Päävalmentaja Mikko Laurikainen sanoi joukkueensa pelanneen kahden erän ajan parasta peliään näissä karkeloissa. Kolmannessa erässä EräViikingit tuli väkisin kolmen maalin takaa tasoihin.
”Luovuimme vähän liian helposti pallosta, kun vastustaja alkoi karvata korkeammalta. Pelirohkeus loppui. Oli tämä silti parempaa johtoasemapelaamista kuin viimeksi”, Laurikainen sanoi.
Heimo onnistui samanlaisessa tempussa kuin puolivälieräsarjan avauksessa. Silloinkin se menetti johtonsa kolmannessa erässä, mutta onnistui tekemään pari minuuttia ennen loppua voittomaalin. Tällä kertaa sen viimeisteli rankkarista kapteeni Valtteri Kainulainen.
Ennen jännittäviä loppuhetkiä ehdittiin tahkota lähes 58 minuuttia. Ensimmäisessä erässä ei juhlittu maalipaikoilla, vaan peli oli melko tarkkaa. Kyttäilyksi sitä ei voi kuitenkaan kutsua.
Avausmaalin ohjasi Roni Laasonen ajassa 16.27. Heimon kakkoskentällinen taisi tuumata siihen, että "jos te teette maalin, niin kyllä mekin…"
Pallo liikkui nopeasti pelaajalta toiselle ja neljäntenä sen saanut Janne Jaanus laukoi kohti Santtu Strandbergia. EräViikinkien veskari torjui, mutta paikalla oli kentällisen viides mies, Teemu Venäläinen. Puolustaja neppasi läheltä pudotuspelisarjan kolmannen osumansa.
Toinen erä merkittiin Heimon kirjoihin. Santeri Toropaisen syötöt tavoittivat Kainulaisen kahdesti vasemmalta laidalta ja molemmille kerroilla kapteenin veto viuhui EräViikinkien maaliin.
Kotijoukkue onnistui kuittamaan melko nopeasti Kainulaisen maalit, mutta ykköskentällinen ei ollut vielä valmis. Toropainen syötti tällä kertaa oikealle, josta löytyi Mikael Sievänen. Kokenut sentteri laukoi takakulmaan ohi Strandbergin.
Kolme syöttöpistettä reilussa vartissa Toropaiselle. EräViikingit ottivat syystä huomioon Sanen huippuvaarallisen laukauksen ja se avasi tilaa muille.
”Siinä oli varmaan neljä peitolla, joten syöttöpaikat oli helppo löytää. Saahan sitä yrittää peittää”, totesi kovavireinen Toropainen ykskantaan.
”Sanen veto sietääkin peittää”, huomautti puolestaan tutkapari Kainulainen. Herrat ovat pelanneet salibandyä yhdessä puolet elämästään ja kummankin ura on vahvassa nosteessa.
Nostetta oli myös Heimon pelissä Sieväsen 4–3-osuman jälkeen. Tällä kertaa EräViikingit ei päässytkään tasoittamaan. Samuli Granlund katkaisi näet vastustajan syötön ja siirsi viereen Kaarlo Mahlbergille.
Pudotuspelien komeetaksikin kutsuttu 21-vuotias laitahyökkääjä napautti pallon maaliin. Hän teki näin jo viidennen osumansa jatkopeleissä.
”Katsoin syöttöä, mutta sitten näin, että maalivahti oli huonosti sijoittunut. Aika keskelle upposi”, Mahlberg kertasi.
Salibandyä huipputasolla pelaavan veljestrion nuorin iski runkosarjassa tehot 2+1. Hän on jo tuplannut tämän pistesaldon pudotuspeleissä. Kevään miehiä?
”En ole kerennyt miettiä sitä tuolta kantilta. Yritän vain nauttia näistä peleistä”, Mahlberg pyöritteli.
Heimo pääsi päätöserään kahden maalin johdossa ja heti alkuun Otto Lehkosuo lisäsi löylyä. Oden lämäri Joonas Föhrin vaparisiirrosta kilahti voimalla maalin alempaan takarautaan.
