To 14.03.2019

Heimolainen – Tämän upean salibandyottelun missasit, jos et ollut Tiipiillä torstaina

Westend Indians otti torstaina upean 7–6-jatkoaikavoiton maailman parhaasta seurajoukkueesta Classicista Salibandyliigan neljännessä puolivälieräottelussa. Tiipiin kotiyleisö sai nähdä veitsi kurkulla taistelleen ryhmän, joka onnistui viimein pelaamaan omalla tasollaan ensiminuuteista lähtien. Inkkareista hurjimmassa vireessä oli Aaro Astala, jonka hulppeissa tehoissa 4+1 oli mukana myös herkällä kädellä viimeistelty voittomaali.

Moni odotti Classicin hoitavan myös neljännen ottelun samalla jäätävällä rutiinilla, jolla se on tähän asti edennyt. Heimon edustusjoukkue ei antanut sen häiritä, vaan antoi sellaisen näytteen osaamisestaan, ettei kukaan lehtereillä jäänyt kylmäksi.

Päinvastoin, kamppailu oli erittäin jännittävä ja viihdyttävä. Draaman kaari ja lopputulos olivat espoolaisittain täydelliset, ja tarinalle saatiin myös sankari Aaro Astalan muodossa. Mikäli sama meno jatkuu viikonloppuna Tampereella, on keskiviikkona 20. maaliskuuta Otahallissa luvassa näytös, jota kenenkään salibandyn ystävän ei kannata missata. Kerrataan sitä odotellessa torstain ottelut mielenkiintoiset vaiheet.  

Heimo aloitti hyvin. Ensimmäinen vaihtokierto oli molemmilta kentällisiltä pirteää pelaamista, eikä maalipaikoiltakaan vältytty. Verkkoon asti pallo sinkosi jo ajassa 3.04, kun Olli Arkkila laukoi vasemmalta Indiansin ensimmäistä kertaa johtoon puolivälieräsarjan otteluissa.

Classic ei pitkään viihtynyt telineissä. Nopean keskialueen vaparin jälkeen Oskari Heikkilä oli Mikko Kirvesniemen edessä vapaana, eikä erehtynyt. Heimon johtoasema kesti tällä erää tasan 115 sekuntia.

Indians oli kuitenkin päättänyt taistella kauden jatkumisen puolesta. Vain 20 sekuntia myöhemmin Arkkila napautti suoraan vaparista illan toisensa. Tunteikas tuuletus kertoi kaikille, ettei kotijoukkue myisi nahkaansa helpolla.

Inkkarit oli nyt liekissä. Kuumimpana hehkuivat ykköseen nostettu Arkkila ja Aaro Astala, joka teki ajassa 11.32 upean 3–1-osuman.

Mallikkaan puolustustilanteen jälkeen Arkkila sai pallon Astalalle, joka rynnisti jalalla keskeltä läpi ja karisti tamperelaiset kintereiltään. Laadukas laukaus keskisektorista painui vääjäämättä Lassi Torisevan maaliin.

Eikä tässä vielä kaikki! Erän lopussa AA#2 iski vielä kerran. Osuma oli malliesimerkki kärsivällisyydestä. Tuomas Harjula piti sekuntitolkulla palloa oman maalin takana. Classic ei uskaltanut prässätä, mutta kun se viimein avasi pakettinsa, pelasi Indians nopeasti pystyyn.

Kevin Nylund löysi maalilta yksinäisen Astalan. Tai ei hän aivan yksin ollut, Classicin puolustus rynnisti hätiin ja maalivahti Toriseva torjui ensimmäisen yrityksen. Nopeasti reagoinut Astala painoi paluupallon Torisevan alta maaliin, ja erätauolle mentiin vastustajan tasoon nähden hulppeassa kolmen maalin johdossa.

