Ottelun kuva oli oikeastaan samanlainen kuin aiemmillakin kerroilla. Heimon ensimmäinen erä oli kohtuullisen hyvä ja se meni jo ensimmäisellä minuutilla johtoon Kaarlo Mahlberginosumalla.
Yritteliäs hyökkääjä oli saanut tähän matsiin komennuksen ykköskentällälisen puolustajaksi paikkaamaan flunssaista Santeri Toropaista. Mahlberg kiitti vastuusta ja teki pudotuspelien seitsemännen maalinsa Joonas Föhrin hienosta syötöstä.
Classic tasoitti tuota pikaa Sami Johanssonin noustua kulmasta vetopaikkaan, mutta Heimon alkuhönkä ei ollut vielä ohi. Kotijoukkue meni uudestaan johtoon, kun Heikki Iiskolavapautti Eetu Nykäsen läpiajoon. Myös Nykänen sai lisää vastuuta, sillä hän pelasi Mahlbergin paikalla kakkoskentässä tavallisen kolmosvitjan tonttinsa sijasta.
Seuraavat kaksi maalia teki Classic, mutta Heimo nousi vielä. 3–3-tasoituksen iski Miko Summasen laukausen paluupallosta Lauri Näränen. Näin ollen tästäkin maalista vastasi pelaaja, joka oli maanantaina saanut aiempaa isomman roolin. Näränen nousi näet juuri Nykäsen paikalle pelaamaan pitkästä aikaa säännöllisiä vaihtoja.
Pienemmän roolin pelaajien onnistumiset jäivät lopulta vain hauskaksi kuriositeetiksi. Classic pääsi erätauolle maalin johdossa Eemeli Salinin toisen onnistumisen myötä.
Valtteri Kainulainen tasoitti vielä heti toisen erän alussa. Föhr tarjoili myös tähän osumaan hienon syötön. Tässä vaiheessa Classicin kliinisyys vain tuli valitettavasti esiin. Tamperelaiset karkasivat kahden maalin johtoon hyödyntämällä tehokkaasti Indiansin virheet.
Kolmanteen erään jouduttiin siis parin maalin takamatkalta, mikä tietää lähes varmaa tappiota Classicia vastaan. Hallitseva mestari osaa iskeä todella tehokkaasti sellaista vastustajaa vastaan, joka joutuu nostamaan karvaustaan tappioasemassa.
Näin kävi myös Heimolle. Classic rokotti vastahyökkäyksistä, oman pään sekoiluista ja lopulta tyhjiin, kun Indians yritti kaunistella lukemia kuudella viittä vastaan. Heimon kauden viimeisen maalin Otahallissa iski Otto Lehkosuo Kainulaisen tarjoilemasta lätystä.
Mustapaitaiset pelaajat olivat ottelun jälkeen tietenkin pettyneitä, vaikka myönsivätkin rehdisti, että Classic oli ollut parempi.
”Meillä suoritus ailahteli liikaa. Emme saaneet puolustusta ja pallollista pelaamista toimimaan samassa pelissä, vaan jompikumpi ailahteli”, sanoi Eetu Nykänen.
Siltä se näytti katsomoonkin. Esimerkiksi ensimmäinen erä oli suhteellisen hyvä pallollisen pelin suhteen, mutta siinä tuli taas virheitä puolustamisessa. Vastaavasti Tampereella pelatuissa matseissa puolustus oli pääsääntöisesti hyvää, mutta pallon kanssa tehtiin huonoja ratkaisuja.
Hieno EräViikingit-sarja lunasti Heimolle mahdollisuuden pelata mitalista, ja se aiotaan käyttää. Sellaiset fraasit kuin ”pronssi on voitettu mitali” ja ”kausi on keskimäärin mukavampi päättää voittoon” sopivat hyvin Indiansin tilanteeseen.
”Se olisi hieno muisto kaikille tästä kaudesta. Ihan varmasti mennään niin sata lasissa kuin vain pystytään jo senkin takia, että 'Teppo' [Teemu Venäläinen] lopettaa”, Nykänen vakuutti.
Niin, Venäläinen tosiaan pelasi maanantaina viimeisen liigamatsinsa kotiyleisön edessä. Kokenut puolustaja oli viisi minuuttia pelin päättymisen jälkeen vielä pettynyt tappiosta. Hän oli kuitenkin varma siitä, että pronssi alkaa kiinnostaa pienen sulattelun jälkeen.
”Sarja ratkesi Classicin kliinisyyteen viimeistelyssä, he olivat siinä paljon meitä edellä. Lisäksi he osaavat puolustaa tiiviisti”, Venäläinen analysoi nopeasti.
Joukkueen ainoa kolmekymppinen oli ylpeä joukkuekaveriensa asenteesta. Taistelutahdon ja tsempin puutteesta homma ei millään muotoa jäänyt kiinni.
”Jokainen meistä uskoi koko ajan, tsemppasi ja taisteli”, Venäläinen kuvaili.
