”Ovathan he pirun hyviä iskemään paikoistaan”, päävalmentaja Mikko Laurikainen totesi.

Rumista loppulukemista huolimatta Heimo pelasi varsin hyvät kaksi erää. Ero syntyi nimenomaan maalipaikkojen hyödyntämisessä ja siinä, ettei sille juuri tule nukahduksia yksittäisissä tilanteissa. Ei ainakaan niin pahoja, että vastustaja pääsisi rokottamaan puoli-ilmaisia osumia.

Otahallin 611 katsojan riemuksi Heimo otti ensimmäisen johtoasemansa välierissä iskemällä avausmaalin ajassa 1.59. Sen kiskaisi terävällä rannarilla Heikki Iiskola Classicin maalin yläkulmaan.

Classic ei ollut ensimmäisessä erässä parhaimmillaan, mutta siitä huolimatta se teki kolme seuraavaa osumaa. Niistä kaksi runnottiin verkkoon aivan lähietäisyydeltä, mikä sai kapteeni Valtteri Kainulaisen peräänkuuluttamaan tietynlaista ilkeyttä Indiansin peliin.

”Kovempaa pitää pelata. Maalin edestä tuli liikaa häkkejä.”

Heimo ei luonnollisestikaan lannistanut Classicin puolivahingossa saamista osumista. Se hyödynsi ensimmäisen ylivoimamahdollisuutensa, ja Santeri Toropaisen tuttu tykki merkitsi 2–3-kavennusta. 

Vain reilua minuuttia myöhemmin kakkoskentällisen yritteliäs Kaarlo Mahlberg luikerteli oikealta vetopaikkaan ja sai pompoteltua pallon juuri ja juuri yli maaliviivan.

Oli sillä hilkulla, että Heimo olisi päässyt erätauolle johdossa. Lähellä ei lasketa, eikä melkein ole mukana, kuuluvat kuitenkin vanhat fraasit, joten 3–3-tilanteesta jatkettiin.

Heimo haki johtomaalia ennakkoluulottomasti, mutta ilman tulosta. Classic puolestaan iski kahdesti vastahyökkäyksistä, joihin se osaa lähteä viisaasti juuri oikeaan aikaan.

”Olen toiseen erään tyytyväinen, muutama nukahdus siinä tuli ja kaveri laittoi kovalla prosentilla sisään”, Laurikainen harmitteli.

Heimo nousi Kainulaisen osumalla maalin päähän, mutta Classic onnistui vielä kerran toisen erän loppupuolella.

Kolmannessa erässä Heimo aikoi tietenkin viritellä kiriä, jollaisia se on kuluvalla kaudella tehnyt useita. Kokeneen Teemu Venäläisen ylivoimamaali herättikin toiveet Otahallin pienimutoisesta ihmeestä.

”Oli siinä ihan hyvä flow, mutta sitten [Lassi] Vänttinen iski kaksi”, Laurikainen sanoi.

Heittämällä ikämieheksi laskettava Vänttinen oli tosiaan ratkaisupelaaja torstaina. 38-vuotias hyökkääjä summasi messevät tehot 3+3 ja oli ketjukavereineen todellinen riesa Heimolle. Valmennusjohdolle tuli kosolti pohdittavaa.

”Pystyimme pelaamaan hyvin Classicin kakkos- ja kolmoskentällisiä vastaan, mutta ** kun se ykkönen iskee joka paikastaan maalin. Siihen pitää keksiä jotain”, Laurikainen kirosi.

Vänttisen osumien jälkeen Heimon paras into olikin jo mennyttä. Toki Classicille kuuluu kunnia siitä, että espoolaiset eivät tällä kertaa oikein saaneet mitään aikaan kuudella viittä vastaan.

Heimolaiset tiedostivat ottelun jälkeen erittäin hyvin, että seuraava kohtaaminen Tampereella on todella tärkeä. 0–3-tappioasema ottelusarjassa olisi sen luokan silta, ettei siitä enää noustaisi tavallisilla poppakonsteilla.

”Lauantain matsiin pitää kaivaa usko. Meillä oli tänään pelissä hyviä juttuja, joista se kaivetaan”, Laurikainen vakuutti.

