Westend Indians oli perjantaina selkä seinää vasten välieräsarjassa Classicia vastaan. Tamperelaiset olivat kääntäneet kaksi edellistä kamppailua niukasti hyväkseen ja johtivat ottelusarjaa 3–1.

Erikoistilanteet muodostuivat ratkaiseviksi. Classic teki avauserässä ylivoimamaalin ja alivoimamaalin, eikä Heimo enää päässyt kyytiin, vaikka hyvin se yrittikin. Samuli Junnilan hattutemppu jäi laihaksi lohduksi, kun Classic katkaisi välieräsarjan 7–5-voitollaan.

– Pienet oli erot, mutta mahdollisuudet oli joka pelissä. Hyvin pelaajat antoivat kaikkensa ja paransivat vielä tekemisen laatua puolivälieräsarjasta, päävalmentaja Joel Ekroos kiitteli.

– Vielä yksi matsi ja sitten tällä porukalla homma on siinä. Kaikki tullaan jättämään kentälle, kuten tähänkin asti.

Pomppu viittasi tietenkin pronssiotteluun, joka tosiaan jättäisi hieman paremman maun mestaruuden tavoitteeksi asettaneelle joukkueelle.

Viime vuonna Heimo juhli Tiipiillä seurahistorian ensimmäistä mitalia mukavissa ja ikimuistoissa tunnelmissa, jotka on mahdollisuus päästä kokemaan uudestaan. Toki pronssista pelataan tällä kertaa joko Tapiolan urheiluhallilla tai Nokialla riippuen toisen välieräsarjan tuloksesta.

Viidennen välierän ensimmäinen erä oli suurimmaksi osaksi totuttua tarkkaa peliä. Viidellä viittä vastaan Heimo oli jopa hiukan hallitsevampi, mutta ero syntyi erikoistilanteissa.

Classic teki avausmaalin ylivoimalla, kun Eemeli Salin ehti ensimmäisenä ripariin. Pian tämän jälkeen Heimo pääsi ensimmäistä kertaa koko ottelusarjan aikana ylivoimalle. Pallo pyöri ihan kivasti, mutta maalin teki taas kotijoukkue. Siitä vastasi Peteris Trekse vahvalla yksilösuorituksella Heimon viisikon reagoitua aavistuksen liian hitaasti menetykseen ja kääntöön.

Ensi erän loppu ja toisen alkupuoli mentiin maaleitta. Heimo rakensi hyvin ja pääsi paikoille, mutta ei aivan paraatisellaisille. Classicillakin oli tilaisuutensa, mutta Nemo Sipilä jatkoi hienoa kevättään komeilla kopeilla.

Heimo sai viimein pään auki toisen erän puolivälin jälkeen. Samuli Junnilan upea laukaus painui aivan oikeaan ylänurkkaan, ja espoolaiset ilmoittivat halukkuutensa jatkaa kekkereitä.

Seuraavan maalin teki kuitenkin Classic Teemu Karppasen pelattua hyvin loppuun asti jo kertaalleen pysäytytetyssä hyökkäyksessä. Mutta ei Heimo tästä häkeltynyt.

Ajassa 38:15 kavennuksen ja samalla taukolukemat löi taululle Anton Roth suoraan Pieti Alatalon mainiosta tarjoilusta. Tunnettu hengenluoja on ollut koko kauden kevät mukaan lukien loistoiskussa, ja Heimo oli taas kannassa.

Pahaksi onneksi Oskari Heikkilä pääsi heti tauon iskemään 4–2 lähivaparin jälkitilanteesta. Asetelma oli näin hyvinkin samanlainen kuin keskiviikkona Otahallilla, jossa Heimo jäi kahden maalin takamatkalle samassa vaiheessa kamppailua.

Espoolaisten kiri ei nytkään aivan purrut. Muutama minuutti ennen loppua Ville Hietaranta päätti käännöstä tulleen vastahyökkäyksen 5–2-maaliin. Vain puoli minuuttia myöhemmin Alpo Laitila kasvatti eron neljään ehdittyään ensin päädystä maalin eteen kimmonneeseen palloon.

Heimo osoitti luonnetta kehittämällä näyttävän kirin. Samuli Huppunen latasi Junnilan kohdilleen napsahtaneesta poikittaissyötöstä homman käyntiin ajassa 54:48. Classicin Salin pääsi harmittavasti laittamaan välissä yhden tyhjiin, mutta tämä ei ollut vielä tässä.

