Westend Indiansin Tupla-paidan kantaja on tähän mennessä tehtaillut messevät pinnat 20+31=51. Puolen sadan pojon rajapyykkiä ei moni ylitä koko urallaan, saati sitten yhden kauden aikana. Hyvin on tainnut mennä, Aaro Astala?
"Ne pisteet kertovat siitä, että ollaan menty eteenpäin. Kehittymisellä on varmasti jonkinlaista korrelaatiota siihen, että kentällä pystyy tekemään tulosta", Astala pohdiskeli.
Voi sen selvemminkin sanoa. Yksinkertaisesti Astalan voi sanoa tehneen lopullisen läpimurtonsa liigan tähtien joukkoon. Myös maajoukkueessa on huomioitu 22-vuotiaan vire, eikä tarvitse olla kummoinen ennustaja voidakseen sanoa, että Astalalla on kaikki mahdollisuudet MM-joukkueeseen kotikisoihin vuonna 2020.
Astala ilmaisi jo ennen kauden alkua salibandy.fi:n haastattelussa tavoitteensa 50 pisteen ylittämisestä. Nälkä oli kova, sillä loukkaantumisen vuoksi myös kesän maajoukkueleiritykset olivat jääneet vähiin. Alkuun näytti siltä, että urakka on liian kova, sillä syksyllä alkoi myös opiskelu.
"Aika kovaa paahdettiin. Pitää muistaa myös levätä. Nyt opiskelussa ja pelaamisessa on hyvä symbioosi. Pitää aikatauluttaa hyvin, eikä liikaa pingottaa", Astala sanoi tyytyväisenä asioiden järjestymiseen.
Syksyllä jäi pari peliä väliinkin. Astala sanoo miettineensä koulua liikaakin. Nyt hän on päättänyt siinä mielessä priorisoida salibandyä, ettei ota turhaa stressiä opintojen etenemisestä.
"Tietenkin teen ne hommat, mitkä pitää tehdä, ettei jää laahaamaan. Tenttiviikkojen aikana sitten vastaavasti vähemmän treeniä", Astala kertasi valintojaan.
Runkosarjan päättävä Steelers-ottelu on Astalalle sadas Salibandyliigan runkosarjassa. Joukkueen huomio on vielä hämeenlinnalaisissa, vaikka viikkoa myöhemmin alkavatkin ne tosipelit.
"Aikamoinen palo silmissä, kun pääsee taas kahvaamaan", Astala intoili.
Pudotuspeleissä hän peräänkuuluttaa Heimolta rumia maaleja.
"Ajetaan maalille ja lyödään veskaa näpeille. Olemme olleet liikaa sateenvarjomuodostelmassa kauempana, nyt pitää saada sota-alueelle miehiä", Astala kärjisti.
Playoff-taipaleesta tulee toivottavasti mahdollisimman pitkä, mutta ennen pitkää sieltä tulee kesä, ja salibandymaila laitetaan hetkeksi nurkkaan. Vai laitetaanko?
"Ehkä vähäksi aikaa, mutta ei minulla ole sellaista pakkoa unohtaa koko lajia muutamaksi viikoksi kuin joillakin. Jos tulee vaikka ulkosählyt, niin kiva sinne on mennä kahvaamaan", Astala kaavaili.
"Päivittäisestä treeniarjesta pitää tietenkin saada breikki. Se on tarpeen jo fysiologisestikin hermostolle."
Taitavat palloilijat nauttivat tavallisesti useammasta lajista, eikä Astala ole poikkeus.
"Futikset, tennikset, korikset ja etenkin golf maistuvat. Kiva päästä ulkoilmassa liikkumaan."
Liikkuminen onkin yksi avainsana Astalan kehityksen taustalla. Hän on kookkaana pelaajana pystynyt ennestäänkin suojaamaan hyvin, mutta kuljetukset ja pallon ylöstuonti sakkaavat, mikäli tossu ei kulje.
"Pientä skarppausta on tullut jalkoihin ja sitä kautta pääsen nopeammin liikkeelle. Sitä puolta olen aina halunnut kehittää. Aiemmin jouduin useammin syöttämään noissa tilanteissa liian aikaisin takaisin alas", Astala analysoi.
Toden totta. Kuluvan kauden 51 pisteestä moni on syntynyt juuri tällaisista tilanteista. Pallollisena on todellista luksusta päästä päättämään omilla ehdoillaan, milloin ja miten pelivälineestä luopuu. Astala on monta kertaa päässyt levittämään keskelle joko syöttäen tai itse vetopaikalle haastaen.
Suomessa ei ole liikaa tällaista pelaajatyyppiä, joten ei ole ihme, että maajoukkuepaitaa on soviteltu Astalan päälle useita kertoja nuoresta iästä huolimatta. Astalankin mittapuut löytyvät länsinaapurista.
"Kun katsoo noita ruotsalaisia kaksimetrisiä ukkoja, niin melkein mahdotonhan heiltä on riistää palloa. Sellaiseksi haluan kehittyä!"
Aaro Astalan uran sadas Salibandyliigan runkosarjaottelu: HEIMO–Steelers lauantaina 2. maaliskuuta kello 17 Otahallissa.
