Ottelu ei tällä kertaa alkanut myrskyllä kumpaankaan suuntaan. Sen sijaan Otahallissa pelattiin tarkkaa huippusalibandyä. Ensimmäiset iskut perille sai Heimo.
Reilun neljän minuutin pelin jälkeen Indians sai vaparin hyökkäysalueen kulmasta. Joonas Föhr yllätti Classicin ja ainakin puolet katsojista nopealla syötöllään.Janne Jaanus ei yllättynyt, vaan sijoitti tarkasti avausmaalin. Classicin puolustajat ja maalivahti Joni Järviö eivät ehtineet mukaan Föhrin oivallukseen.
Erän puolivälissä Santeri Toropainen joutui rikkomaan Classicin nopeassa hyökkäyksessä. Kokeneen puolustajan istuessa jäähyaitiossa iski kuitenkin Heimo.
Heikki Iiskola, Valtteri Kainulainen ja Otto Lehkosuo pääsivät huseeraamaan hyökkäyspäässä ja ensin mainittu täräytti 2–0-osuman jaakkohintikkamaisella rystylämärillä.
Classic ärsyyntyi silmin nähden tästä. Joonas Pylsy laukoi kavennuksen neliön keskeltä komean kuvion päätteeksi vain 37 sekuntia myöhemmin.
Tämän jälkeen molemmat maalivahdit näyttivät osaamistaan. Järviö ja kotijoukkueen aina luotettava Mikko Kirvesniemi venyttivät pari näyttävää torjuntaa. Heimo onnistui vielä tappamaan Samuli Granlundin jäähyn erän lopussa.
Toista erää leimasi fyysisyys. Classcin kutsuminen jättiläiseksi ei kerro pelkästään joukkueen viime aikojen dominoinnista Salibandyliigassa, vaan myös pelaajien koosta. Vikkeliin jalkoihin ja liikkeeseen luottava Heimo ei välttämättä ole parhaimillaan, kun peli menee painiksi.
Hyvin Indians kuitenkin vastasi haasteeseen. Vastustajia päätä lyhyempi Jaanus tikkasi kuin ompelukone ja hankki Classicille kaksi jäähyä toisessa erässä. Mestarit näyttivät tasonsa ja pitivät Indiansin poissa kunnon vetopaikoilta.
”Mukavampaa se on pelata, jos ei jää tilaa eikä aikaa miettimiselle. Kun vastustaja on koko ajan iholla, pääsee paremmin peliin mukaan”, Jaanus sanoi ottelun jälkeen.
Kauden viidennen osumansa tehnyt hyökkääjä oli tosiaan hyvin pelissä mukana ja vastasi Classicin fyysisyyteen laittamalla jalat alleen.
Harmittavasti ylivoima ei siis tällä kertaa poikinut osumia, ja päätöserään lähdettiin tasalukemissa 2–2. Classicin tasoitus tuli ottelun puolivälissä, kun Asser Jääskeläisen kaukoveto seilasi läpi pelaajaruuhkan Heimon maaliin.
Kolmannessa erässä Heimo jäikin sitten toviksi jyrän alle – vähän kirjaimellisestikin. Classic sai otteen pelistä ja Kirvesniemi joutui huhkimaan hiki päässä maalillaan. Jaanus heivattiin kertaalleen yli laidan, mutta tällä kertaa tuomarien pilli ei soinut. Jatkotilanteesta istunnolle passitettiin Föhr.
Alivoimalla Mikael Sievänen ja kumppanit hankkivat koko rahalla ”taistelijan leimoja” eli uhrautuvista peitoista syntyneitä mustelmia. Jäähy saatiinkin tapettua, mutta pian sen jälkeen Classic onnistui. Pallo ajautui vastahyökkäyksessä Lassi Vänttiselle, joka neppasi sen etukulmasta sisään.
Tasoitusmaaliin jäi aikaa reilut kymmenen minuuttia. Melko hyvän loppurypistyksen Heimo saikin aikaan. ”Melko hyvä” ei vain riitä Classicin tasoista joukkuetta vastaan.
”Paermmilla ratkaisuilla olisimme voineet saada sen tasoituksen. Itsellenikin jäi mieleen tilanne, jossa yritin tavoitella Heikkiä [Iiskola], vaikka olisin voinut mennä keskelle”, Jaanus muisteli.
Jossittelu kuvaa hyvin harmitusta, jonka jättiläisen kaatajaisten vaihtuminen kunniakkaaseen tappioon aiheuttaa. Inkkareita ei tyrmätty, mutta pistetappio ei kilpailuhenkistä joukkuetta paljon lämmitä.
”Ainoastaan sarjapisteet olisivat lämmittäneet”, totesi Indiansin parhaana palkittu Iiskola. Hän jatkoi osumalla pisteputkeaan 13 ottelun mittaiseksi, mikä sivuaa Indiansin yhden kauden ennätystä Salibandyliigassa.
Hyvän alun jälkeen maalit jäivät tosiaan vähiin. Joukkue tiesi kyllä etukäteen, että tamperelaisia vastaan pitää olla erityisen tehokas.
”Paikkoja kyllä saadaan omalla pelillämme. Kaveri peitti hyvin”, Iiskola totesi ja oli oikeassa.
Päävalmentaja Mikko Laurikainen harmitteli samaa asiaa. Kolmannen erän kirivaiheessa vedot jäivät turhan paljon matkan varrelle. Vieraiden maalivahti Järviökin hymähti lehdistötilaisuudessa, ettei Indians tainnut saada yhtään vetoa maalia kohti päätöserässä.
Kaksi maaliakin olisi saattanut riittää jatkoille ja sitä kautta mahdollisesti täyteen pistepottiin. Vänttisen ratkaisumaali harmitti Laurikaista.
”Viimeinen maali tuli sellaisesta asiasta, josta oltiin sovittu, että tehdään toisin.”
Muuten hän oli melko tyytyväinen omiinsa. Puolustuspeli oli kenties kauden parasta ja Classicin tykit saatiin peitettyä hyvin.
”Erona on se, ettei Classic lauo peittoon ja me lauomme”, Laurikainen huomautti.
Tästä on helppo johtaa seuraava teesi. Tilanteet pitää pelata huolellisesti siihen asti, että pallo todella killuu vastustajan verkossa.
”Maalipaikoissa pitää olla skarpimpi. Ei tämä huono peli ollut, mutta ei riittänyt.”
Classic-pelit ovat nyt takana runkosarjan osalta. Laurikainen jakoi toiveen siitä, että kohtaaminen järjestyy vielä tämän kauden puitteissa. Se tarkoittaisi pudotuspelejä, jotka ovat kokonaan oma maailmansa.
Heimon osalta on vielä paljon tahkottavaa, että paikka kevään huipennuksessa on tosiasia. Pisteitä hamutaan ensi viikolla kaksi kertaa.
Tiistaina matkustetaan sarjakakkosen, Nokian KrP:n vieraaksi vastaan ja lauantaina pelataan vihdoin kauan odotettu jäähalliderby Oilersia vastaan.
HEIMO – Classic 2–3 (2–1, 0–1, 0–1)
04.33 Janne Jaanus (Joonas Föhr) 1–0
11.09 Heikki Iiskola (Valtteri Kainulainen) 2–0 av
11.46 Joonas Pylsy (Janne Lamminen) 2–1 yv
30.09 Asser Jääskeläinen (Lassi Vänttinen) 2–2
49.10 Vänttinen (Miro Lehtinen) 2–3
