Nyt on kuitenkin tullut uusi syksy, eivätkä vanhat onnistumiset enää kanna. Otto Lehkosuolle on luvassa iso rooli puolustuksessa, jossa hän on jo joukkueen kokenein pelaaja 90 liigaottelullaan.

”Tosi odottava fiilis kaudesta. Nyt on monella meistä näytön paikka. Uudet pelaajat ovat päässeet hyvin mukaan. Yritämme luoda sellaista ilmapiiriä, että kaikki voivat olla rennosti ja omana itsenään mukana”, Ode hahmottelee johtavien pelaajien merkitystä pukukopissa ja kaukalossa.

Läpimurtokausi jätti jälkensä myös ikävällä tavalla.

”Olin olkapääleikkauksessa melkein heti kauden päätyttyä. Se oli mennyt sijoiltaan kuusi kertaa, ja sinnittelin loput pelit. Leikkaus meni onneksi hyvin, ja nyt olkapää on kunnossa.”

Operaatio oli sen verran iso, että puolustaja antaa hieman tasoitusta muille mitä tulee kauteen valmistautumiseen.

”Ensimmäiset 1,5 kuukautta meni niin, ettei saanut hikipisaraakaan vuodattaa, käytännössä vuodelevossa. Pitää tehdä paljon töitä, että pääsee tatsiin.”

Lehkosuon rento mutta päämäärätietoinen asenne auttaa varmasti tässä prosessissa. Hyvän kauden jälkeen joku voisi alkaa hieman oikoa ja olettaa, että kaikki sujuu entiseen malliin itsestään.

Hän sanoo itse, että loukkaantumisen jäljiltä eniten on tekemistä rytmin löytämisessä ja motoriikan hiomisessa. Niinpä Lehkosuon syksy menee enemmän Matin ja Tepon kuin Roope Salmisen tunnelmissa.

”Joka päivä pitää tehdä duunia.”

Lehkosuolla on vakaa luotto siihen, että työ kyllä kiittää tekijäänsä. Myös Indiansissa uskotaan vahvasti jatkuvaan kehittymiseen. Isojen askelien jälkeen kehityskäyrä toki tasaantuu niin joukkueella kuin yksilöilläkin, mutta niiden hikipisaroiden voimalla se voidaan kääntää koilliseen.

”En näe, että katto olisi tullut vastaan. Menen päivä kerrallaan ja kausi kerrallaan”, Lehkosuo tiivistää hyvin.

Harjoittelussa hän uskoo monipuolisuuteen ja kokonaisvaltaisuuteen. Lehkosuota voi luonnehtia pelaajaksi, jonka vahvuus on se, ettei hänellä ole juurikaan heikkouksia eri osa-alueilla.

”En siis välttämättä lähde keskittymään pelkästään esimerkiksi vedon parantamiseen”, Lehkosuo pohtii.

Tällä kaudella tekemistä helpottaa se, että hän aloitti liiketalouden opinnot Haagassa. 

”Viime kaudella tein töitä 8–10-tuntisia päiviä, ja se oli vielä fyysistä hommaa. Nyt voin halutessani skipata luennon ja osallistua vaikka aamutreeneihinkin, mikä ei töissä ollessa onnistu”, Lehkosuo sanoo.

Hän toteaa, että jäi mielummin tuttuun ympäristöön ja salibandyseuraan kuin olisi hakeutunut muualle Suomeen korkeakouluopintojen perässä. Viihtymisestä kertoo sekin, että Lehkosuo ja Heimo rustasivat kahden vuoden sopimuksen.

”Ei tullut mieleenkään kuunnella muita tarjouksia, vaikka jotain kyselyjä tulikin. Sopimus kertoo siitä, että täällä tehdään hyviä asioita.”

Puitteet ovat siis kunnossa, ja kaikki mahdollisuudet uralla etenemiseen ovat olemassa. Lehkosuo ei aseta kehittymiselleen mitään konkreettisia mittareita esimerkiksi pisteiden muodossa.

”Vaikka tekisin pisteen enemmän kuin viime kaudella, niin ei se välttämättä tarkoita, että olisin kehittynyt pelaajana. Itse sen tietää ja muut näkevät kentällä, jos on mennyt eteenpäin.”

Yksi mittari on tietysti olemassa – maajoukkue. Loukkantuminen tuli sikäli pahaan aikaan, että Suomen parhaat pelaajat leireilivät kesällä ahkerasti. MM-kisat odottavat jo joulukuussa.

”Maajoukkue on jokaisen pelaajan unelma. On sinne kisoihin vielä pieni mahdollisuus päästä, jos tekee paljon töitä. En ole mitenkään luopunut toivosta asian suhteen”, Lehkosuo naurahtaa ja vilkaisee maajoukkueen päävalmentajaa Petteri Nykkyä, joka oli torstaina seuraamassa Heimon harjoituksia.

Niin, pelejä on vielä paljon pelaamatta syksyllä, eikä se näytönpaikoista jää kiinni. Reikäpallo ehti pyöriä monta kertaa ennen kuin lopullinen kisajoukkue on valittu.

”Pitkän tähtäimen tavoitteena on olla mukana MM-kotikisoissa 2020”, Lehkosuo päättää.

Lyhyellä aikavälillä ensimmäinen askel on ottaa kauden avausvoitto ensi maanantaina Kooveen vieraana. Saman viikon perjantaina on kotiavauksen aika. Otahallissa huippusalibandyä tarjoaa tuolloin Heimon lisäksi vastustaja Karhut Porista.