”Hyvin on mennyt. Ei pidä alkaa
liikaa miettiä, vaan jatkaa vain samalla tavalla. Työ palkitsee,
sillä sain kesällä treenattua hyvin”, Lehkosuo kertaa.
Avaimet menestymiseen saa
harjoittelemalla ja onnistumiset kasvattavat itseluottamusta
edelleen. Syntyy positiivinen kierre.
Oma vaikutuksensa on uudella roolilla,
jonka Lehkosuo on saanut tai oikeastaan ottanut Heimon miehistössä.
”Tällä kaudella Kuula
(päävalmentaja Mikko Laurikainen) on tsempannut hyökkäysvastuuseen. Itsekin olen huomannut, että pystyn siihen”, Lehkosuo sanoo.
Hyökkäävänä puolustajana
pelaaminen on jatkuvaa tasapainoilua. Hallittuja riskejä pitää
ottaa, mutta toisaalta yltiöpäinen maalien hakeminen kostautuu
varmasti. Oikeiden päätösten tekemisessä auttaa ennen kaikkea
kokemus, jota Lehkosuolla ei vielä ole kovin paljon tässä
roolissa.
Tehotilaston komeat plussat osoittavat,
että nuorukainen on pelannut vaativalla paikalla yllättävänkin
kypsästi.
”Yritän pelata aika lailla
vaistolla. Kokemusta karttuu koko ajan lisää”, Lehkosuo toteaa.
Kentällisten vakiintumisen jälkeen
hän on pelannut lähinnä Santeri Toropaisen pakkiparina.
Maalinälkäiset puolustajat tekevät osumansa hieman eri tyyleillä.
Siinä missä Toropainen pommittaa
yleensä kauempaa, liikkuu Lehkosuo oikea-aikaisesti vastustajien
välistä sopivalla syöttölinjalle ja viimeistelee tarkasti suoraan
passista.
Ykköskentällinen onkin tätä nykyä
varsin tulivoimainen. Kaikki viisi pelaajaa pystyvät ratkaisemaan ja
orastavia tutkaparejakin on löytynyt. Esimerkiksi Lehkosuo ja Heikki
Iiskola väläyttelivät etenkin alkukaudesta näyttäviä kuviota.
Myös Aaro Astalaa voi hyvällä syyllä
kutsua Lehkosuon tutkapariksi – kentän ulkopuolellakin. Serkukset
ovat pelanneet yhdessä pikkuvekaroiden pihapeleistä lähtien.
Astala on kertonut aloittaneensa salibandyn juuri Lehkosuon
pyytämänä.
”Niinhän siinä taisi käydä.
Ollaan oltu kuin paita ja peppu kauan”, Lehkosuo naurahtaa.
Kaksikkoa yhdistää myös
jalkapallotausta. Futis on Lehkosuolle yhä rakas harrastus ja
nimikin viittaa ”kuningaslajiin”. HJK:n mestarivalmentaja Mika
Lehkosuo on Oton setä eli isän veli.
”Pelaan kesäisin jalkapalloa
vitosdivarissa. En ole halunnut jättää sitä pois ja onneksi
valmentajille asia sopii hyvin. Uskon, että monien lajien
harrastaminen on kehittänyt pelisilmää.”
Salibandy on kuitenkin selvä
ykköslaji. Lehkosuon tavoitteena on muiden huippulupaavien nuorten
tapaan päästä pelaamaan aikuisten MM-kullasta – ja vieläpä sen
voittaminen. Häneltä löytyy jo kirkkain MM-mitali nuorista, joten
voittaminen on tuttua.
Voittaa hän haluaa myös Indiansissa.
Yksi selvä tavoite on mestaruuden voittaminen tutulla Heimon
porukalla, vaikka joukkueurheilussa onkin tunnetusti monta muuttujaa.
”Joka päivä teen töitä. Pitää
kehittyä pelin jokaisella osa-alueella, että olisi mahdollisuus
päästä tavoittelemaan kultaa.”
Harjoitteluun jää kevätkaudella
enemmän aikaa syksyllä. Lehkosuo teki jouluun saakka kymmentuntisia
päiviä pakettiauton kuljettajana. Jalka liikkui kaukalossa
fyysiseen ja rankkaan työhön nähden hyvinkin ripeästi.
Kevätkaudella Lehkosuota odottaa
siviilissä toisenlainen projekti. Hän tavoittelee paikkaa
Kauppakorkeakoulussa kaverinsa Astalan tapaan. Pääsykokeisiin
pänttääminen on ehkä parempi vastapaino salibandyn pelaamiselle
kuin pitkät päivät auton ratissa.
Lehkosuo korostaa monipuolisuutta lajin
harjoittelussa ja siinä, minkälaisena pelaajana hän itsensä
näkee.
”Vahvuuteni on varmaan se, ettei ole
varsinaista heikkoutta. Pystyn hoitamaan puolustuspään ja tekemään
ehkä jotain pallon kanssa. Osaan hyödyntää kokoani, mutta myös
jalat liikkuvat tarpeeksi nopeasti”, Lehkosuo analysoi pyynnöstä.
Seuraavaa kysymys onkin vähän
hankalampi analysoida. Heimon pahin pelillinen ongelma syyskaudella
olivat ”tyhmät menetykset”, jotka johtavat usein vastustajan
puoli-ilmaisiin maaleihin.
”Me puolestamme joudumme tekemään
hirveän duunin maalien eteen.”
Pienen pohdinnan jälkeen löytyy
avainsana: kenttätasapaino. Nuori joukkue saattaa toisinaan ajatella
liikaa maaleja. Pallonmenetys voi olla vaarallinen, vaikka se
tapahtuisi vastustajan päässä. Näin etenkin silloin, jos
kenttätasapaino ei ole kunnossa.
Näitä ongelmia on jo lähdetty
korjaamaan. Kentällisten vakiintuminen hyödyttää siinäkin, että
tilanteita voidaan sopia ja käydä läpi viisikon kesken.
Perusasioista ei tarvitse puhua aina uudelleen.
Valmennusjohdon usein toistettu tavoite
on saada pelaajat ajattelemaan itse. Vastuun antaminen pelaajille ei
tarkoita sitä, että heidät jätettäisiin yksin.
”Jos tarvitsee apua jossain
pelillisessä asiassa, niin valmentajat leikkaavat mielellään
videoita ja kertovat, mitä tilanteessa kannattaa tehdä.”
Fiksu pelaaja ottaa onkeensa näistä
neuvoista. Ainakin Otto Lehkosuon osalta homma näyttää toimivan:
Lupaavaksi tiedetty pakki on tehnyt läpimurtonsa ja naputtelee Salibandyliigassa piste per
matsi -tahdissa.
HEIMO–Koovee tänä iltana Otahallissa kello 18.30. Kaikki mukaan!