Otahallin torstai-illan ensimmäinen erä oli ensimmäinen lajissaan näissä pudotuspeleissä, joissa Heimon peli toimi. Puolustuksessa peitettiin isolla halulla, ja vastaiskut toteutettiin terävästi. Kaikille oli silti selvää, että Classic tulisi vielä väellä ja voimalla.

Ja niinhän se tuli. Heti toisen erän ensimmäisessä vaihdossa Eemeli Salin pääsi kahdesti yrittämään, mutta Kirvesniemi torjui hienosti. Ongelmia oli luvassa lisää.

Parin minuutin kohdalla Janne Jaanukselle tuomittiin nimittäin pieni rangaistus. Indians tempaisi tähän väliin hienon alivoiman, vaikka pari lipsahdusta olikin tehdä taistelun tyhjäksi. 

Jäähyn jälkeen ottelu jatkui Classicin hallinnassa. Esimerkiksi Eetu Nykänen keräsi kroppaansa "taistelijan leimoja" onnistuneiden peittojen merkiksi. 

Kahdeksan minuutin kohdalla Classicin oikea-aikainen prässipeli tuotti tulosta, ja vieraat kavensivat. 

Seuraavat minuutit olivat tasaväkisiä. Hyvin pelannut Eetu Nykänen hakeutui vetopaikkaan, mutta häntä rikottiin. Siltä se ainakin katsomoon näytti. Vihellys tuli kuitenkin vasta toisessa päässä, kun Indiansin maalin edustalla väännettiin miehissä. Tuomio oli harmittava, kaksi minuuttia Nykäselle.

Tämänkin alivoiman Heimo kesti, mutta Classic teki kolmannen maalinsa pian jäähyn päätyttyä. Erän lopussa Indians jäi taas alivoimalle, tällä kertaa istunnolle komennettiin Arkkila.

Heimo pelasi toisessa erässäkin antaumuksella, mutta sai siitä palkinnoksi jäähyjä. Vaikka alivoima toimikin, sai Classic ylivoimalle kontrollin pelin virtauksesta ja hyödynsi sen kahdella maalilla. Kotijoukkueen yritteliäät vastahyökkäykset eivät nyt tuoneet tulosta.

Kolmas erä alkoi siis Heimon alivoimalla. Se kestettiin, ja Classic sai itse asiassa kiittää onneaan, etteivät Astalan tai Valtteri Kainulaisen huipputontit johtaneet alivoimamaaliin.

Mutta sitten tapahtui taas se, mikä kävi kahdesti toisessa erässä. Pian joukkueiden tultua täysilukuisiksi Classic onnistui. Tämäkin maali oli kombinaatio Heimon huolimattomuutta, epäonnea sekä Classicin taitoa prässätä ja iskeä virheistä armotta.

Classic osaa totisesti takoa silloin, kun vastustaja on haavoittuvaisin. Indians-kasvatti Jussi Piha vei vieraat ensimmäistä kertaa johtoon vain 39 sekuntia myöhemmin. Heimo pääsi hakemaan tasoitusta ylivoimalla, eikä se jättänyt tilaisuutta käyttämättä. Asialla oli taas Astala, joka pallon saatuaan harhautti tyylikkäästi Joonas Pylsyn ennen kuin matalan vedon ohi Torisevan.

Kolme minuuttia myöhemmin sitten selvisi, ettei onnetar tahtoisi suoda Heimolle voittoa. Classic meni uudestaan johtoon luvalla sanoen "paskapompulla", joka kimmahti etukulmaan oman pelaajan jalasta. Nico Salolle merkitty osuma oli puhdasta tuuria, mutta sekin on tottakai ansaittava.

Maaleja voi ansaita myös lujalla uskolla. Kapteeni Valtteri Kainulainen tälläsi riemukkaan tasoituksen 38 sekuntia ennen varsinaisen peliajan loppua. Hienon syötön tarjosi toinen konkari Mikael Sievänen. Tässä vaiheessa Kirvesniemi oli jo kutsuttu vaihtopenkin puolelle, vieraiden maalitykki Sami Johansson laukonut kaukaa ohi Heimon maalin. Ehkä se onnetar sittenkin symppasi keltamustia.

