A – Pojat Edustus
Indians – Happee 7 – 9 (3-4,2-2,2-3)
Jotenkin viime peleissä ei olla oltu saatu jalkoja liikkeelle heti alusta vaan kaverit ovat ottaneet ohjat käsiinsä. Näin oli myös perjantaina Happeeta vastaan. 5.13 kellossa ja vieraat olivat tulittaneet siinä kohtaa Inkkareiden maalilta Vesan vaihtoon. Lukemista 1-4 jatkettiin aikalisän jälkeen ja kyllähän se jengi alun haparoinnista heräsi edes jonkinlaiseen esitykseen. Puputin ja Näräsen maaleilla tullaan maalin päähän ennen kuin painuttiin erätauolle. 1-1 tasoitus oli komea Summasen nousu takatolpalle Puhakan passista. Maalin synty kuva alla.
Toinen erä alkaa mukavasti, kun Silvennoinen tuo Inkkarit tasoihin 4-4. Erän puolivälissä on kuitenkin jälleen vaikea hetki ja Happee iskee pari maalia minuutin sisään ensin YV:llä ja sitten siirretyn rangaistuksen aikana. Puhakka tuo Inkkarit vielä maalin päähän Juurannon syötöstä, mutta tasoihin ei päästä vaan maalin takaa lähdetään viimeiseen erään.
Vieraat aloittavat erän jälleen siirretyn rangaistuksen aikana tehdyllä maalilla, 5-7. Nykänen tykittää ylänurkkaan A.Markkolan syötöstä kavennuksen. Happeen vuoro ensin YV:llä ja sitten Inkkareiden Makkonen tuo vielä toivoa, mutta sen sammuttaa Happeen Suhanto iskemällä maalin yli annetun passin sisään ja loppulukemiksi siis 7-9.
Tilastoja tutkiessa kiinnittyy huomio kummankin jengin ratkaisulaajuuteen. Peräti 11 pelaajaa kummastakin leiristä pääsivät pisteille. Muutenkin ottelussa oli vauhtia ja vaarallisia tilanteita perjantai-illan ratoksi ihan riittävästi. Kotijoukkueen maalit merkittiin jokainen eri jätkälle ja muutenkin taisteluilme oli hyvää. Tosiasia vain oli, että se ei riittänyt ja kaveri vei ansaitusti tärkeät pisteet matkassa Jyväskylään. Laukauksia sateli kova määrä (40-36) eli maalivahdeilla riitti töitä oikein urakalla kummassakin päässä. Alkin Villen loukki varjosti kotijoukkueen iltaa entisestään.
Classic – Indians 7 – 4 (1-0,5-2,1-2)
Lauantain lepopäivän jälkeen karavaani matkusti sunnuntaina Tampereelle vieraspeliin Classicia vastaan. Viikon aikaisemmissa peleissä rosteri oli elänyt ja sunnuntaina tahti jatkui samana. Poissaolojen takia kokoonpanossa oli normaalia enemmän B-junnuja, mutta se ei tahtia todellakaan haitannut vaan joka jätkä iski kyllä 100% itsensä likoon itseään ”nimekkäämpää” kotijoukkuetta vastaan. Ottelu oli kyllä samalla fyysisin koitos mitä ainakin Inkkarit ovat kaudella otelleet. Välillä tuntuikin, että kohta jotakuta sattuu ihan oikeesti. Sen verran hakusessa oli tuomarikaksikon otteet pelin sisällä. Se ei kuitenkaan millään muotoa selitä kotijoukkueen paremmuutta. Eritoten liigakarkeloissakin ihan mukavaa tehoa iskenyt viisikko Eronen-Syvänen-Heikkilä-Ruokostenpohja-Salo olivat pelipäällä ja iskivät pienestäkin tilasta maalin kun paikka siihen tuli.
Siinä kehut kotijoukkueelle ja sitten Inkkareille. Ensimmäinen erä mentiin tasaisissa merkeissä ja hyvin pystyttiin estämään pahimmat maalintekopaikat. Toisen erän alkuun Puputti iskee 1-1 tasoituksen YV:llä Silvennoisen syötöstä. Erässä myös toinen YV tuottaa tulosta ja jälleen Puputin lavasta. 3-2 tilanteesta Classic kuitenkin venyttää johtonsa aina lukemiin 6-2 ja siitä myös mentiin viimeiselle erätauolle. Inkkareiden taisteluilme pysyi kuitenkin korkeana ja saatiin pienimuotoinen paniikki kotijoukkueen leiriin. 6-3 Makkonen ja sitten ottelun kohokohta mustakeltaisille: Gyllenberg päättää iskeä kintut liikkeelle omasta päästä ja kun syöttöpaikkaa ei löydy niin pitäähän sitä tykittää sitten itse. Kantti yläpesään ja lukemat 6-4. Se oli myös ”Valden” ensimmäinen SM-sarjan maali A-junnuissa ja tottakai pallo talteen. Kotijoukkue otti aikalisän ja pyrkivät sen jälkeen vain rauhoittamaan peliä omassa päässä. Inkkarit saivat hyvin paineistettua, mutta maaliin asti eväät eivät riittäneet. Oman aikalisän jälkeen Kulikoff pois maalilta ja niin kuin usein käy niin omissahan se soi ja loppulukemat iski Lampinen tyhjään maaliin. Loppuun asti kuitenkin taisteltiin Classicin ruvettua jäähyilemään oikein kunnolla. Kykkänen venyi kuitenkin Classicin maalilla muutamaan huimaan torjuntaan ja kavennus jäi tulematta. Torjunnat tässä pelissä 29-23, joka myöskin kertoi vieraiden haastaneen kotijengin oikein urakalla.
Varsinainen härkäviikkohan tuo lopulta oli. Kolme tappiota eivät tietysti aiheuta mitään suuria riemunkiljahduksia, mutta otteet kuitenkin paranivat viikon loppua kohden. Tiikerit-pelissä oli suurimmat mahkut voittoon, mutta ei kun ei. Happee ja Classic sitten vaan olivat sen himpun verran parempia, että ansaitsivat ehdottomasti voittonsa. Jotenkin vaan on kuitenkin niin, että ei kuitenkaan ole syytä iskeä päätä pensaaseen. Kundit tsemppasivat hyvällä asenteella joka pelissä ja eritoten sunnuntain kliimaksi oli välillä kyllä huikeaa katsottavaa. Siinä mentiin eikä meinattu eikä tuumaakaan annettu periksi ja joka jätkä potki muita eteenpäin vaihtopenkillä. B-junnut ansaitsivat ehdottomasti jälkiruuat(Muumi-tikkari+limu) jotka joukkueen ”vanhukset” olivat ansaitusti taukopaikalta hankkineet. Puputin pahannäköinen lento toimitsijapöytään ei ollut onneksi lopulta kuin lievä aivotärähdys ja muutaman päivän levolla kaveri on taas kentällä. Nyt sitten treenataan ja suunnataan katseet todelliseen neljän pisteen peliin Kooveeta vastaan tiistaina 17.2. Kaveri on sijalla 8. pinnan perässä, mutta ottelun vähemmän pelanneena. Oilerskin on noussut parin voiton kautta jo kahden pisteen päähän Inkkareista eli kyllä loppukauden kaikki pelit ovat todellakin tärkeitä matseja. Nyt vaan raavitaan joka jätkä intistä, loukista ja ties mistä ja isketään täysillä ja saalistetaan se himoittu play-off paikka!!!
Nuorten SM-sarjan tilastoihin tästä
