”Olimme läsnä, mutta emme
pelanneet”, puuskahti päävalmentaja Mikko Laurikainen.
Yksittäisten pelillisten ongelmien
osoittaminen on turhaa silloin, kun esitys jää vajaaksi
tunnetasolla.
”Sen näki jo eilisissä treeneissä.
Kävimme asiat läpi, mutta se ei nyt auttanut. Tämä on niin
tasainen sarja, että halua on pakko olla”, Laurikainen sanoi.
Hänen mielestään Happee oli alusta
asti parempi. Katsomoon näytti kuitenkin ensimmäisessä erässä
siltä, että ilta olisi voinut mennä toisellakin lailla.
Heimo nimittäin iski ensin. Mikael
Sievänen pelasi joukkuekavereilleen kahdella yhtä vastaan
-hyökkäyksen. Palloa kuljettanut Teemu Venäläinen päätti sen
tyylikkääseen ylänurkkalaukaukseen ajassa 4.04.
Osuma oli kokeneelle puolustajalle
selvästi mieluisa. Venäläinen teki kauden kahdessa ensimmäisessä
ottelussa pisteet 1+3, mutta sen jälkeen on ollut hiljaisempaa.
Pakille tärkeä tehotilasto on toki koko ajan ollut plussalla.
”Kauden kolmannessa pelissä meni
nilkka ja seuraava ottelu jäi kokonaan väliin. Joulutauko tuli
hyvään aikaan, sillä pääsin vasta silloin tuesta ja teipistä
eroon. Nyt tuntuu jo paremmalta”, Venäläinen kertoi.
Vamma vaikuttaa väkisinkin
pelaamiseen, varsinkin kun kysymyksessä on hyökkäävä puolustaja,
jonka pitää voida luottaa itseensä ja liikkeeseensä. Niinpä
Venäläisestä Heimo saattaa saada kaivattua tulitukea
ykköskentälliselle. Ainakin näyttöhalut ovat kohdallaan.
”Ei tämä ole vielä ollut missään
nimessä nappikausi, mutta onneksi tärkeimmät pelit ovat vielä
pelaamatta”, Venäläinen muistutti.
Hän myönsi auliisti, että Happeeta
vastaan joukkue pelasi kauden huonoimman ottelunsa.
Avausmaalin jälkeen Happee antoi
esimakua tulevasta osoittamalla karulla tavalla, että pallosta
kannattaa pitää huolta kentän kaikilla alueilla.
Heimon vapari hyökkäysalueen kulmasta
epäonnistui ja vieraat käänsivät tilanteen salamannopeasti
ylivoimahyökkäykseksi. Vili Liponen viimeisteli tasoituksen
avopaikasta.
Heimon toinen maali syntyi ajassa
14.13. Tuomas Harjula ei halunnut jäädä pakkipariaan pahemmaksi,
vaan täräytti yhtä näyttävän yläkulmalaukauksen Markus Laakson
maaliin.
Kyseessä oli varsinainen tahtomaali,
sillä Harjulaa ehdittiin rikkoa jäähyn arvoisesti, mutta hän
taisteli itsensä väkisin vetopaikkaan.
”Meidän kentälliselle oli tärkeää
saada onnistumisia. Olemme tehneet duunia, että saisimme tehoja
hyökkäyspäässä”, Harjula kertasi.
Tärkeää se on koko joukkueelle. Viime matseissa Heimo on ollut hyökkäyspäässä liikaa ykköskentällisen varassa.
”Jos ykkönen kuoppaa, niin meidän materiaalilla tulee hankalaa”, Laurikainen totesi.
Kakkoskentällisen tekemät maalit jäivät pieneksi valon pilkahdukseksi. Johtomaalia seurasi
harmittava synkkä hetki.
Happee tasoitti 35 sekuntia myöhemmin,
kun Liponen pääsi vapaasti nousemaan tekopaikkaan. Tästä ehti
kulua 37 sekuntia ja pallo oli taas Heimon maalissa. Tällä kertaa
Happeen Tupla-pelaaja Jami Manninen sivalsi keskeltä matalan kudin
alakulmaan.
