”Olihan tässä parempi taso pelillisesti kuin keskiviikkona. Ensimmäisessä erässä emme puolustaneet samalla halulla kuin silloin”, päävalmentaja Mikko Laurikainen ruoti pelin ratkaisevaksi osoittatunutta vaihetta.
Ennen ottelua jännitettiin, toipuuko Valtteri Kainulainen pelikuntoon keskiviikkona saamansa tällin jäljiltä. Heimon poppamiehet olivat keittäneet kunnon tropit ja kapteeni kirmasi pelaajaesittelyyn kuin nuori varsa.
EräViikingit lähti otteluun huomattavasti aktiivisemmin kuin sarjan avausmatsiin. Taktiikka tuotti tulosta jo reilun minuutin pelin jälkeen, kun Perttu Järvisen veto painui Heimon maaliin.
Heimon tasoituksessa palkittiin työnteko. Heikki Iiskola karvasi vastustajan maalin edessä ja päätyi lopulta kirjaimellisesti juoksemaan pallon ylänurkkaan.
EräViikinkien kokenut osasto Lauri Kapasen ja Jani Kukkolan johdolla juoni vieraat uudelleen johtoon vastahyökkäyksestä. Tällä kertaa tasoituksen viimeisteli Mikael Sievänen saatuaan hyvän syötön Joonas Föhriltä.
Terävästi liikkuneet EV-pelaajat olivat kuitenkin vauhdissa avauserän lopussa. Roni Laasonen hyödynsi ensin ylivoimamahdollisuuden ja reilua minuuttia myöhemmin Ossi Jalonen rikkoi sopuisan vuorotahdin maalinteossa.
Heimolle jäi paljon pohdittavaa erätauolle. Keskiviikon avausottelussa puolustus toimi hyvin, mutta Otahallin perjantai-illassa EräViikingit tuntui olevan askelen edellä.
”Pitäisi puolustaa niin sanotusti varpaille eli mennä tarpeeksi lähelle vastustajaa”, Kainulainen tiesi.
Jonkinlaista hedelmää erätauon ajatustyö selvästi kantoi. Heti kärkeen Janne Jaanus päätti vaparikuvion kavennukseen ja Heimon henki puhkui taas voimallisena. Hyvä jakso ei ollut kuitenkaan kovin pitkä.
Peli aaltoili molemmissa päissä, mutta seuraavan maalin iski EräViikingit, kun Laasosen terävä kääntölaukaus sujahti sisään.
Heimolla oli tämän jälkeen toistuvia vaikeuksia ajoitusten kanssa ja tällaisissa otteluissa se tietää hankaluuksia. EräViikingit pääsi toisessakin erässä paremmin tekopaikoille. Lisää ongelmia tuli viitisen minuuttia ennen taukoa, kun Miko Summanen otti jäähyn kiinnipitämisestä.
Alivoiman lopulla vieraiden Laasonen huitaisi maalivahti Mikko Kirvesniemeä käsille ja oli Heimon vuoro yrittää ylivoimalla. Helsinkiläisjoukkue oli tehnyt kotiläksynsä, eikä Santeri Toropaista ei päästetty vetämään.
Kaksi minuuttia kului nopeasti, eikä Heimo löytänyt tällä kertaa muita konsteja kavennuksen hakemiseen.
”Vedettiin liikaa peittoihin”, Kainulainen totesi.
Runkosarjan kummassakin kohtaamisessa Heimo kiri kolmannessa erässä takamatkalta tasoihin. Tätä se yritti nytkin, mutta Laasonen puhalsi tuulen pois purjeista. Hattutemppunsa täydentänyt hyökkääjä oli jäänyt vapaaksi aivan liian hyvälle tontille.
Kolme maalia ei periaatteessa ole mitään salibandyssä. Pudotuspeleissä rutinoitunutta ja hyvin valmennettua EräViikinkejä vastaan puhutaan kuitenkin hyvin vaativasta urakasta.
Mahdollisimman nopea kavennusmaali oli siis tilauksessa. Sen toimitti perille Otto Lehkosuo juuri ennen erän puoliväliä. Kun kapteeni Kainulainen latasi minuuttia myöhemmin Föhrin passista lukemiksi 5–6, näytti kaikki taas mahdolliselta.