Kapteeni Kainulainen oli luottavainen sen suhteen, että Otahallissa pelataan liigatason salibandyä vielä kahdesti tällä kaudella. Maanantaina 9. huhtikuuta pelataan sarjan neljäs matsi. Kuudes kamppailu on merkitty perjantaille 13. huhtikuuta. "Epäonnen päivänä" pelataan, mikäli Heimo voittaa vähintään kaksi kolmesta seuraavasta ottelusta.

”Pidetään huoli, että näin käy”, Vade sanoi.

Analyyttinen kapteeni tiesi, ettei Classicin parane antaa käyttää parasta asettaan.

”Pitää ennakoida paremmin ne vastahyökkäykset”, Kainulainen sanoi ja harmitteli oman joukkueensa hukkaamia maalipaikkoja.

Myös kakkoskentällisen pirteä sentteri Janne Jaanus korosti vastustajan vastahyökkäysten vaarallisuutta.

”Kyllä ne ovat vältettävissä. Meidän on ehkä pelattava tylsemmin eli pidettävä palloa pidempään niin, etteivät he saa riistoja.”

Kakkoskentällinen oli tärkeässä roolissa jo EräViikinkejä vastaan. ”Sähikäiset” sähisivät karvauspelillään monta hyvää riistoa, jotka johtivat vieläpä maalipaikkoihin.

”Classicilla on paremmat pallolliset pakit kuin EräViikingeillä, eikä siltä saa prässäämällä yhtä paljon riistoja kuin puolivälierissä saimme”, Jaanus vertaili.

”Mutta kyllä me saimme tässäkin pelissä katkoja. Jatkossa pitää vain lähteä karvaamaan yhtenäisemmin”, hän korosti.

Jaanus tarkoitti yhtenäisyydellä sitä, että kunkin pelaajan on ajoitettava paineistaminen järkevästi ja suhteessa muihin kentällä oleviin oman joukkueen pelaajiin. Tämä jos mikä kysyy juuri oikeanlaista kemiaa.

Iiskolan ja Mahlbergin osumat syöttänyt Jaanus on tyytyväinen kakkoskentällisen yhteispeliin.

”On löytynyt hyvin kemiaa ja pieniä kuviota. Siinä on kiva pelata.”

Maaliin asti vietyjä pieniä kuviota todella tarvitaan tulevissakin otteluissa. Jaanus uskoo, että urakka helpottuu hieman sitä mukaa, kun vastustaja alkaa käydä tutuksi.

”Oppii vähän, missä vaiheessa kannattaa iskeä.”

Seuraavaksi Heimo iskee siis Tampereella lauantaina. Maanantaina 9. huhtikuuta pelataan taas Otahallissa. Mutta ei vielä silloinkaan viimeistä kertaa salibandykaudella 2017–18, mikäli Heimon pelaajien päättäväisestä ilmeestä voi jotain päätellä.

Heimo–Classic 5–11 (3–3, 1–3, 1–5)

00.59 Heikki Iiskola (Janne Jaanus) 1–0
04.00 Joonas Pylsy (Lassi Vänttinen) 1–1
09.06 Eemeli Salin (Krister Savonen) 1–2
10.39 Mikko Leikkanen (Vänttinen) 1–3
17.16 Santeri Toropainen (Valtteri Kainulainen) 2–3
18.32 Kaarlo Mahlberg (Jaanus) 3–3
23.18 Leikkanen (Salin) 3–4
27.12 Asser Jääskeläinen (Joona Rantala) 3–5
30.48 Vänttinen (Salin) 3–6 yv.
31.58 Kainulainen (Otto Lehkosuo) 4–6
37.15 Rantala (Albert Koskinen) 4–7
44.42 Teemu Venäläinen (Iiskola) 5–7 yv.
50.24 Vänttinen (Salin) 5–8
51.54 Vänttinen (Pylsy) 5–9
56.45 Salin (Vänttinen) 5–10 tm.
57.16 Sami Johansson (Oskari Heikkilä) 5–11

Westendissä 07.04.2018
Teksti: WI Tiedotus / Erno Rautarinta
Kuvat: Joni Winsten