Päästyään johtoon Happee ei enää vilkuillut taakse. Toisesta erästä muotoutui taas kerran
Heimon kannalta katastrofi, ainakin tuloksellisesti.
Ensimmäisessä
erässä pimennossa ollut ykkösviisikko näytti alkuun heräilevän.
Mylläköinti Happeen päässä jäi kuitenkin tuloksettomaksi.
Happee oli vielä avauserässä
karvannut melko korkealta, mutta nyt se tyytyi pääasiassa
odottamaan kytiksellä kotijoukkueen virheitä ja iskemään niistä
nopeasti vastaan. Kun Happee pääsi hyökkämään, oli se hurjan
tehokas.
Jyväskyläläiset iskivät tällä
taktiikalla kolme täysosumaa. Asko Huismanin maali syntyi keskeltä
syöttökuvion päätteeksi, Manninen osui nopeasta
vastahyökkäyksestä ja Peter Kotilainen vaparista.
Heimolla oli omat tilaisuutensa, mutta
vieraiden maalivahti Laakso pelasi hienosti.
”Eniten harmittaa se, ettei ollut
tunnetta ja halua. Se näkyi karusti varsinkin pallottomassa pelissä.
Meillä ei ollut varmaan yhtään peittoa koko matsissa”,
Laurikainen totesi.
Tilastoihin niitä kirjattiin neljä,
mutta havainto oli silti oikea. Happeella on kova hyökkäyskalusto,
mutta nyt se pääsi mellastamaan erityisen vapaasti. Seuraukset
tästä näkyivät tulostaululla.
”Tilanteen vaihtojen jälkeen
pelattiin löysästi ja tultiin laiskasti alas. Niihin jo
reagoitiinkin huonosti”, purki Laurikainen käytännön tasolla.
Neljän maalin takamatkan kurominen
umpeen viimeisessä erässä on paha rasti, mutta ei mahdottomuus.
Happee osoitti nopeasti, ettei tällaisesta ihmeteosta kannata
haaveilla. Lassi Kotovaara teki läpiajosta vieraiden seitsemännen
osuman reilun minuutin pelin jälkeen kolmannen erän alussa.
Heimon valmennusjohto alkoi ottaa
maalivahti Mikko Kirvesniemeä vaihtoon hyvissä ajoin kavennusosumien
toivossa. Tästä seurannut ylivoima kuudella kenttäpelaajalle
viittä vastaan oli kuin koko ottelun kuva pienoiskuvassa.
Pallo kyllä liikkui mukavasti, mutta
Happee piti Inkkarit pois vetosektorista. Aikansa pyöritettyään
kotijoukkue hukkasi pelivälineen turhan helposti keskialueella ja
Kotilainen vieritti sen tylysti tyhjään maaliin. Tovia myöhemmin
Manninen täydensi hattutemppunsa samalla tavalla.
Päätöserän puolivälissä Heimo
piti aikalisän ja värkkäsi lohdutusosuman. Tämäkin osuma oli
puolustajan käsialaa, kun Santeri Toropainen pommitti ranteella
maalin kattoon.
Hieno maali piristi Indiansia hieman.
Ottelun voittajasta ei ollut enää epäselvyyttä, mutta pientä
lohtua tuli Teemu Karesniemen ensimmäisestä liigamaalista ja
Valtteri Kainulaisen kauden 19. osumasta, jolla hän kasvatti
pisteputkensa 14 ottelun mittaiseksi.
Heikki Iiskolan koko kauden läpi
jatkunut putki sen sijaan katkesi Laakson hyviin torjuntoihin.
”Jo peliin lähtö oli vaikea, emmekä
toimineet sen mukaan, mitä olimme sopineet. Toisessa erässä saimme
vähän paikkoja, mutta ei pomppinut mistään sisään ja kaveri
puolestaan onnistui. Ehkä se [pisteputken katkeaminen] on hyvä
asia, nyt pääsee pelaamaan rennommin”, Iiskola mietti.
