Joulukuun derbyssä palkittu Sorkko on ollut Indiansissa mukana vuodesta 2004.
”Poika on syntynyt 1996 ja silloin samalla pihalla asui pari vuotta vanhempi kundi, joka pelasi Inkkareissa. Pihapelien kautta innostus kasvoi ja menimme harjoituksiin Karakallioon. Aluksi se oli ihan perustouhua”, Sorkko muistelee.
Lajista innostunut isä pääsi tekemisen makuun vuotta myöhemmin. Oman pojan joukkueen valmentajat lähtivät ja vanhempainkokouksessa kyseltiin uusia innokkaita vetäjiä ryhmälle ”muutamaksi kuukaudeksi”.
”Ajattelin, että voisin olla valmentajana vähän aikaa. Siinä menikin sitten kuusi vuotta”, Sorkko naurahtaa.
Hän veti koko ajan samaa vuonna 1996 syntyneiden ikäluokkaa. Pienestä pitäen mukana olivat esimerkiksi edustusjoukkueen hyökkääjä Eetu Nykänen ja nykyään Oilersia edustava Severi Korhonen, joka ratkaisi joulukuun derbyn hattutempullaan Öljymiehille.
Säbäjunioreilla, kuten muillakin lapsilla, on tapana kasvaa. C1-ikäluokassa eli noin 15-vuotiaana harrastamisesta tulee totisempaa. Tai kuten Sorkko sanoo, ”edareille tuli oikeat koutsit”.
Salibandyllä oli tässä vaiheessa jo tiukka ote miehestä ja niinpä Sorkko jatkoi huoltajana. Hän viihtyy tehtävässä hyvin. Seurakin miellyttää.
”Kyllä se on tämä Heimon henki. Tykkään tästä porukasta, taustahenkilöistä ja pelaajista.”
Miesten edustusjoukkueen mukana kulkeminen antaa sitä paitsi ainutlaatuisen näköalapaikan maailmaan, jonka Sorkko kokee kiehtovaksi.
”Olen aina tykännyt urheilusta. Varsinkin nyt näissä liigaympyröissä näkee läheltä, mitä huippu-urheilu vaatii pelaajilta ja varsinkin koutseilta”, Sorkko sanoo.
Suomen salibandypiirit ovat melko pienet. Sorkosta on mukava kuulua mukana joukkoon, olipa kyse sitten vastustajista tai muiden seurojen taustahenkilöistä. Yhteenkuuluvuuden tunne on tärkeä pienen lajin toimijoille.
Yhteenkuuluvuutta on toki oman joukkueen sisälläkin.
”Tehtäväni on mahdollistaa se, että pelaajat ja valmentajat voivat keskittyä omaan duuniinsa”, Sorkko määrittelee.
Tärkein varuste pelaajille on tietenkin maila. Kuka Heimon taiteilijoista on tarkin instrumentistaan?
”Heikki Iiskola on se, joka hinkkaa millilleen kohdalleen. Hän tekee toki itsekin hommia mailansa kanssa. Miko Summasen mailan kanssa menee eniten aikaa”, Sorkko kertoo.
Kun Iiskola tai joku muu Heimon pelaaja sitten tempaisee liigamatsissa näyttävästi yläkulmaan, kokee Sorkko pienen onnistumisen elämyksen itsekin. Hän on täyttänyt oman roolinsa joukkueessa.
”Saan kicksit siitä, että pelaajat arvostavat. Totta kai sen aistii, että pelit ovat nyt kulkeneet. Joukkueessa on tosi hyvä henki, josta nauttii. Fakta on, että tässä on 25 persoonaa ja se pitää huoltajanakin ottaa huomioon”, Sorkko kuvailee edustusjoukkueen arkea.
Se arki kuluttaa viikottain 15 tuntia Sorkon aikaa. Hän tulee treeni- ja ottelutapahtumiin puoli tuntia ennen muuta joukkuetta varmistaakseen, että hommiin päästään tehokkaasti.
”Tosi isoa krediittiä pitää antaa valmennukselle. Tässä näkee ja kuulee, kuinka paljon he käyttävät aikaa joukkueen kehittämiseen. Tekevät videoklippejä ja muuta. Treenitkin ovat todella monipuoliset, koko ajan tuodaan uusia juttuja”, Sorkko ylistää.
Kuten joukkueen ja Heimon jäsenen kuuluukin.