Junnila pommitti ajassa 56:20 7–4:ään ja reilun minuutin ennen loppua 7–5:een. Parikymmentä sekuntia ennen summeria pallo pyöri vielä Classicin maaliviivalla, mutta ei kiusallakaan suostunut menemään sen yli. Kyse ei ollut edes senttimetristä, niin lähellä Heimo oli päästä lyömään todella painetta.

Viidennessä välierässä komeat tehot 3+1 kerännyt Junnila kasvatti pudotuspelien saldonsa lukemiin 9+4=13. Ne eivät juuri lämmittäneet pettymyksen hetkellä. Heimo taisteli voitosta ja suuresta tavoitteesta illasta toiseen.

– Useammassa pelissä, kuten tänäänkin, alkuun oltiin kyllä pelipäällä, mutta ei saatu sitä tulostaululle näkymään. Ei siinä loppujen lopuksi muusta ole kyse kuin maalinteosta, hän tiivisti.

– Classic oli taas tehokkaampi. Harmittaa äärimmäisen paljon, että kun pelillisesti parasta Heimoa on nähty, ettei saatu sitä näkymään.

Junnila totesi neljännen välierän olleen jälkeenpäin katsottuna todella kriittinen. Siihen asti molemmat olivat voittaneet kotiottelunsa, mutta trendi muuttui ja Classic sai sarjan katkolle Bläk Boksiin tasatilanteen sijasta.

Myös ratkaisun tuoneessa viidennessä matsissa Heimo oli Junnilan mielestä ensimmäisessä erässä pelipäällä, mutta vastustaja iski tehokkaasti paikoistaan ylivoimalla ja alivoimalla.

– Kyllähän se kyrsii. Ehkä erikoistilanteet siinä tai semmoinen tietty kärsivällisyys oli loppupeleissä vastustajalla parempi. Ei siinä muusta ollut kyse.

Kovin syvällistä analyysiä ei pettymyksen hetkellä voi tehdä. Junnila oli kuitenkin mielissään siitä, miten Heimo paransi runkosarjan jälkimmäisen puoliskon alavireestä.

– Olihan se taas kiva puhaltaa yhteen hiileen jätkien kanssa. Meillä oli selkeä sapluuna rikkonaisen runkosarjan jälkeen, ja tuntui äärimmäisen kivalta pelata. Vähintään näytimme, ettei ole joukkuetta, jota emme voi voittaa.

Päällimmäinen tunne Junnulla oli se, että joukkue olisi ansainnut enemmän. Todellisuus huippu-urheilussa on kuitenkin sangen pragmaattinen.

– Ainahan se on niin, että se saadaan, mikä ansaitaan. Tällä kertaa päästiin tähän asti. Sinällään olen ylpeä joukkueesta, mutta kyllä tässä harmittaa. Meillä olisi ollut annettavaa vielä todella paljon.

Heimo pääsee toki antamaan parastaan vielä yhden kerran tällä porukalla. Pronssi ei ymmärrettävästi kimmellä vielä mielikuvatasolla, mutta parin päivän sulattelun jälkeen asia on varmasti toinen.

– Pronssipeliin ei muuta kuin tiikerinsilmää ja tappomeininkiä. Ollaan kiitollisia, että päästään pelaamaan mitaleista ja päästään vielä viimeistä kertaa porukalla pelaamaan. Siihen sitten sitoudutaan ja pidetään huoli, että tulee jotain tuomisia kotiin.

Sanavalmis maalitykki tiivisti vielä omat ja varmasti koko joukkueen tunnot muutamaan sanaan.

– Harmitus on kova ja pettymys, vitutus ja kaikki, mutta se on urheilua. Ylpeä jätkistä, meillä on hieno joukkue ja kimpassa mennään vielä hetki.

 

5. välieräottelu Classic – HEIMO 7–5 (2–0, 1–2, 4–3)

12:47 Eemeli Salin (Ville Lastikka) 1–0 yv.
14:28 Peteris Trekse (Oskari Heikkilä) av.
32:22 Samuli Junnila (Tuomas Harjula) 2–1
34:34 Teemu Karppanen (Eetu Sikkinen) 3–1
38:15 Anton Roth (Pieti Alatalo) 3–2
40:34 Heikkilä (Trekse) 4–2
53:49 Ville Hietaranta (Sikkinen) 5–2
54:16 Alpo Laitila (Trekse) 6–2
54:48 Samuli Huppunen (Junnila) 6–3 im.
55:07 Salin 7–3 tm.
56:20 Junnila (Tatu Havula) 7–4 im.
58:41 Junnila (Jere Niemelä) 7–5 im.