Ti 02.05.2023

Kanttivedot ja se maali: Uransa päättänyt Santeri Toropainen jätti jälkensä Heimon historiaan

Westend Indiansin kymmenvuotisen liigataipaleen yksi kolmesta muskettisoturista Santeri Toropainen päättää uransa korkeimmalla sarjatasolla päättyneeseen kauteen.

Komeat 200 runkosarjan liigamatsia pelannut Toropainen jätti vahvan jäljen seuran historiaan. Lopettamispäätöksen perusteet ovat sangen ymmärrättevät. Yli 30-vuotiaan pelaajan on vaikeampi pitää paketti kasassa kuin parikymppisen. 

– Koulun ja myöhemmin työn kanssa pelaaminen vielä meni, mutta kun rupeaa perhettä tulemaan, niin se on aikamoinen show, Sane naurahti. 

Hänellä on kotona jo pakkipari kasassa, sillä parivuotiaan esikoisen kaveriksi syntyi huhtikuussa uusi tulokas. Vaikka tukiverkosto on kunnossa, kävisi yhtälö ennen pitkää liian rankaksi. 

Päälle päätteeksi Toropainen aloittaa syksyllä yrittäjänä vakuutusalalla, joten ammattimaista treenaamista vaativalle amatööriurheilulle ei vain jää tarpeeksi aikaa. 

– Kuka hakee päiväkodista ja milloin... Siinä on se järjestäminen aina, hän perusteli. 

Rikkonainen viimeinen kausi kenties helpotti päätöstä. Toropainen kärsi loukkaantumisista, ja loppuvuodesta iski vielä ärhäkkä korona, josta toipuminen otti aikansa. Kun kalenteri on muutenkin täynnä, on kuntoutumiseen vaadittavia lisätunteja treenaamiseen vaikea nipistää mistään. 

– Se jäi vähän harmittamaan tässä viimeisessä kaudessa. Tammikuussa ei jaksanut 60 minuuttia treeneissä. Onneksi sain kuitenkin ne muutamat pelit pelattua, Toropainen kertoi. 

Niiden pelien myötä liigauran saldoksi tuli siis 200 runkosarjan ottelua. Niihinkin mahtuu monenmoisia muistoja, mutta kaikki Heimoa pidempään seuranneet yhdistävät pelaajan numero 8 ensimmäisenä kevään 2018 pudotuspeleihin ja huikeaan puolivälieräsarjaan EräViikinkejä vastaan. 

Toropainen ratkaisi seitsemännen ottelun jatkoajalla tavaramerkikseen muodostuneella kanttivedolla takayläkulmaan. Energia Areenan kiskaisun täytyy olla yksi uran makeampia muistoja? 

– Totta kai se on, ja ylipäätään koko se kevät, kun pääsimme välieriin, oli kova. Sitten on tietenkin liiganousu, joka oli siisti kokemus, luetteli yhteensä 120+90=210 tehopistettä divarissa ja liigassa Heimolle tehtaillut tehopuolustaja ykskantaan. 

Siihen päälle tulevat Sveitsissä tulleet onnistumiset. Toropainen pelasi alppimaassa kauden 2018–19 eli juuri tuon huippukevään jälkeen. 

– Sveitsin vuosi oli pirun siisti. Varsinkin playoffeissa oli ihan jäätävän hyvä tunnelma, Suomessa ei ole mitään tällaista ollut. 

Vähän siihen suuntaan liippaavat kuitenkin taannoiset jäähallipelit eli Espoon derbyt, jotka ovat jääneet Sanelle hyvin mieleen makeina kokemuksina. Jatkossa Toropainen ei enää pelaa monen sadan saati tuhannen katsojan edessä, mutta pelaapa todennäköisesti kuitenkin, omaksi ilokseen. 

– Olen pelannut kesähöntsää alasarjajoukkueen kanssa. Voi olla, että sinne pitää mennä sitten syksyllä pelailemaan, hän suunnitteli. 

Sitä ennen on kuitenkin kesä ja golf. Toropainen on ollut jo pidempään mieltynyt kolopalloon ja säbäuran lopettaminen mahdollistaa usemman kierroksen. Toki perhe ja pienet lapset asettavat omat rajoituksensa. 

– Olen kyllä vähän miettinyt, jos koittaisi, jaksaako isompi olla mukana, Toropainen kaavaili. 

Eittämättä golfkavereiksi saattavat valikoitua myös ne kaksi muuta muskettisoturia eli pitkäaikaiset pelikaverit Heimosta ja junnuajoilta Valtteri Kainulainen ja Sami Niskanen. 

Vuonna 1992 syntyneet ikätoverukset pelasivat Heimossa divaria jo kaudella 2010–11 eli yhteisiä kokemuksia ja muisteluja piisaisi vähintään kirjaksi saakka. 

Kapteeni Kainulaisen kanssa yläasteikäisestä yhdessä salibandyuraa rakentanut Toropainen aikoo totta kai seurata Heimon pelejä myös jatkossa. Penkin takana hän ei sitä kuitenkaan tässä elämäntilanteessa ainakaan aio tehdä. 

– En näe itseäni valmentajana, mutta eihän sitä koskaan tiedä, miten tulevaisuudessa. 

Sen Toropainen kuitenkin tietää, että mitä hän tekee ensi kesänä. Perhe, harrastukset ja työ pitävät hänet takuulla kiireisenä, eikä uran päättymisestä seuraa tyhjiötä ja pitkiä tunteja seinää tuijottaen. 

–Hommia kyllä riittää. Aivan varmasti saa päivät kulumaan!

Once a member - always part of the Tribe

Teksti: Erno Rautanrinta