Heimon miesten edustusjoukkueen uusvanha päävalmentaja Mikko Laurikainen asettaa joukkueelle empimättä kovan tavoitteen. Kun koittaa kevät ja pudotuspelit, löytyy Indians runkosarjan päätöstaulukon neljän parhaan joukosta.
Toisin sanoen sellaisella sijalla, että puolivälieriin saadaan kotietu.
”Ei näitä pelejä ole järkeä pelata, jos ei ole tarkoitus voittaa”, Laurikainen sanoo.
Kovassa tavoitteessa on näin aseteltuna sekin järki, että suoriutumista voi peilata koko ajan sarjataulukkoon. Jos Heimo on kärkisijoilla, on tavoite aikataulussaan. Mikäli sieltä aletaan pudota, on syytä miettiä korjaustoimia.
”Kuula” on tyytyväinen valmistautumisjaksoon. Ryhmä on hänen mielestään optimaalisen kokoinen (20 kenttäpelaajaa + 2 maalivahtia).
”Uskalsimme jopa pitää lyhyen omatoimijakson. Ladattiin päätä ja mentiin viikko ilman mailoja”, Laurikainen kertoo.
Kunnianhimoisen joukkueen pelinälkä lieneekin kasvanut karjuviin mittoihin. Harjoituskaudella on kokeiltu paljon erilaisia koostumuksia ja valmennusjohto on saanut palasia kohdalleen. Ohjaava periaate on tietenkin vanha tuttu: Ne pelaavat, joilla kulkee.
Heimon edustusryhmä pysyi lähes muuttumattomana viime kauteen nähden. Tämä seikka on varmasti avuksi alkukaudesta ja helpottaa valmentajienkin urakkaa.
On silti huomattava, että viime kevään runkosarjasijoituksen parantaminen ainakin neljällä pykälällä vaatii tuntuvasti parempia suorituksia kentällä. Koska uusia miehiä ei juuri ole, joidenkin pelaajien pitää ottaa huomattavasti viimekautista suurempi rooli. Ketkä voisivat olla tällaisia?
”Aaro Astala ja Otto Lehkosuo eivät ole vielä näyttäneet liigakentillä kaikkea hurjasta potentiaalistaan. Jospa tällä kaudella olisi sen aika”, Laurikainen povaa.
Heimossa riittää taitoa ja yksilötaidon esiintuominen on yksi tekijä Salibandyliigan tämän kauden uudistuksen takana. Runkosarjassa ei voi enää tulla tasapeliä, vaan ratkaisua haetaan ensin jatkoajalla neljällä neljää vastaan ja sitten tarvittaessa rankkareilla.
Laurikaisella ei ole mitään tasapelien poistumista vastaan, mutta uuden systeemin pistelaskua hän pitää ”järjettömänä”. Jatkoille edenneestä ottelusta hävinnyt palkitaan yhdellä pisteellä. Voittaja saa kaksi pistettä, etenipä ottelu jatkoajalle tai ei.
”Pistelaskusysteemi tappaa pelin kolmannessa erässä, kun molemmat joukkueet varmistelevat yhtä pinnaa. Ehdottomasti pitäisi saada kolme pistettä varsinaisella peliajalla voittamisesta”, Laurikainen hymähtää.
Sääntömuutos ei ole paljon vaikuttanut Heimon harjoitteluun. Esimerkiksi rankkareita ei kesällä ole veivattu.
”Meidän peleissämme ei kovin paljon rankkareita nähdä. Ratkaisu tulee jo neljällä neljää vastaan pelatessa jatkoajalla”, Laurikainen aavistelee.