Hyvin sujunut alkukausi poiki hänelle
kutsun miesten maajoukkueeseen Tallinnan turnaukseen. Suomi pelaa
MM-karsinnassa Viroa, Puolaa, Belgiaa. Alankomaita ja Liechtensteinia
vastaan.
Luvassa lienee siis maalijuhlia
salibandymaailman kääpiöitä vastaan. Iiskola tiedostaa hyvin,
että Suomi-paidassa pitää silti näyttää parasta osaamistaan.
Westend Indiansille maajoukkuevalinnat
olivat muutenkin kunniaksi. Syksyllä ensimmäiset maaottelunsa
pelanneet Valtteri Kainulainen ja Aaro Astala ovat edelleen mukana
ryhmässä. Iiskolan lisäksi debytoimaan pääsee Heimosta myös
Otto Lehkosuo.
”Makeeta saada miesten
maajoukkuepaita päälle. Sinne ei pidä lähteä rotsi auki, vaikka
vastustajat ovatkin etukäteen heikompia”, Lehkosuo sanoi.
Illan ottelusta hän oli yhtä pettynyt
kuin muutkin joukkueen jäsenet.
”Tosi vaisu esitys meiltä, tuli
paljon virheitä.”
Kapteeni Kainulainen oli hänkin
samoilla linjoilla. Taitava tsemppari osasi pukea hyvin sanoiksi sen,
mikä oli vialla.
”Jotenkin meillä olivat energiatasot
alhaalla, mikä näkyy huonoina ratkaisuina. Kun energia loppuu, se
loppuu ensimmäisenä päästä.”
Hän oli samaa mieltä siitä, että jo
torstain harjoituksissa näkyi ennusmerkkejä huonosta vireestä.
”Peliviikolla pitäisi pystyä
harjoittelemaan timanttisesti”, Kainulainen muistutti.
Maajoukkuekomennuksesta hän oli
mielissään. Verrattuna niissä ympyröissä debytoiviin
seurakavereihin, hän on viidellä maaottelullaan suorastaan konkari.
Maajoukkue on MM-akrsinnoissa kokeilupainotteinen, mutta peräti viidennes sen pelaajista ponnistaa Heimosta.
Tällä kertaa vastustajat ovat muutamaa numeroa pienempiä kuin
Ruotsi ja Sveitsi, joiden verkkoon Kainulainen upotti pari maalia marraskuussa.
”Maajoukkueessa ei voi höntsäillä,
jos sinne haluaa vielä takaisinkin. Ei vaikka kuka olisi vastassa.
Into pinkeänä sinne lähdetään”, Indians-kapteeni painotti.
Ensin mennään silti Raumalle, jo
ylihuomenna. Kaikki jututetut heimolaiset olivat samaa mieltä siitä,
että heikon suorituksen jälkeen on hyvä päästä pelaamaan pian
uudelleen.
”Ei tätä voi kauan märehtiä. Jos
nyt tulisi tauko peleistä, vaikuttaisi tämä tappio vielä
seuraavan viikon harjoitteluunkin”, Mikko Laurikainen sanoi.
HEIMO – Happee 5–9 (2–3, 0–3,
3–3)
04.04 Teemu Venäläinen (Mikael
Sievänen) 1–0
06.46 Vili Siponen (Panu Kotilainen) 1–1
14.13
Tuomas Harjula (Joonas Föhr) 2–1 sr.
14.48 Siponen (Kaapo
Savinainen) 2–2
15.25 Jami Manninen (Jaska Kunelius) 2–3
26.29 Asko Huisman (Savinainen)
2–4
31.06 Manninen (Peter Kotilainen) 2–5
32.43 Kotilainen
(Jonne Junkkarinen) 2–6
41.14 Lassi Kotovaara (Manninen) 2–7
45.57 Kotilainen 2–8 tm.
49.09 Manninen (Junkkarinen) 2–9
tm.
49.52 Santeri Toropainen (Aaro Astala) 3–9
53.28 Teemu
Karesniemi (Miko Summanen) 4–9
54.18 Valtteri Kainulainen
(Astala) 5–9