Hänen hieno maaliputkensa katkesi maanantaina. Venäläinen on silti helppo laskea kevään onnistujaksi, sillä kahdeksan ottelun maaliputki ja saldo 8+0 kertovat ruudin olleen kuivaa.
”Onhan se aina kiva tehdä maaleja. Aika poikkeuksellinen jakauma tuo minulle on, yleensä on enemmän syöttöjä”, Venäläinen naurahti.
Myös Valtteri Kainulaisella on oikein komea pistesaldo kerättynä pudotuspeleissä. Vade nakutti puolivälierien ja välierien 11 ottelussa pisteet 10+7=17. Pisteitäkin vakuuttavampaa oli kuitenkin hänen taisteluasenteensa, josta jokaisen Indians-juniorin kannattaa ottaa mallia.
Esimerkiksi päätöserässä pisti silmään tilanne, jossa Kainulainen juoksi hurjalla intensiteetillä ympäri kenttää ja raastoi pallon väkisin Heimolle.
”Ei sellaista tilannetta ole, etten antaisi kaikkeani kentällä”, Kainulainen sanoi.
Joskus se paraskaan ei riitä. Kainulainen myönsi, ettei sarjassa jäänyt epäselvyyttä siitä, kumpi oli parempi.
”Hyvin kiusattiin. Ehkä se on se Classicin rutiinitaso, joka ratkaisi”, kapteeni arveli.
Juuri kovan rutiinitasonsa kautta tamperelaiset pystyivät iskemään silloin, kun paikka oli. Heimolla petti joko puolutus tai oma pallollinen peli.
”Jos haluaa voittaa Classicin, niiden molempien pitää olla koko ajan timanttia.”
Konkreettinen esimerkki löytyy oikeastaan jokaisen välieräkamppailun kolmannesta erästä. Takamatkalle jäänyt Heimo joutui nostamaan karvaustaan, ja silloin alkoi omissa tapahtua.
Classicin monista vahvuuksista kenties isoin on juuri kyky iskeä hurjalla prosentilla maaleja silloin, kun vastustaja yrittää viritellä kiriä.
Tämän huomion vahvisti myös päävalmentaja Mikko Laurikainen. Classicin johtoasemapelaaminen oli liian kova pähkinä purtavaksi. Mikäli karvausta ei nosteta, jaksaa Classic pitää palloa omissa riittävän nöyrästi. Ja heti kun aletaan karvata, löytävät Classicin taiturit tilaa nopeille iskuille.
”Olimme joka osa-alueella jäljessä. Eivät he ole turhaan rakentaneet tuollaista voittoputkea”, Laurikainen totesi.
”Meillä ei ollut jiirissä puolustaminen ja pallollinen peli.”
Classicin ratkaisuvoimasta kertoo sekin, että kaikissa neljässä välieräottelussa joku sen pelaaja teki hattutempun. Maanantaina oli Sami Johanssonin vuoro. Edellisessä Otahallin ottelussa tehot 3+3 iskenyt Lassi Vänttinen summasi nyt 4+1.
Mutta se Classicista, joka matkaa kohti superfinaalia ja todennäköisestä taas yhtä mestaruutta. Heimolla on sen sijaan paikka napata joukkueen historian ensimmäinen aikuisten SM-mitali.
Pronssiottelun aikataulu tai vastustaja eivät vielä ole selvillä. Tulipa siin äsitten vastaan Happee tai Nokian KrP, Heimo aikoo päättää kauden voittoon. Tai annetaanpa kapteeni Kainulaisen sanoa se.
”Kyllä me perhana haetaan se mitali!”
Heimo–Classic 5–12 (3–4, 1–3, 1–5)
00.40 Kaarlo Mahlberg (Joonas Föhr) 1–0
04.06 Sami Johansson (Janne Lamminen) 1–1
07.07 Eetu Nykänen (Heikki Iiskola) 2–1
10.41 Miro Lehtinen (Tino Salminen) 2–2
13.53 Eemeli Salin (Lassi Vänttinen) 2–3
14.57 Lauri Näränen (Miko Summanen) 3–3
17.52 Salin (Mikko Leikkanen) 3–4
20.26 Valtteri Kainulainen (Föhr) 4–4
21.50 Vänttinen (Joonas Pylsy) 4–5
29.43 Johansson (Lamminen) 4–6
41.37 Vänttinen (Pylsy) 4–7
44.25 Lamminen (Jussi Piha) 4–8
48.25 Krister Savonen (Salin) 4–9
51.02 Otto Lehkosuo (Kainulainen) 5–9 im.
54.01 Vänttinen (Salin) 5–10 tm.
55.10 Vänttinen (Savonen) 5–11 tm.
56.21 Johansson (Piha) 5–12 av.
Westendissä 10.04.2018
Teksti: WI Tiedotus / Erno Rautarinta
Kuvat: Joni Winsten
