”Olen tosi tosi tyytyväinen voittoon”, puuskahti helpottunut päävalmentaja Mikko Laurikainen ottelun jälkeen. Neljän liigaottelun tappioputki oli katkennut ja joukkue noussut vaihteeksi pudotuspeliviivan yläpuolelle.
Vaikka Indiansin peli ei vieläkään pysynyt kasassa täyttä 60 minuuttia, oli suoritus kokonaisuutena varsin mallikas ja yleisöön menevä.
Joukkueen esitys keskiviikon EräViikingit-ottelun kolmannessa erässä oli ennustanut myrskyä. Ne merkit pitivät sataprosenttisesti kutinsa. Heimo mellasti ensimmäiset 130 sekuntia kuin hurrikaani ja latoi kolme maalia. Oli kuitenkin vähällä, että loistoalku olisi jäänyt tulematta.
SalBa nimittäin toimitti pallon vaarallisesti Mikko Kirvesniemen maalille heti ensimmäisestä hyökkäyksestään. Tilanne saatiin purettua hetken paniikin jälkeen ja sen jälkeen alkoi tuulla.
”Nämä ovat pienestä kiinni. Heillä oli hyvä mesta heti alussa ja saimme puolustettua sen. Sitten saman vaihdon lopussa painoimme maalin toiseen päähän”, Laurikainen totesi.
Heimo teki avausmaalin vasta viidennessä kotiottelussaan. Aiemmilla kerroilla vastustaja on onnistunut ensin ja päässyt näin kuskin pukille pelin virtauksessa.
Näin tärkeä avausmaali syntyi: Otto Lehkosuo kesytti oman puolustusalueen kulmassa hankalan pomppupallon ja avasi keskelle Janne Jaanukselle. Tämä toimitti pallon laitaan Aaro Astalalle.
Sentteri leikkasi keskelle ja sai yllättävän paljon tilaa kääntölaukaukselleen neljän vastustajan ympäröimänä. Numero 2 kiitti ja upotti varmasti yläkulmaan pelikellon näyttäessä vasta 58 sekuntia.
Astalan maali räjäytti ketsuppipullon, kuten vähän toivottiin. Kello ehti pyörähtää 23 sekuntia ja taas tuiversi. Puolustaja Tuomas Harjula sai pallon puoli-ilmaiseksi vetosektoriin, eikä empinyt. Kauden avausmaali syntyi komealla vedolla ohi vieraiden maalivahdin Teemu Kortelaisen.
Heimo ansaitsee kaiken kunnian terävästä aloituksestaan, mutta totuuden nimissä on sanottava SalBan jättäneen niin sanotusti jalat bussiin.
Kolmas osuma on tästä hyvä esimerkki. Heimo sai vaparin laidasta, ja kapteeni Valtteri Kainulaisella leikkasi. Hän ei jäänyt korjailemaan vinoon mennyttä laitaa, vaan siirsi nopeasti keskelle, jossa Heikki Iiskola jo odotteli maila valmiina. Nuorukainen kirjautti pitkästä aikaa maalin tarkalla ylänurkkalaukauksella.
”Heti kun vastustaja nukahtaa, pitää rangaista”, Kainulainen painotti.
SalBa sai kuitenkin hilattua itsensä ottelupaikalle 3–0-osuman jälkeen. Maalivahti Kirvesniemi piti vieraat poissa maalitilastoista, vaikka Heimon kovin myrskyäminen hellittikin.
Toisessa erässä tuuli laantui kokonaan. Heimolta puuttui tiettyä suoraviivaisuutta, eikä Kortelaista kohden saatu enää rummutettua laukauksia. Ajassa 25.27 tuomarit näkivät liian monta intiaania kaukalossa ja koska heillä on näissä asioissa määräysvalta, pääsi SalBa ylivoimalle.
Alivoimaa uhrautuvasti pelannut Lehkosuo joutui peittämään vetoa maasta pelaten, mistä seurasi rankkari. Janne Hyvösen rystyvippaus seilasi yli maalin, mutta Heimon kannalta olisi kenties ollut parempi, että takaisku olisi kärsitty tässä vaiheessa. Nyt kotijoukkue joutui pelaamaan 28 sekuntia kolmella viittä vastaan.
SalBa tarvitsi vain 20. Jani Lehtoniemi ampui kavennuksen ajassa 27.19. Heimo joutui tappamaan vielä Lehkosuon jäähyn, mutta se onnistui hyvän taisteluilmeen ansiosta.
Toisen erän lopussa ei ihmeempiä tapahtunut. Oltiin ikään kuin myrskyn silmässä. Kainulainen pääsi kerran hakemaan ylivoimahyökkäyksestä uransa sadatta liigamaalia, mutta veto jäi vähän piippuun.
Puolitoista minuuttia ennen loppua SalBa sai toisen rankkarin, mutta ei vieläkään onnistunut. Kirvesniemi seurasi tyynesti Niko Kaerlan kärkikynän ja torjui.
Kolmannessa erässä Heimo pyrki rauhoittamaan peliä pitämällä palloa. Yksi tällainen hallintajakso päättyi Santeri Toropaisen tarkkaan takakulmavetoon aivan laidan vierestä vasemmalta laidalta.
”Palloa pitäisi pitää nimenomaan hyökkäyspäässä, koska vastustajalla on sieltä pidempi matka tekopaikkaan, jos jotain tapahtuu”, Kainulainen sanoi.
