Lähtökohdat olivat selvät. Steelers oli voittanut joukkueiden kaikki kolme aiempaa kohtaamista Salibandyliigassa, vaikka se on periaatteessa ollut joka kerta altavastaaja.
Vastustajan matala karvaus ja antaumuksellinen puolustuspelaaminen olivat tiedossa. Kaiken lisäksi kotijoukkue teki ensimmäisen erän alkuun kaksi maalia, joten Heimo jäi nopeasti takaa-ajajaksi. Viiden ottelun voittoputken katkeamisen ennusmerkit olivat vahvasti ilmassa.
Viidellä viittä vastaan Heimo ei oikein saanut kunnollisia tekopaikkoja. Palloa kyllä pidettiin, mutta Steelers puolusti hyvin keskustan, eivätkä syötötkään napsuneet kohdilleen. Kapteeni Valtteri Kainulainen oli tästä harmissaan ottelun jälkeen, vaikka lopputulos toki miellyttikin.
”Liike on lääke tällaisissa otteluissa. Olimme pallon kanssa jalat sementoituneena. Pitäisi muistaa, ettei mitään tapahdu paikoiltaan, vaan pitää syöttää liikkeestä liikkeeseen”, Kainulainen manasi.
Pelastukseksi muodostuivat erikoistilanteet. Sellaiseen päästiin, kun Miko Summanen rynni laidasta maalille ja hankki rankkarin ajassa 15.24. Kainulainen ei onnistunut tällä kertaa harhautuksessaan, mutta Aaro Astala hyödynsi ylivoimatilanteen tasan kaksi minuuttia myöhemmin.
Ylivoimakaan ei itse asiassa ollut mitenkään vaikuttava, mutta Astalan kääntölaukaus sujahti etukulmaan samalla hetkellä, kun Steelersin jäähy päättyi.
Osuma ei näin ollen ollut teknisesti ottaen ylivoimamaali. Seuraava Heimon maali puolestaan oli tilastoissakin erikoistilanne. Joonas Föhr istui sen syntyessä jäähyllä, jonne sai komennuksen puolustettuaan liian väkevästi maalivahti Mikko Kirvesniemeä.
Alivoimalla Heikki Iiskola ruokki ja Kainulainen onnistui tällä kerralla kiertämään Steelers-veskari Pasi Järvisen. Näin erätauolle mentiin tasalukemissa ja Heimolla oli selvästi niin sanottu momentum puolellaan.
Toisessa erässä oli varmasti tarkoitus lisätä vauhtia. Toisin kuitenkin kävi. Peli sakkasi tasakentällisin ja vaikka Santeri Toropainen osuikin ylärimaan, ei Heimo päässyt edelle.
Ajassa 29.36 nähtiin erikoinen tilanne. Föhr haki johtomaalia ilmaveivillä maalin takaa ja hänen mailansa kopsahti Järvisen maskiin. Tuomari passitti Föhrin viideksi minuutiksi jäähylle, syynä huitominen.
”Eipä tuollaisesta ole ennen jäähyä tullut, pelkästään vapari”, hämmästeli Föhr pelin jälkeen.
Kova tuomio se eittämättä oli, vaikka maila osuikin kiistämättä vastustajaa päähän. Oikeampi syy olisi ollut korkea maila, sillä harva pelaaja pystyy huitomaan pallo lavassa. Pitkän alivoiman kannalta on toki se ja sama, mikä syyksi kirjataan.
Paljon tärkeämpi on havainto siitä, että Heimon alivoima toimi hyvin. Daniel Megyaszai pääsi toki rokottamaan kerran, mutta ainekset katastrofiin olivat olemassa.
Osuman syötti Indiansissa vielä viime kaudella pelannut Antti Aarnio. ”Oma koira” summasi tehot 1+1 ja oli muutenkin kotijoukkueen parhaimmistoa.
Toisen erän lopussa Steelers onnistui vielä kerran vastahyökkäyksestä. Nico Jonaesonin maali kuvasti hyvin niitä ongelmia, joita Heimolla lauantaina peruspelissä oli.
Kolmas eräkään ei näyttänyt menevän putkeen. Summasen jäähy saatiin luonnollisesti tapettua hyvän av-pelin turvin.
Vähän myöhemmin kotijoukkeen tähtipelaaja Ville Lastikka iski 5–2-maalin ja Heimon Steelers-tappioiden kirja näytti saavan taas uuden luvun. Aikaa oli vain vajaat kuusi minuuttia.
Sitten tapahtui jotain. Valmennusjohto päätti yrittää kuudella viittä vastaan, mikä tiesi Kirvesniemen kutsumista penkille.
”Viidellä viittä vastaan tuotimme vain harmaita hiuksia itsellemme, joten tätä piti yrittää”, päävalmentaja Mikko Laurikainen perusteli ratkaisua.
