Päävalmentaja Mikko Laurikainen kiitteli luonnollisesti ryhmänsä puolustuspeliä. Syyskaudella perisynniksi muodostunut pallojen hukkaaminen ja ilmaisten maalien tarjoaminen vastapuolelle onnistuttiin nyt välttämään.
”Pysyimme teemassa 60 minuuttia ja se riitti voittoon”, Laurikainen kertasi.
KrP on koko Salibandyliigan eniten maaleja tehnyt joukkue. Sen jättäminen kahteen osumaan on kunniakas suoritus jo sellaisenaan. Indiansin soturihenkeä kuvastaa se, että kapteeni Valtteri Kainulainen istui ratkaisuhetkillä jäähyllä yhteensä seitsemän minuuttia ja KrP janosi maalia. Linjat kestivät murtumatta ja loput hoiti tulikuuma veskari.
”Todella hyvää alivoimaa ja Mikko Kirvesniemi oli älyttömän hyvä maalissa”, Laurikainen kiitteli etunimikaimaansa, joka torjui yhteensä 21 kertaa.
Kirvesniemi pääsi kertomaan tuntojaan lehdistötilaisuuteen, jossa haastettalijana toimi itse joulupukki. Hän totesi vetoja tulleen tasaisesti läpi ottelun. Kummallakin joukkueella oli paikkansa ratkaista, mutta Indians-voiton avaimet haettiin nimenomaan omasta päästä.
”Viiden minuutin alivoiman tappaminen [toisen erän lopussa tasatilanteessa 2–2] oli kulminaatiopiste”, analysoi Kirvesniemi partamiehen pyynnöstä.
Hyökkäyspäässä Heimo oli riittävän tehokas. Kapteeni Kainulainen ehti iskeä kahdesti ennen jäähyjensä sävyttämää ottelun jälkimmäistä puolikasta. Voittomaalin iski kolmannen erän alussa luottopakki Santeri Toropainen.
Kainulainen on nyt iskenyt pisteille 11 ottelussa peräkkäin, mutta nykyiselle ketjukaverilla Heikki Iiskolalla on menossa vielä pidempi putki. Iiskola on tehnyt pisteitä kaikissa kauden 14 ottelussa, sillä hän kirjautti tiistaina syötön Kainulaisen toiseen osumaan.
Nuorukaisen putki on Indiansin liigahistorian pisin ja hän on sen myötä tukevasti pistepörssin kärkikymmenikössä kokonaissaldolla 15+13=28.
Maalinteko hetkeksi sikseen, sillä Heimon ottelutuloksista on havaittavissa lupauksia herättävä trendi. Päästettyjen maalien määrä kuudessa viimeisimmässä ottelussa on 8–8–4–6–3–2. Oman pään peli on siis selvästi parantunut.
”Siihen päästään, kun ei hölmöillä ja anneta ilmaisia maaleja. Niin vastustaja joutuu tekemään täyden päivätyön paikkojensa eteen”, Laurikainen tiivisti.
Hölmöilyä on etenkin pallojen hukkaaminen väärissä paikoissa. Menetykset kriittisillä alueilla johtavat väistämättä takaiskuihin. Tarvitaan malttia miettiä muita ratkaisuja, jos pallollisena ei heti avaudu varmaa syöttöpaikkaa.
Turhien riskien kaihtaminen saattaa näkyä omien maalipaikkojen vähenemisenä. Toisaalta Nokian KrP on hyvä esimerkki sellaisesta vastustajasta, jonka kanssa ei kannata lähteä maalintekokilpailuun.
Hurlumhei-henkinen pelaaminen ja huoleton havaijipallo eivät muutenkaan kanna pitkälle pudotuspeleissä.
”Kolmella maalilla harvoin voitetaan salibandyssä, mutta tänään kävi niin. Kevättä kohti kun mennään, maalimäärät putoavat”, Laurikainen muistutti.
Vielä ei kuitenkaan mennä aivan hampaat irvessä. Seuraavassa ottelussa saa nimittäin luvan kanssa olla riehakas, ainakin katsomossa. Lauantaina pelataan kauan odotettu jäähalliderby Oilersia vastaan.
Paikallisvastustaja on tuttu ryhmä Laurikaiselle, eikä Inkkarien lataamiseen vaadita nyt mitään poppakonsteja.
”Onhan se astetta hienompi tilaisuus pelaajille ja pieni lisäboosti suoritukseen tulee varmasti.”
NokiaKrP – HEIMO 2–3 (1–1, 1–1, 0–1)
05.53 Valtteri Kainulainen (Mikael Sievänen) 0–1 yv
11.31 Jere Oksanen (Henri Johansson) 1–1
24.14 Valtteri Viitakoski (Henri Mäenpää) 2–1
24.23 Kainulainen (Heikki Iiskola) 2–2
41.45 Santeri Toropainen (Otto Lehkosuo) 2–3