EräViikingit sai kaipaamansa tilaisuuden, kun Eetu Nykänen joutui jäähylle vain puoli minuuttia Lehkosuon osuman jälkeen.
Heimo pelasi hienoa alivoimaa, mutta ei aivan saanut tapettua sitä kokonaan, EräViikinkien kavennus oli pienoinen onnenkantamoinen, joskin on myönnettävä, että joukkue todella pisti kirivaihteen silmään.
Pallo pyöri pääasiassa Indiansin päässä ja jotenkin EräViikingit sai ne kaipaamansa pomput. Tasoitus 6–6:een syntyi ajassa 51.58.
Niin vain viekkaat Inkkarit kaivoivat jostain sen yhden tilaisuuden. Föhr pääsi nousemaan vapaasti kohti maalia ja häntä rikottiin hyvssä paikassa. Tuomari näytti rankkaria hetkisen emmittyään ja Kainulainen pääsi asialle.
Vaden vakiokikka toimi hienosti ja kapteeni ampui kämmenpuolelta voittomaalin. Taisi olla aika jännä paikka maritoituneellekin pelimiehelle?
”Oli niin pitkä vaihto alla, ettei siinä ehtinyt jännittää. Päätän jo keskipisteessä mitä teen ”, Kainulainen sanoi.
Hän täydensi samalla hattutemppunsa. Alkaa olla ilmeistä, että ensimmäisessä puoliväliottelussa tullut kolhu on parantunut. Kainulainen paineli hippulat vinkuen kaukalon kulmiin ja näytti nauttivan joka sekunnista.
”Vauhdikas ottelu tämä oli, sai siinä liikuttaa tossua. Meidän joukkueessa joka jätkä tykkää sellaisesta”, kapteeni tiesi.
EräViikingeillä oli vielä hyvin aikaa nousta vielä kerran tasoihin. Heimo sai suljettua vaarallisimmat syöttölinjat, eikä kuudennesta kenttäpelaajasta ollut tällä kertaa riittävästi apua kotijoukkueelle.
EräViikingit otti 24 sekuntia ennen loppua aikalisän, jolloin myös Laurikainen pääsi ohjeistamaan Heimon sotureita. Koutsi neuvoi huomioimaan EräViikienkien tavan syöttää tiettyihin väleihin.
Viimeiset hetket kuluivat kaukalon päädyssä, eikä hyvin pelanneen Mikko Kirvesniementarvinnut enää venyä. Helpottava loppusummeri aloitti törähdyksellään keltapaitojen voitonjuhlat, mutta kovin pitkään sitä ei voi makustella.
Otahallin Tiipiissä se sitten nähdään keskiviikkona. Mikko Laurikaisen olemus oli varsin rauhallinen ja suunnitelmat selviä. Tiistaina keskitytään lähinnä palautteluun ja keskiviikkona ollaan valmiita.
”Edelleen mennään peli kerrallaan”, muistutti Laurikainen fokuksen säilyttämisen tärkeydestä.
HEIMO–EräViikingit 28. maaliskuuta kello 18.30 Otahallissa (Ennakkoliput täältä)
EräViikingit–HEIMO 6–7 (1–1, 2–4, 3–2)
16.27 Roni Laasonen (Miska Mäkinen) 1–0
17.55 Teemu Venäläinen (Janne Jaanus) 1–1
21.27 Valtteri Kainulainen (Santeri Toropainen) 1–2
29.47 Jani Kukkola (Ilkka Koski) 2–2
32.14 Kainulainen (Toropainen) 2–3
32.23 Ossi Jalonen (Kukkola) 3–3
36.54 Mikael Sievänen (Toropainen) 3–4
37.40 Kaarlo Mahlberg (Samuli Granlund) 3–5
41.44 Otto Lehkosuo (Joonas Föhr) 3–6
43.56 Lauri Kapanen (Tuomas Iiskola) 4–6 yv.
49.33 Miko Kailiala (Mika Moilanen) 5–6
51.57 Kapanen (Kukkola) 6–6
57.41 Kainulainen 6–7 rl.
Westendissä 27.03.2018
Teksti: WI Tiedotus / Erno Rautarinta
Kuvat: Juhani Järvenpää
