Ottelun alku oli ihan yhtä hankala kuin kauden aiemmissakin kotipeleissä. Heimo tuntui jäävän telineisiin katselemaan, mitä seuraavaksi tapahtuu. Steelers sen sijaan ei katsellut, vaan iski tilaisuuden tullen terävästi.
Markus Sipronen löysi kotijoukkueen virheiden jälkeen kahdesti oman pelaajan aivan maalin edustalta. Joukkueen kovin syömähammas Ville Lastikka ja Valtteri Niemi saivat rauhassa viimeistellä täysosumat. Ajassa 6.19 tilanne oli jo 0–2.
”Tällaisissa otteluissa lähtö on tärkeä, siinä ratkeaa, kumpi pääsee kuskin paikalle”, Laurikainen harmitteli.
Tappioasemassa kysytään malttia ja kärsivällisyyttä. Heimo ei saanut avauserässä missään vaiheessa kunnon tekopaikkoja, vaan peli meni puskemiseksi. Joukkue sai kiittää maalivahti Mikko Kirvesniemeä parista huippuluokan venytyksestä.
Kapteeni Valtteri Kainulainen puisteli päätään vaikealle alullle.
”Se haavoittaa hurmosta, jos vastustaja tekee ensimmäisen maalin. Pitää varmaan yrittää vaihtaa ensi kerralla grindausvaihteelle ja hakea karvauksen kautta fiilistä.”
Erän loppua kohden Indians sai hieman otetta ja pystyi järjestemään melko pitkiä pyörityksiä vieraiden puolustusalueella. A-luokan maalipaikkoihin ei siis tullut ja erän viimeiset minuutit menivät Joonas Föhrin jäähyä tappaessa.
Toinen erä ei muuttanut isoa kuvaa. Heimo sai kyllä pidettyä palloa, mutta oli sen kanssa hieman huolimaton. Menetyksen sattuessa Steelers hyökkäsi suoraviivaisesti maalille.
Vain kahden minuutin pelin jälkeen Lastikka tarjoili ja illan tehopelaaja Sipronen laukoi. Pallo kimposi Kirvesniemen torjunnasta yläilmoihin ja putosi epäonnisesti maaliin.
Ajassa 26.42 Heimo onnistui viimein. Kainulainen antoi vaparin laidasta ja Otto Lehkosuon takamiehen paikalta lähettämä matala laukaus painui aivan tolpan juureen.
Steelers pääsi kuitenkin rokottomaan ikävästi minuutti ennen toisen erän loppua. Kirvesniemi ja puolustajat hukkasivat pelivälineen maalin edustalla ja jotenkin se löysi tiensä maaliin. Osuma merkittiin Nico Jonaesonille ja syöttäjä Sipronen merkkautti neljännen tehopisteensä.
Kolmannessa erässä Steelers osoitti, ettei sen paikka ole sarjajumbona. Nopeat, suoraviivaiset hyökkäykset päättyivät komeisiin ylänurkkalaukauksiin. Kapteeni Kainulainen ehti välissä sytyttää toivon kipinän riparimaalillaan, mutta ilta oli vieraiden.
Hämeenlinnalaisten hyvin pelannut maalivahti Pasi Järvinen kruunasi iltansa torjumalla Heikki Iiskolan rankkarin.
Indiansille tarjottiin kaikki mahdollisuudet kiriin Mikko Ruokolaisen saatua viiden minuutin rangaistuksen ajassa 53.46.
Lehkosuo tuikkasikin kahden pelaajan ylivoimalla Iiskolan vedon paluupallon verkkoon. Iiskolan kauden alusta jatkunut pisteputki pysyi näin elossa, mikä kelpaa vain pieneksi lohdutukseksi.
Ylivoima jatkui kuudellä neljää vastaan, mutta vedot viuhuivat ohi maalista tai Steelersin uhrautuviin peittoihin.
”Lopun jäähysumassa meillä oli aika paljon enemmän äijiä kentällä, mutta emme saaneet tehtyä oikein mitään järkevää”, Laurikainen totesi.
”Pallon liikuttelu oli hidasta. Ei löydetty kolmatta miestä, vaan syötöt jäivät kahden pelaajan välisiksi.”
Niinpä Aleksi Kulmala laittoi vielä tyhjiin lopullisen sinetin. Viimeisellä minuutilla nähtiin vielä vähän dramatiikkaa. Jonaeson kohteli kaltoin Lehkosuota ja sai pelirangaistuksen. Ylivoimalla Samuli Granlund laukoi pienestä kulmasta kauden avausmaalinsa ja kaunisteli loppuluvut 4–8:aan.
Myös Kainulainen manasi tehottomuutta hyökkäyspäässä. Vaikka Järvinen pelasi vieraiden maalissa loisto-ottelun, ei Heimolla ollut mitenkään valtavasti tekopaikkoja. Tästä pitää antaa kunniaa hyvän pelisuunnitelman tehneelle Steelersille.
”Meillä oli kaikki väylät luoda paikkoja, mutta se ei nyt onnistunut. Ei saatu lihamuurin läpi, eikä oltu fiksuja. Onneksi tässä on tulossa tiukka ottelurypistys ja päästään unohtamaan tämä.”
Kainulaisen mainitsema ottelurypistys sisältää sunnuntaisen cup-ottelun Lappeenrannassa, keskiviikon vieraspelin EräViikinkejä vastaan ja ensi perjantain kotimatsin, jossa vastaan tulee SalBa.
Joukkue seilaa nyt kolmen ottelun tappioputkessa, mutta Laurikainen vakuuttaa, että kaikki eväät sen katkaisemiseen ovat olemassa. Steelers jäi kokonaan kaatamatta viime kaudella, joten kevään kohtaamiseen jäi nyt ainakin panosta.
Vaativa pallollinen pelitapa loksahtaa kohdalleen joskus paremmin ja joskus huonommin. Laurikainen on varma, että Otahallissakin vielä jysähtää – ehkä jo ensi perjantaina.
”Taistelusta se ei jäänyt tänäänkään kiinni.”
HEIMO – Steelers 4–8 (0–2, 1–2, 3–4)
01.36 Ville Lastikka (Markus Sipronen) 0–1
06.19 Valtteri Niemi (Sipronen) 0–2
21.59 Sipronen (Lastikka) 0–3
26.42 Otto Lehkosuo (Valtteri Kainulainen) 1–3
38.51 Nico Jonaeson (Sipronen) 1–4
41.48 Daniel Megyaszai (Aleksi Kulmala) 1–5
42.43 Kainulainen (Santeri Toropainen) 2–5
44.37 Kulmala (Samuli Grönfors) 2–6
50.11 Niemi (Jonaeson) 2–7
54.41 Lehkosuo (Heikki Iiskola) 3–7 yv im
58.34 Kulmala (Timo Kankaanpää) 3–8 av tm
59.39 Samuli Granlund (Miko Summanen) 4–8