Jatkoajalla Indiansin maila ei tutissut, vaikka vastapuolella kuhisi mestareita. Voittomaalin teki näppärällä kikalla Astala, kuka muu muka? Hän nappasi haltuunsa Arkkilan laukauksen paluupallon Torisevan torjuttua eteensä. Maalin hän sutaisi sulavalla liikkeellä omien jalkojensa välistä. Todellinen maalintekijän maali oli hieno tapa päättää ottelu ja samalla jatkaa kautta. 

Ottelun jälkeen Otahallissa nähtiin tyytyväisiä ilmeitä ja hieman voiton riemuakin. Juhliminen oli silti sopivan hillittyä, onhan sarja vielä kesken. Indiansilla on vakaa aikomus hakea voitto myös Tampereelta, joten lausunnot olivat rauhallisia, eikä mopo keulinut kenelläkään.

"Nyt oli erinäköinen alku meiltä kuin edellisissä peleissä ja pääsimme pelaamaan omalla tasollamme. Olemme oikeasti nukkuneet pelien alut, mutta tänään ei tarvinnut tulla sieltä kahden, kolmen maalin takaa", päävalmentaja Mikko Laurikainen totesi rauhallisesti.

Indians pyöritti alussa vain kahta kentällistä, mikä kenties auttoi rytmin löytämisessä. Ainakin kuumat pelaajat Astalan ja Arkkilan johdolla vastasivat huutoon. 

"Astala oli kentän ylivoimaisesti paras pelaaja, vaikka kaukalossa oli kymmenen maailmanmestaria", Laurikainen kehaisi.

Niiden maailmanmestarien avulla Classic nousi toisessa erässä tuntumaan ja kolmannessa pariin kertaan ohikin. Laurkainen huomautti tuomariratkaisuiden olleen yksipuolisia varsinkin toisessa erässä, jossa kotijoukkue sai kolme jäähyä. Lisäksi vastoinkäymisiä tuli Classicin onnekkaassa kuudennessa maalissa.

"Siitäkin vielä noustiin, vaikka oli jo veitsi kurkulla", Laurikainen iloitsi.

Tampereelle on hyvä jatkaa edellisen ottelun voittajana. Laurikainen oli vakuuttunut siitä, että joukkueella ei ala keulia, vaikka mestarit onkin nyt kaadettu kertaalleen.

"Vaihto kerrallaan lähdetään jatkamaan Tampereella."

Yksi onnistujista oli eittämättä Olli Arkkila, jonka pistepussikin kasvoi mukavasti saldolla 2+2.

"Helpottava voitto. Pelasimme ensimmäistä kertaa omalla tasollamme . Olimme mielestäni oikeasti parempia kuin kaveri tänään, ja onneksi ratkesi noin", Arkkila kertasi.

Ykköskentälliseen vastikään nostettu puolustaja kertoi, että uusien kaverien kanssa pelaaminen oli aluksi vähän hakemista.

"Ollaan alettu Oden [pakkipari Otto Lehkosuo] kanssa löytää linjoja. Hyökkäyspäässä tuolla paikalla pelatessa saa hyviä passeja", Arkkila sanoi.

Hän on ehdottomasti siinä joukossa Heimon pelaajia. jonka rahkeissa on vielä lisää maaleja. Torstaina avauserän onnistumiset olivat ratkaisevassa osassa yllätyksessä. Samaa tarvitaan jatkossa.

"Me voimme hyvin vielä kääntää tämän sarjan", Arkkila vakuutti.

Sitä ei voisi enää millään ilveellä kääntää, mikäli kapteeni Kainulainen ei olisi onnistunut viimeisellä minuutilla ilman maalivahtia. Vaden ainoa tehopiste neljännessä ottelussa tuli kreivin aikaan.

