Seurahistorian hyvin tunteva Mikko Laurikainen luonnehti toista erää jopa Heimon liiga-aikojen parhaaksi esitykseksi Tiipiissä.

Parasta pelivirettä esitti aluksi kakkoskentällinen. Tasaisessa avauserässä maalinteossa onnistui Eetu Nykänen kokeneen Mikael Sieväsen esityöstä.

EräViikingit tasoitti, mutta tauon jälkeen samat herrat iskivät uudelleen. Tällä kertaa Sievänen viimeisteli kolmannesta reboundista, ja ensimmäisen paluupallon vedollaan aiheuttanut Nykänen kirjautti vuorostaan syöttöpinnan.

Sieväsen maali toimi esinäytöksenä supererälle. Tästä nimittäin alkoi Heimon vahva jakso, jonka käsikirjoitus oli seuraavanlainen:

Kapteeni Valtteri Kainulainen kaapi ylivoimalla takatolpalta sisään Aaro Astalan huipputarjoilun, 3–1.

Vain 25 sekuntia myöhemmin Niko Laitin matala veto sujahti etukulmaan. Indiansin viidennen teki puolestaan näppärällä kääntölaukauksella Oskari Möykkynen.

Viisi–muna päättyneen toisen erän viimeisen osuman laukoi Santeri Toropainen, jonka kuulun tykin jyrähtämistä vähän ennakoitiinkin. Se oli sen sijaan yllätys, että tälläkin kertaa Santtu Strandberg yllätettiin nimenomaan maita pitkin.

– Se (vedon mataluus) taisi olla vahinko, mutta oli silti riittävän hyvä, kun meni maaliin, Sane naurahti kysymykseen siitä, että oliko vastustajan maalivahtia skoutattu. 

Indians jatkoi täysosumaerän jälkeen samoilla höyryillä päätösjaksolle. Viimeistely ei vain ollut enää niin terävää. EräViikinkien Eero Nuutinen kavensi, ja vieraat yrittivät viritellä kiriä vetämällä Strandbergin penkille varhaisessa vaiheessa.

Eero Harjula kuittasi nopeasti tyhjiin, ja erän puolivälissä tuli seuraava onnistuminen, kun Kainulainen päätti tyylikkäästi nopean käännön kenenkäs muun kuin Astalan tarjoilusta.

Vieraiden eväät oli syöty. Toropainen jysäytti vielä illan toisensa ylivoimalla, ja oli näin taas kerran ratkaisevassa roolissa EräViikinkejä vastaan.

9–2-tilanteessa Heimon suoritustaso laski ymmärrettävästi hieman, ja vieraat saivat pari lohdutusmaalia. Se ei kuitenkaan himmennä kokonaiskuvaa: Heimo pelasi itsenäisyyspäivän aattona loistavan salibandyottelun.

Kakkoskentällistä sentteröivä Sievänen on nähnyt paljon pitkällä Indians-urallaan. Hänkin oli varsin mielissään joukkueen suorituksesta toisessa erässä.

– Se oli laadukas erä. Pidimme palloa ja olimme tehokkaita. Vastustajalle ei annettu paljon paikkoja. Tuollaiseen pitäisi pystyä useammankin, Sievänen paalutti.

Vireen löytämiseksi ei tehty hänen mukaansa taikatemppuja. 

– Puhuimme tauolla, että laitetaan fokusta pallovarmuuteen. Se onnistui, emmekä hölmöilleet pallon kanssa.

Sievänen harmitteli loppuminuuttien notkahdusta, niin ymmärrettävä kuin se olikin. Voitto ei kuitenkaan ollut siinä vaiheessa enää uhattu, kiitos Sieväsen kentällisen onnistumisen, joka löi alkutahdit hienolle illalle.

Sievänen, Eetu Nykänen ja Teppo Salo ovat päässeet viime otteluissa mukavasti tehoille. Sievänen teki kauden ensimmäisen maalinsa OLS-ottelussa ja osui taas. Hyvä esimerkki ketsuppipulloilmiöstä.

– Olemme alkaneet löytää toisemme. Pallo liikkuu hyvin, ja jätkät liikkuvat hyvin, Sievänen summasi.

Viimeisen sanan saa vastuuvalmentaja Petri Timonen. Oliko esitys tosiaan niin hyvä kuin katsomossa puhuttiin? 

– Kyllä tämä oli tasapainoinen suoritus ja ehdottomasti kauden paras erä. Siinä ei ollut kaverilla paljon saumaa. Pystyimme toteuttamaan salibandyä kovalla tasolla, luotsi muotoili.

Pientä kritiikkiä tuli loppuminuuttien kurittomuudesta, mutta Timonen oli silti ymmärtäväinen.

– Vähän tartuttiin asiaan joukkueen kanssa, mutta ei siitä hirveästi huudettu, hän naurahti.

Komean voiton jälkeen on kliseisesti ilmaistuna hyvä jatkaa joulukuun otteluruuhkaan. Otteluita on tänä vuonna vielä kuusi. 

– Tämä oli hyvä tason nosto edellisestä. Pitää jatkaa tästä ja harjoitella viikolla laadukkaasti, jotta saadaan siirrettyä vire kentälle.

Timonen oli tyytyväinen myös siihen, että seuraava vastustaja on Classic. Mestareita on mukava lähteä haastamaan, kun oma peli on hyvällä mallilla.

– Classic on tunnetusti maailman paras seurajoukkue. Se on oikein mieluisa haaste juuri tässä vaiheessa. Muutenkin näen otteluruuhkan mielummin posin kautta. Kaikki haluavat pelata kovia joukkueita vastaan, valmentaja pohti jatkuvan itsensä haastamisen merkitystä kehittymiselle.

Heimo nousi Salibandyliigan sarjataulukossa jo neljänneksi eli pudotuspelien kotietuun oikeuttavalle sijalle. Pisteitä on tullut nyt 11 ottelussa peräkkäin, ja putkea olisi tarkoitus tottakai jatkaa toiselle kierrokselle ja ensi vuoden puolelle asti. Heimo ei jatkossakaan myy nahkaansa halvalla!

HEIMO–EräViikingit 9–4 (1–1, 5–0, 3–3)

04.11 Eetu Nykänen (Mikael Sievänen) 1–0
15.07 Roni Laasonen (Veli-Pekka Turula) 1–1
21.29 Sievänen (Nykänen) 2–1
25.33 Valtteri Kainulainen (Aaro Astala) 3–1 yv.
26.18 Niko Laiti (Olli Arkkila) 4–1
29.08 Oskari Möykkynen (Eero Harjula) 5–1
36.50 Santeri Toropainen (Nykänen) 6–1
44.05 Eero Nuutinen (Juho Räsänen) 6–2
44.33 E. Harjula 7–2 tm.
49.38 Kainulainen (Astala) 8–2
51.13 Toropainen (Astala ) 9–2 yv.
54.43 Valtteri Saari (Konsta Kupela) 9–3
59.02 Joonatan Lindholm (Luka Ainoa) 9–4 yv.

Maalikooste: YouTube
Juhani Järvenpään kuvat ottelusta: Salibandyliigan Flickr

Kuva: Juhani Järvenpää