Heimo nousi ratkaisevan seitsemännen puolivälieräottelun kolmannessa erässä 0–3-tappioasemasta tasoihin ja voitti jatkoerässä Santeri Toropaisen maalilla. Näin Indians eteni välieriin ja järjesti samalla ison yllätyksen pudottamalla EräViikingit mitalipeleistä. Salibandyliigan välierät pelataan ilman helsinkiläistä joukkuetta ensimmäisen kerran 31 vuoteen.

Päävalmentaja Mikko Laurikainen oli puoli tuntia ratkaisuhetkien jälkeen jo rauhallinen, vaikka silmin nähden tyytyväinen lopputulokseen ja peliesitykseen. Hurja kiri ei vaatinut mitään taktista keikausta erätauolla.

”Peli oli koko ajan hallussa, mutta siinä oli tullut vähän harmittavia pomppujakin. Vähän aktivoitettiin hyökkäyspelaamista, mutta ei sen kummempaa. Tiesimme, että on aikaa”, Laurikainen sanoi.

Yksi tekijä oli varmasti se, että Heimo pyöritti kolmannessa erässä kolmea kentällistä. Tämä näkyi selvästi siinä, että takaa-ajajilla oli ”enemmän jalkaa”. EräViikingit puolestaan pelasi lähes koko ottelusarjan melko kapealla ringillä, eivätkä sen tähtipelaajat saaneet seiskapelissä enää uutta vaihdetta silmään.

Ottelun ensimmäinen erä oli tarkkaa pelaamista, kuten panokseen nähden oli odotettavissa. Kumpikin joukkue vaikutti hermostuneelta.

Ei ole vääryys sanoa, että Heimo oli jo tässä vaiheessa aavistuksen parempi, vaikka  tulostaululle asti se ei realisoitunutkaan. Myös toinen erä oli tasainen, aivan kuten Laurikainen totesi. EräViikingit vain onnistui tekemään kolme maalia löydettyään sopivat raot Indiansin puolustuksesta.

Mutta sitten siihen huikeaan kolmoserään. Joonas Föhr iski parin minuutin pelin jälkeen Toropaisen vedon karat sisään. Hyökkääjä piti huolellisesti kenkänsä kärjen maalivahdin alueen ulkopuolella, mutta siitä huolimatta tuomari hylkäsi osuman. Videotallenne osoitti, että pallo olisi ilman muuta kuulunut viedä keskelle.

Väärä tuomio näytti vain sisuunnuttavan Heimon pelaajia. Pelattiin lähes yhtä päätä, mutta EräViikinkien maali vaikutti noidutulta. Toki kunniaa pitää antaa myös kotijoukkueelle, jonka kenttäpelaajat keräsivät peittoja ja maalivahti Santtu Strandberg torjuntoja.

Viimein myllytys palkittiin. Miska Mäkinen sai ajassa 47.16 kahden minuutin jäähyn. Hetkeä myöhemmin Mika Moilanen kolautti kyynärpäällä Aku Aarniota Heimon puolustusalueella. Tilanne meni ensin tuomareilta ohi, mutta pienen kokoustamisen jälkeen myös Moilanen komennettiin jäähylle.

Kahden miehen ylivoimalla syntyi viimein tulosta. Nopea syöttökuvio päättyi Heikki Iiskolanviimeistelyyn oikealta. EräViikinkien kolmion puhkoneen syötön tarjosi kapteeni Valtteri Kainulainen. Nuorukaisen nopea laukaus suoraan syötöstä sujahti maalin etukulmaan Strandbergin kainalon alta.

Ylivoima jatkui mallilla viidellä neljää vastaan. Moilasen jäähyä oli enää kymmenen sekuntia jäljellä, kun Teemu Venäläinen tavoitteli Iiskolaa takatolpalta poikittaissyötöllä. Pallo pomppasi matkalla sisään EräViikinkien Janne Salosen kantapään kautta. Onnekas pomppu, mutta Heimo oli sen täysin ansainnut omalla tekemisellään.

Ainoana heimolaisena 30 ikävuoden rajapyykin ylittänyt Venäläinen pelaa ”99,9 prosentin” todennäköisyydellä viimeisiä matsejaan liigatasolla. Puolustaja teki seiskamatsissa jo viidennen pudotuspelimaalinsa eli hyvin on kulkenut.

”Aika monta peliä olen pelannut, mutta kyllä tämä nousee varmasti yhdeksi hienoimmista kokemuksista”, Venäläinen fiilisteli pelin jälkeen.

Todennäköiseen lopettamispäätökseen hieno kevät ei luultavasti vaikuta. Tai jos vaikuttaa, ehkä enemmän vahvistavasti. Pitkälti yli 200 Salibandyliigan ottelua käsittävä ura on hieno päättää taianomaiseen kevääseen ja mitalipeleihin.

Oli kuitenkin hyvin lähellä, että perjantain ottelu olisi jäänyt Venäläisen uran viimeiseksi liigatasolla. Vaikka Heimo oli noussut maalin päähän ja sillä oli hurja draivi päällä, yksi epäonninen tapahtuma oli romuttaa kaiken.

Kevään pelaajaksi osoittautunut Kaarlo Mahlberg sai ajassa 53.30 viiden minuutin rangaistuksen. Yritteliään laitahyökkääjän maila osui vahingossa vastustajaa kasvoihin, joten iso rangaistus oli kova, mutta perusteltu tuomio.

Heimo ei antanut edes alivoiman estää matkaansa välieriin. Se puolusti suurella sydämellä omassa päässä ja iski saadessaan tilaisuuden. EräVikingeille puolestaan tärisi maila.