Viisas taktiikka, mutta toteuttaminen sakkasi hetkellisesti. Ensin Rami Prokki kavensi ja reilut kaksi minuuttia myöhemmin Lehtoniemi pommitti kaukaa yläkulmaan: 4–3. Peliaikaa oli tässä vaiheessa jäljellä vielä kosolti, lähes yhdeksän minuuttia.
Heimo pääsi kavennuksen jälkeen illan ensimmäiselle ylivoimalleen, mutta kerran uuvahtanut myrskytuuli ei lähtenyt enää puhaltamaan täydeää voimalla.
SalBa haki ajassa 56.13 aikalisän kautta uusia ideoita tasoituksen juonimiseksi. Se yritti rohkeasti ilman maalivahtia, vaikka peliaikaa oli yli kolme ja puoli minuuttia jäljellä.
Tällä kertaa raumalaisten ei olisi kannattanut lähteä tuulta päin. Miko Summanen tälläsi puolesta kentästä tyhjiin ja paiskasi samoin tein kuvainnollisen apinan selästään.
”Meidän ketjulle on tullut viime otteluissa aika paljon takaiskuja, mutta nyt pystyimme pitämään nollan ja pääsin pitkän vaihdon päätteeksi laittamaan tyhjiin”, voittomaaliksi jääneen osuman tekijä iloitsi.
Tässä tapauksessa tyhjiin tehdyn osuman tuulettaminen oli täysin perusteltua.
Hetkeä myöhemmin tuuletettiinkin sitten Westend Indiansin historiaa. SalBa haki riskillä lisäosumia ja Heikki Iiskola pääsi Kainulaisen kanssa kaksin läpiajoon. Maalivahti Kortelainen ehti juuri ja juuri tontilleen, mutta kapteeni Kainulainen sai tehdä juhlamaalinsa Iiskolan siirrosta vaivattomasti.
”Jos Vade olisi syöttänyt vielä takaisin, olisin palauttanut pallon niin kauan kunnes hän laukoo”, naurahti Iiskola, joka venytti pisteputkensa 12 otteluun. Kasassa on komeat pisteet 14+12=26.
Kuuluttajan vielä hehkuttaessa Vaden sadatta liigamaalia SalBa sai kaunisteltua lukemia Tomi Lahden osumalla.
Viimeinen tikki kuului kuitenkin Inkkareille: Samuli Granlund veivasi maalin edestä loppulukemiksi 7–4 neljä sekuntia ennen summeria. Syöttöpisteen saanut Astala nousi samalla illan tehomieheksi saldolla 1+2.
Astala palkittin ottelun parhaana. Hän kertasi lehdistötilaisuudessa terävää alkua ja tekemäänsä avausmaalia. Joukkueen latautuminen oli onnistunut ja kaikki uhkuivat pelinälkää.
”Oli sellainen viha, joka johti räjähdysmäiseen alkuun.”
Myös Kainulainen korosti joukkueen esimerkillistä keskittymistä alkuminuutteihin. Kolmen maalin johto oli lähellä jäädä riittämättömäksi, mistä kapteeni ruoski itseään ja omiaan.
”Meidän olisi pitänyt pystyä paketoimaan homma toisessa erässä. Loimme paljon paikkoja, siellä oli läpiajoja ja muuta. Niistä täytyy jatkossa laittaa pallo pussiin.”
Hän osaa todistettavasti laittaa pallon pussiin. Sadan liigamaalin kerhoon nouseminen ei ole jokapäiväistä. Lähestyvistä virstanpylväistä saattaa tulla joskus kiusallinen ylimääräinen puristus.
”En tiennyt, että olin yhden maalin päässä ennen kuin sain asiasta päivällä viestin, jossa viitattiin ennakkojuttuun aiheesta”, Kainulainen sanoi.
Toimittajilla on tosiaan paha tapa huomioida erityiset maalit ja pisterajat ennakkojutuissa. Tällä kertaa pelipäivän aamuna kirjoitettu etukäteishehkutus ei onneksi ”jinxannut” Kainulaisen juhlamaalia tai Iiskolan pisteputken jatkumista. Päinvastoin, peli eteni kerrankin siihen malliin, miten artikkelissa kaavailtiin.
Viikon päästä onkin sitten maksimaalisen haasteen aika. Otahalliin tulee vieraaksi hallitseva mestari ja tämänkin kauden runkosarjaa hallitseva Classic. SalBa-ottelun kokemuksesta on kuitenkin kliseisesti sanottuna ”hyvä jatkaa”.
”Tuolla lailla kun pelaamme loppuun kuin tänään ja saadaan samanlainen tunnetaso sekä flow päälle”, tiivisti Laurikainen keinot, jolla jättiläinen kaatuu.
HEIMO – SalBa 7–4 (3–0, 0–1, 4–3)
00.58 Aaro Astala (Janne Jaanus) 1–0
01.20 Tuomas Harjula 2–0
02.10 Heikki Iiskola (Valtteri Kainulainen) 3–0
27.19 Jani Lehtoniemi (Janne Hyvönen) 3–1 yv2
44.43 Santeri Toropainen (Astala) 4–1
48.58 Rami Prokki (Erik Härkönen) 4–2
51.10 Lehtoniemi (Hyvönen) 4–3
57.23 Miko Summanen (Samuli Granlund) 5–3 tm
58.33 Kainulainen (Iiskola) 6–3
58.47 Tomi Lahti (Tatu Ruohonen) 6–4 im
59.54 Granlund (Astala) 7–4
