TPS:n lyijyttämiseen aseita samalla lailla kuin viimeksi. Meille oli nyt tosi vaikeaa maalinteko ja samaan aikaan annoimme heille hyviä paikkoja.

Yksi kulminaatiopiste oli Heimon kolme perättäistä ylivoimaa toisessa erässä. Ensimmäinen tuotti tulosta Junnilan maalilla, mutta sihti ei ollut kohdallaan myöhemmin.

– Kolme ylivoimaa pyöririttiin yhtä päätä. Ainakin toisesta olisi pitänyt tehdä. Kolmannessa erässä oli sitten pakko pelata rohkeasti, Junnila manasi.

– Oman haudan kaivamista oli tänään.

Ylösnousemuksen olisi hyvä tapahtua jo lauantaina. Heimo matkaa Nokialle hakemaan KrP:ltä revanssia cupin finaalista.

Valmentaja Vartiaisen fokus oli täysin tässä pelissä. TPS-tappion myötä sarjataulukko alkaa näyttää sellaiselta, että nelossija on maksimi runkosarjan osalta. Huomattavasti tärkeämpää on kuitenkin saada peli kuntoon.

Vartiaisen mukaan painopiste on ilmiselvä. Pallollisen pelin tarvitaan rautaisannos nöyryyttä. Puhtaan pelillisesti homma toimii, kunhan sovitut asiat hoidetaan.

– Nöyryydestä se lähtee. Se on ihan itsestä kiinni. Kiinnostukseni on vain seuraavassa pelissä, ja se on jo huomenna, Vartiainen paalutti.

Salibandy on siitä jännä peli, että momentumit ovat hyvin voimakkaita suuntaan ja toiseen.

– Onnistumiset tuovat totta kai rentoutta. Mutta yksi asia kerrallaan mennään ja aloitetaan siitä nöyryydestä, Vartiainen pohjusti Näätien kohtaamista.

Liput ensi perjantain kotipeliin Tiketistä!

HEIMO–TPS 3–5 (0–1, 1–2, 2-2)

08:22 Olli Laine (Pyry Kauppinen) 0–1 yv.
20:25 Lauri Eloluoto (Tuomas Ojala) 0–2
23:14 Ojala (Waltteri Vesterinen) 0–3
27:42 Samuli Junnila (Tatu Havula) 1–3 yv.
42:16 Alex Eklund 1–4
46:36 Laine (Eloluoto) 1–5
47:23 Valtteri Kainulainen (Havula) 2–5
57:23 Junnila (Jasper Auvinen) 3–5 im.