”Aika pitkälti samat naamat siellä on, vaikka toki ne aina vähän vaihtuvatkin”, välivuoden korkeimmalta sarjatasolta pitänyt Niskanen kuvaili edustusjoukkueessa tapahtuneita muutoksia.

Hän opiskeli viime kaudella Lahdessa. Heimon liigaryhmässä harjoitteleminen ja pelaaminen sekä opintojen tiivis vaihe olisi ollut vaikea yhdistää tarpeeksi täysipainoisesti.

”Siinä ei pystynyt keskittymään kunnolla kumpaankaan”, Niskanen totesi kokemuksesta.

Hän pelasi viime kauden 2. divisioonaa SB Vantaassa ja nakutteli siellä keskimäärin kaksi pistettä ottelua kohden.

”Onhan se peli hidasta 2. divarissa verrattuna liigaan. Ei kuitenkaan ollut varsinaista välivuotta salibandystä”, Niskanen vertasi.

Heimossa Niskanen on pelannut iät ajat ja hänen voi helposti sanoa kuuluvan kalustoon. Valtteri Kainulaisen ja Santeri Toropaisen hän on tuntenut jo yläasteajoista lähtien, ja kolmikon urapolku on edennyt yhtä jalkaa Loiskeesta ensin Heimon divarijoukkueeseen ja nousun myötä Salibandyliigaan.

Niinpä vikkeläjalkainen Niskanenkin on ehtinyt pelaamaan Heimossa yhteensä 137 divari- ja liigamatsia. Tuttu seura ja tuttua seuraa, vaikka alkavalla kaudella Toropainen pelaakin vuorostaan muualla.

”Mukava nähdä taas kundeja. Eiköhän Sanekin sieltä saada vielä takaisin”, Niskanen naurahti.

Joukkueeseen paluu on sujunut melko kivuttomasti. Vaikka Niskanen onkin nimellisesti uusi pelaaja viime kauden miehistöön nähden, ei hänen todellakaan tarvitse jännittää ”rookiekastetta” tai vastaavia asioita.

”Ekat treenit olivat kyllä aikamoiset, on tässä kuitenkin jonkin verran takamatkaa. Pitää vain painaa hommia enemmän”, Niskanen suunnitteli.

Muiden Heimon kantajermujen tapaan Niskanen vastaa kysymykseen tavoitteista ensisijaisesti joukkueen menestymisen vinkkelistä.

”En ole koskaan hirveästi asettanut tavoitteita. Kun on jo kertynyt vähän ikää, niin pelivuosia ei ole enää hirveästi, joten pikkuhiljaa pitäisi voittaa jotakin”, Niskanen totesi.

25-vuotias ei tietenkään ole ikäloppu edes salibandyssä. Niskanen viittaakin pelivuosien vähyydellä siihen faktaan, että jossain vaiheessa tulee aika hakeutua ”oikeisiin töihin”.

Niiden yhdistäminen liigassa pelaamiseen on parhaassakin tapauksessa haastavaa. Niskanen pyrkii toistaiseksi keskittämään työt kesäaikaan ja liigan sarjataukoihin.

”Liigassa pelatessa menee kuitenkin yleensä 3–4 tuntia päivässä harjoituksissa ja siihen päälle pitää miettiä syömiset ja muut.”

Niskanen valmistuu fysioterapeutiksi, joten hänen tapauksessaan salibandyn voi nähdä tukevan tulevaa työuraa. Vielä ei ole kuitenkaan sen aika.

”Indiansissa meillä on ammattilaiset siinä hommassa, joten keskityn ihan vain pelaamiseen.”

Omaan kehonhuoltoon ja treenaamiseen opinnot toki jeesaavat. Niskanen kertoi, että on pystynyt jo hyödyntämään koulussa lukemaansa tietoa.

”Treenimotivaatiota se antaa sikana!”  

Motivaatiota on myös pelaamiseen. Niskanen tiedetään tunnolliseksi kahden suunnan pelaajaksi. Aiemmin hän on pelannut pääasiassa sentterinä, mutta tulevalla kaudella pelipaikka saattaa löytyä puolustajan tontilta. Alakertaan kaivataan uutteria pelaajia korvaamaan lähtijöitä.

”Ylöspäin pitää silti pystyä tuottamaan myös”, Niskanen muistutti.

Heimon pelitavassa paperille kirjoitetulla paikalla ei edes ole niin suurta väliä. Tärkeämpää on tehdä kaukalossa oikeita asioita. Pelaajilla on mahdollisuus luottaa omiin vaistoihin eri tilanteissa, mutta hölmöillä tai laiskotella ei saa. 

”[Mikko] Laurikaisen opeissa tehdään selväksi, että molempiin suuntiin pitää painaa duunia”, Niskanen tähdensi.

Niillä opeilla lähdetään hakemaan mitalia, joka jäi keväällä harmittavan lähelle. Niskanenkin seurasi tarkasti Heimon otteita, vaikka ei ollutkaan sillä kertaa joukkueessa.

Uudet pelaajat pääsevät hänen mukaansa päivä päivältä paremmin mukaan joukkueen pelitapaan. Osa tulokkaista oli entuudestaan tuttuja. Niskanen mainitse esimerkkinä samaa ikäluokkaa 1992 edustavan Miikka Kareisen, jonka kanssa pelaaminen klikkasi heti. 

”Kesän lopussa oli intensiivisempi jakso, jossa painettiin tosi kovaa. Nyt vähän jo herkistellään kauden alkuun. Se on mentaalisesti tärkeää, ettei olla silloin väsyneitä”, Niskanen kuvaili ryhmän harjoittelua.

Haastattelun jälkeen Niskanen paineli kannustamaan Heimon 2009-syntyneiden ikäluokan junioreita treeneissään.

”Kiva katsoa, kun he ovat niin innoissaan”, Niskanen sanoi.

Samanlaista intoa nähtiin viitisentoista vuotta sitten, kun Niskanen, Kainulainen ja kumppanit painelivat menemään sählyn parissa. Ja nähdään edelleen, kun Heimon edustusjoukkue pelaa kotiavauksessaan 28. syyskuuta Otahallin Tiipiillä. 

Viimeisen harjoitusottelun ennen kauden alkua Heimo pelaa tänään LASBia vastaan.

Westend Indians / Tiedotus