Voisiko Heimo kiriä rinnalle ja ohi?
Hyvän mylläkän se järjestikin heti seuraavassa vaihdossa, mutta valitettavasti sellainen avaa tilaa vastahyökkäykselle. Mikko Sipilä tappoi kotijoukkueen momentumin vain 38 sekuntia Kainulaisen maalin jälkeen.
Viimeiset 3,5 minuuttia Heimo haki osumia kuudellä kenttäpelaajalla viittä vastaan. EräViikingit puolusti kuitenkin hyvin, eivätkä Espoon tykit päässeet haastamaan kunnon paikoilta. Läpi asti tulleet vedot poimi maalivahti Santtu Strandberg.
Vaikka eroa oli nyt nimellisesti kaksi maalia, voi matsia hyvällä syyllä kutsua tasaiseksi. Kaikki joukkueiden tämän kauden aiemmat kohtaamiset olivat päättyneet maalin erolla jommallekummalle.
”Jokaikinen matsi tässä sarjassa tulee olemaan tällainen”, Laurikainen ennakoi.
Pienet asiat nousevat arvoon arvaamattomaan tällaisessa tilanteessa. Kyse on siitä, kumpi pystyy raapimaan niistä edun itselleen.
”Hyödynnetään omat momentumit ja pietään heikot hetket lyhyinä”, Laurikainen tiivisti salibandylle luonteenomaisen piirteen.
Ratkaisevat maalit syntyvät usein yhdessä hujauksessa, kun toisella joukkueella kulkee ja toisella vastaavasti tökkii. Pitkän sarjan aikana etua voidaan hakea myös valmennuksella. Laurikaisen joukoilla oli jo mielessään muutamia täsmäajatuksia, joiden avulla pelillisiin ongelmiin voi pureutua.
Yksi Heimon parhaista perjantaina oli kolme maalia syöttänyt Föhr. Oivaltavana pelinrakentajana tunnettu hyökkääjä on viime aikoina viimeistellyt itse enemmän, mutta kevään edetessä näyttävät paasit taas napsuvan omien lapoihin.
Tappio harmitti Föhriä tottakai, mutta hän muistutti sarjan olevan vasta alussa.
”Kukaan ei odottanutkaan, että tämä menisi otteluvoitoin 4–0. Nämä ovat niin pienestä kiinni. Tämä pelikin sen taas osoitti, että pystymme tekemään maaleja kun vain saamme paikkoja”, Föhr pohti ja suuntasi katseensa jo ensi torstaihin, jolloin pelataan vaihteeksi Energia Areenalla.
Kainulainenkin odotti jo seuraavaa koitosta nyt kun sarja on päässyt kunnolla vauhtiin aran avausottelun jälkeen.
”Lähdetään petraamaan tästä, sillä vastustajakin parantaa aivan varmasti”, Vade summasi jatkuvan kehittymisen periaatteen mukaisesti.
Sarja venyy väkisinkin ainakin viiden ottelun mittaiseksi. Otahallissa herkkua on luvassa seuraavan kerran ensi viikon lauantaina. Toisessa ottelussa lehtereillä väijyi peräti 676 katsojaa, joten Heimon henki elää vahvana Espoossa.
Puolivälierien 2. ottelu: HEIMO–EräViikingit 5–7 (2–4, 1–1, 2–2)
01.10 Perttu Järvinen (Mikko Sipilä) 0–1
07.29 Heikki Iiskola 1–1
13.28 Lauri Kapanen (Jani Kukkola) 1–2
15.30 Mikael Sievänen (Joonas Föhr) 2–2
17.26 Roni Laasonen 2–3 yv.
18.45 Ossi Jalonen (Miko Kailiala) 2–4
20.59 Janne Jaanus (Tuomas Harjula) 3–4
27.27 Laasonen (Kapanen) 3–5
41.59 Laasonen (Kapanen) 3–6
49.57 Otto Lehkosuo (Föhr) 4–6
50.56 Valtteri Kainulainen (Föhr) 5–6
51.34 Sipilä (Miska Mäkinen) 5–7