Tuotanto-ongelmat loppuivat kertaheitolla heti kun päästiin erikoistilannepelaamiseen. Heimolla oli saman tien aivan toisenlainen klangi.
Vain puoli minuuttia Lastikan maalin jälkeen pallo pelattiin maalin kulmalle, josta Teemu Venäläinen napautti sen suoraan pompusta Otto Lehkosuolle. Ode ei ole tavannut erehtyä ilmapalloista tällä kaudella, eikä tehnyt niin nytkään.
Minuuttia myöhemmin oli Kainulaisen vuoro tarjota ilmasyöttö Lehkosuolle, joka iski tutulla metodilla pallon uudestaan Järvisen nuottaan.
”Siitä on kiva läiskiä sisään”, Lehkosuo totesi tyytyväisenä. Hänellä on tällä kaudella kasassa jo 15 osumaa, joista suurin osa on tullut vahvan käsi-silmäkoordinaation avulla aivan maalin edestä. Monilaji-ihmeen vahva palloilutausta näkyy näissä tilanteissa selvästi.
Vielä huusi yhtä osumaa. Sen tälläsi Lehkosuon serkkupoika Astala. Tasoitus syntyi lähes samoilta jalansijoilta kuin ensimmäisessä erässä juonittu Heimon avausmaali.
”Saatiin pelattua kiva kuvio. Olimme suunnitelleet sen niin, että oikeaan siipeen tulee ylivoimatilanne ja vetopaikka minulle tai Heikille”, Astala kertoi.
Varsinaista peliaikaa oli tässä vaiheessa jäljellä yli kaksiminuuttia. Joukkueet eivät kuitenkaan himmailleet loppuaikaa varman pisteen toivossa, vaan hakivat ainakin puolitosissaan voittoa. Etenkin Steelersille oli aivan lopussa vielä oiva tilaisuus onnistuakin.
Jatkoille kuitenkin mentiin. Parin minuutin pelin jälkeen Mikael Sievänen katkaisi hyvin keskialueella. Muutama juoksuaskel ja hyvä syöttö Kainulaiselle. Kapteenin tarkka laukaus sinetöi Heimon voiton ja nosti hänet kahden maalin kerhoon Lehkosuon ja Astalan kanssa.
”Tiesin, että syöttö tulee sieltä”, kiitteli Kainulainen luottosentteri Sievästä.
Vaden tehot 2+1 ja Heikki Iiskolan kolmen syöttöpinnan ilta nostivat Heimon pisterohmujen kokonaissaldot jo 44 pisteeseen. Kainulainen (24+20) on Salibandyliigan pistepörssissä hienosti kolmantena juuri ennen Iiskolaa (23+21).
Peikko nimeltä Steelers oli vihdoin kaadettu, mutta sekä pelaajien että valmentajien ilmeet olivat miettliäät. Esitys ei ollut missään tapauksessa vakuuttava ja jo maanantaina odottaa Espoon derby. Joulukuisten kalavelkojen maksu Oilersille ei onnistu tällaisella pelillä.
”Kyllä tämä aiheuttaa päänvaivaa sunnuntaiksi. En tiedä vielä, mitä pitäisi tehdä. Tätä huonommin ei viidellä viittä vastaan voi juuri pelata. Voitimme tänään vain ja ainoastaan erikoistilanteiden vuoksi”, Laurikainen puisteli päätään.
Lehkosuo ja Kainulainen olivat samoilla linjoilla. Kumpikin muistutti silti, että hurjan kirin onnistuminen kertoo ennen kaikkea joukkueen henkisestä kasvusta.
”Vielä jokin aika sitten olisi ollut varma häviö sen 5–2-maalin tultua”, Kainulainen arveli.
Myös Astala aprikoi keinoja, jolla peruspelaaminen saadaan tikkiin nopeasti. Derbyä varten ei tarvitse hakea latausta poppakonsteilla, ja Hämeenlinnan tuliaisistakin osataan kaivaa esiin se olennainen.
”Maanantaina räjähtää!” Astala lupasi.
Steelers – HEIMO 5–6 ja. (2–2, 2–0, 1–3, 0–1)
01.26 Aleksi Kulmala (Nico Jonaeson) 1–0
07.34 Antti Aarnio (Janne Ijäs) 2–0
17.24 Aaro Astala (Heikki Iiskola) 2–1
18.12 Valtteri Kainulainen (Iiskola) 2–2 av.
33.52 Daniel Megyaszai (Aarnio) 3–2 yv.
37.14 Jonaeson (Ville Lastikka) 4–2
54.07 Lastikka (Jonaeson) 5–2
54.37 Otto Lehkosuo (Teemu Venäläinen) 5–3 im.
54.38 Lehkosuo (Kainulainen) 5–4 im.
57.52 Astala (Iiskola) 5–5 im.
62.09 Kainulainen (Mikael Sievänen) 5–6