Alivoimaa oli pelattu kaksi ja puoli minuuttia, kun Samuli Granlund ja Mikael Sieväneniskivät oikea-aikaisella karvauksella kiinni EräViikinkien Tuomas Iiskolaan laidan tuntumassa.

Sievänen pääsi palloon ja syötti puolustajan paikalta nousseelle Lauri Westerholmille. Puolustavan puolustajan roolissa enimmäkseen pelannut konkari ohitti maltillisesti yhden vastustajan ja laukoi ranteella yläkulmaan.

”Kyllä me päätimme, että tehdään maali. Ei annettu tuomarien tai kenenkään olla esteenä”, Westerholm sanoi iloisena.

Westerholm, 29, on viime vuosina pelannut enemmän varmistavassa roolissa, vaikka nakutteli divari- ja liigauransa alkuvuosina varsin mukavia pistesaldoja. Heimon historian tärkeimpiin osumiin heittämällä mahtuva tasoitusmaali osoitti, että taidot ovat yhä tallella.

”Tykkäisin hyökätä enemmänkin, mutta jonkun pitää olla siellä puolustamassakin”, Westerholm hymähti.

Toki Indiansin pelitapa antaa pakeille mahdollisuuden nousta, kuten tämäkin ottelu osoittaa. Heimon neljästä maalista kolme merkittiin puolustajille. Tästä päästäänkin voittomaaliin, joka oli Toropaiselle toinen ottelusarjassa.

Heimo selvitti melko helposti jäljelle jääneen alivoiman ja sitten odoteltiinkin jatkoerää. Vaikka vieraat olivat ilmiselvästi kuskin paikalla, on maalista poikki -pelaaminen aina oma maailmansa.

EräViikingit oli saanut pidettyä Toropaisen tykin kurissa sitten avausmatsin. Nyt liika varovaisuus kostautui. Moilanen lähti yksinäisenä karvaajana paineistamaan Toropaista, joka piti palloa oman maalin edessä.

"Sane" spurttasi vaivattomasti Moilasen ohi. Muut vastustajat olivat vetäytyneet liian alas, jolloin Toropainen pääsi käyttämään parasta vahvuutaan. Pitkä kuljetus päättyi vastustamattomaan kanttivetoon juuri ennen kuin EräViikinkien puolustus ehti nousta peitolle. Strandberg haroi tyhjää ja keltapaitojen juhlat alkoivat.

”Kaveri oli syystäkin ottanut vetopaikat minulta pois, mutta siinä aukesi vähän tilaa ja katsoin, että oli hyvä maski. Onneksi sattui menemään”, sankarin viitan napannut Toropainen sanoi ykskantaan.

Valmennusjohto oli Laurikaisen mukaan korostanut ennen jatkoerän alkua, että tällainen viitta olisi nyt tarjolla. Sveitsin kentille syksyllä siirtyvä Toropainen kelpuutti kuvainnollisen vaatekappaleen mielellään ja sai vastailla kysymyksiin pitkään ottelun jälkeen.

Ratkaisuosumassa pallo sinkosi juuri siihen maaliin, jonka taakse oli levittäynyt Heimon äänekäs kannattajaporukka. Tuulettavat pelaajat kävivät kiittämässä faneja Toropaisen johdolla, ja Energia Areena oli hetken aikaa Heimon maata.

Nelinumeroisen katsojamäärän (1387) kerännyt ja Ylen televisioima matsi oli parasta mainosta Inkkarien vauhdikkaalle säbälle. Laurikainen korosti lehdistötilaisuudessakin pääkaupunkiseudun derbyjen viihdyttävyyttä.

Jännitystä tosiaan piisasi. Heimon neljästä voitosta kaksi tuli vasta jatkoerässä ja niissä kahdessa muussakin voittomaali syntyi pari minuuttia ennen päätössummeria. Tämä jos mikä kertoo siitä tahdosta.

”Olen ylpeä joukkueesta. Usko ei horjunut missään vaiheessa. Heikompi tiimi olisi heittänyt tänäänkin hanskat tiskiin”, kapteeni Kainulainen hehkutti.

Päävalmentajan luvalla pelaajien annettiin makustella voittoa perjantai-ilta. Hyvin alkanutta matkaa jatketaan välierissä ja määränpäänä on tottakai mestaruus. Tiellä on silti ylivoimainen suosikki Classic, jonka haastamiseen Heimolla on loistavat lähtökohdat.

”Harva uskoi, että me menisimme tästäkään parista jatkoon. Pääsemme Classicia vastaan täysin paineettomassa tilanteessa, mikä on oiekasti hyvä tilanne lähteä haastamaan”, Laurikainen huomautti.

Kapteeni Kainulaisen toteamus kiteyttää hyvin Westend Indiansin historiallisen voiton puolivälieräsarjassa.

”Niin kauan kun pelikellossa on aikaa, heimolaiset yrittävät.”

Välierissä siellä on vähintään 240 minuuttia. Luultavasti paljon enemmän.

Puolivälierien 7. ottelu Erä-Viikingit–HEIMO 3–4 je. (0–0, 3–0, 0–3, 0–1)

25.47 Mikael Lax (Jani Kukkola) 1–0
34.31 Ossi Jalonen (Miko Kailila) 2–0
36.10 Janne Salonen (Tuomas Iiskola) 3–0
48.49 Heikki Iiskola (Valtteri Kainulainen) 3–1 yv2
49.35 Teemu Venäläinen (Kainulainen) 3–2 yv.
56.01 Lauri Westerholm (Mikael Sievänen) 3–3 av.
61.59 Santeri Toropainen (Otto Lehkosuo) 3–4

Westendissä 01.04.2018
Teksti: WI Tiedotus / Erno Rautarinta
Kuvat: Juhani Järvenpää