"Mickellä on noissa tilanteissa huikea pelisilmä löytää ne pienet raot, josta syötön voi antaa. Hän teki isoimman työn siinä maalissa", Kainulainen kiitteli.

Ei hänen oma roolinsakaan siinä aivan merkityksetön ollut. Kapteeni odotti kärsivällisesti paikkaa ja iski välittömästi sen tullessa.

"Sinnikkäitä olimme. Vaati veitsen kurkulle, että pystyimme pelaamaan omalla tasollamme", myös Kainulainen toisti muidenkin kommentoijien noteeraaman johtopäätöksen.

Veitsi on edelleen kurkulla, joten Tampereellakin on lupa odottaa hyvää suoritusta. Kainulainen tietää tarkkaan, mitä lauantain vierasreissulla vaaditaan.

"Pidetään tätä ilmapiiriä ylllä. Uskalsimme pelata jatkoajalla ja sen ansioista tuli voitto", Kainulainen totesi pelirohkeuden merkityksestä.

Hieman konkreettisemmin sanottuna, voitto tuli myös Aaro Astalan ansiosta. Sentteri oli tietenkin hyvin tyytyväinen neljän maalin ja viiden tehopsiteen iltaansa. Hän ei kuitenkaan korostanut itseään missään vaiheessa, vaan puhui koko ajan joukkueen näkövinkkelistä me-muodossa. 

"Mietimme, mitä otteluiden alussa pitää tehdä eri tavalla ja löysimme siihen rohtoja."

Valmistuautuminen sujui siis hyvin, ja myös lataus oli selvästi kohdillaan avauserään. Iso osa Heimon maaleista syntyi torstaina matalilla vedoilla. Oliko tämä tietoinen valinta, josta saattiin vinkkejä skouttaamalla vastustajia?

"On tietenkin skoutattu jo ennen sarjan alkua, mutta en tiedä, selittääkö se. Tänään tuntui uppoavan", Astala pyöritteli ratkaisupelaajien ammattisalaisuuksia paljastamatta.

Jatkoaikamaalia hän perkasi hieman tarkemmin.

"Huusin Arkkilalle, että antaa tulla vain. Puhuttiin siitä, että kantsii skodata, jos on ukkoa luukulla. Pääsin siitä sitten laittamaan uuniin."

Ihan joka paikasta ei hänen mielestään edes kannata räiskiä, sillä Torisevan tasoisille maalivahdeille maskittomat heppoiset vedot ovat marjoja, ja niistä voi käynnistää nopean vastahyökkäyksen. Torstaina niistä ei liiemmin tarvinnut murehtia, siksi hyvällä prosentilla Astala Classicia rankaisi.

"He eivät varmasti halua palata enää Espooseen, ja meidän on hyvä ammentaa siitä", Astala suunnitteli Tampereen ryöstöä, joka tosiaan tietäisi sitä, että keskiviikkona Otahallissa on ohjelmassa kutkuttava kohtaaminen.

Ja jos pelaajat hoitavat homman Tampereella, on kaikkien heimolaisten ehdottomasti viisasta tulla silloin Otahallille. Luvassa on kenties vielä huikeampi puolivälieräottelu kuin mikä torstaina nähtiin. Ja sen missaaminen vasta harmittaisikin.

HEIMO–Classic ja. 7–6 (4–1, 0–2, 2–3, 1–0)

03.04 Olli Arkkila (Aaro Astala) 1–0
04.59 Oskari Heikkilä (Joonas Pylsy) 1–1
05.19 Arkkila 2–1
11.32 Astala (Arkkila) 3–1
28.01 Aaro Helin (Konsta Tykkyläinen) 4–2
37.53 Krister Savonen (Nico Salo) 4–3
43.41 Salin 4–4
44.20 Jussi Piha (Pylsy) 4–5
48.36 Astala (Tuomas Harjula) 5–5 yv.
51.35 Salo 5–6
59.22 Valtteri Kainulainen (Mikael Sievänen) 6–6 im.
67.40 Astala (Arkkila) 7–6