Tuomas Harjula ei pidä itsestään liikaa ääntä, vaikka hän onkin yksi Westend Indiansin avainpelaajista. Kunnon joukkuepelaajan tapaan häntä kiinnostavat ensisijaisesti sarjasijoitus ja paikka pudotuspeleissä. Toisin sanoen joukkueen tavoitteet ja hänen omat tavoitteensa ovat pitkälti samat.

"Omalta osaltani yritän vain nauttia pelaamisesta. Oleellista on se, että joukkue menestyy, ja siihen ne suurimmat tavoitteetkin liittyvät", Harjula toteaa.

Viime keväänä Otahallissa pelattiin mitaleista, eikä rimaa ole laskettu. Siihen nähden Heimon alkukausi on sujunut tuloksellisesti alakanttiin.

"Olemme pelanneet ihan ok, mutta on tullut niukkoja tappioita useampi. En ole huolestunut, sillä pelaaminen on tuntunut hyvältä. On pienistä marginaaleista kiinni, että pisteitä olisi tullut enemmän", Harjula sanoo.

Hänen tavarmerkikseen ovat muodostuneet pitkät kuljetukset, jotka päättyvät sangen usein laadukkaaseen laukaukseen ja maalipaikkaan. Harjula on myös ruokkinut muutaman kerran ruokkinut Valtteri Kainulaista ylivoimalla vastustajan neliön puhkovilla tarkoilla syötöillään.

"Keskityn puolustuspään pelaamisen ja fysiikan kehittämiseen. Pallollinen peli sujuu", Harjua listaa kehityskohteitaan. 

Mikä onkaan salaisuus pallovarmuuden takana? Harjula hukkaa pelivälineen aniharvoin, vaikka nostaa hyökkäyksiä mielellään jalalla. Ja mikäli vastustaja antaa vähänkin siimaa, pujahtaa hän nopeasti pienistäkin väleistä kohti hyökkäyspäätyä.

"Se on varmaan tullut ihan pelaamisen myötä", Harjula hymähtää.

Kaikki liigapelaajat osaavat kuljettaa palloa, mutta harva uskaltaa tehdä sitä vastustajan kovassa prässissä. Lapa ei saisi juuri täristä.

"Pitää olla hyvä itseluottamus, että uskaltaa haastaa. Se itseluottamus taas kasvaa onnistumisten myötä pikkuhiljaa", Harjula hahmottelee itseään ruokkivan positiivisen kierteen syntyä.

Oma vaikutuksensa nättiin tehotilastoon ja miksei itseluottamukseenkin on sillä, että Harjula pelaa Heimon kenties tasapainoisimmassa kentällisessä. Hyökkääjät Kevin Nylund, Mikael Sievänen ja Joonas Föhr sekä pakkipari Miikka Kareinen ovat hetkittäin suorastaan dominoineet kaukalossa ainakin yksittäisissä vaihdoissa.

"Meillä menee kemiat hyvin yhteen ja löydämme toisemme hyvin kentällä", Harjula kuittaa.

Siviilissä Harjula opiskelee Aalto-yliopiston kauppiksessa kolmatta vuotta. Valmistumiseen menee vielä jonkin aikaa, mutta koulun käynti mahdollistaa Salibandyliigassa pelaamisen ja sen vaatiman harjoittelun paremmin kuin töissä käyminen. Harjula onkin tyytyväinen nykytilanteeseen. 

Orastavan läpimurron aineksia on ilmassa. Harjula oli marraskuun lopussa alle 23-vuotiaiden maajoukkueryhmän mukana voittamassa EräViikinkejä harjoitusottelussa. Tällä joukkueella ei ole varsinaisia kansainvälisiä turnauksia, mutta sitä voi hyvinkin pitää pelaajajoukkona, jota seurataan MM-kotikisoja 2020 varten.

"Olisihan se totta kai hienoa, mutta en ole ollut maajoukkuekuvioissa tätä U23:a lukuun ottamatta. Jonkin verran sinne on matkaa", Harjula arvelee.

Prahan MM-kisoja hän toki seurasi. Suomen kultataival oli hänen mielestään hienoa katseltavaa.

"Varsinkin Ruotsia vastaan meni todella hyvin. Olin siitä jopa vähän yllättynyt", Harjula myöntää.

Perjantaina häntä ja muita Indians-pelaajia vastassa saattaa olla tuon MM-kultajoukkueen maalivahti Eero Kosonen. SPV:n pelitapa on hyvin tiedossa, ja Harjulakin tietää, mitä tuleman pitää.

"Heitä vastaan pelatessa on todella kova tempo, sen verran kovaa tulee karvi. Siellä saa hommia tehdä paljon."

HEIMO–SPV perjantana 14. joulukuuta kello 18.30 Otahallin Tiipiissä