Hyvätunnelmaisen ottelun viihdyttävyydestä saadaan kiittää paitsi Heimon kotiyleisöä, niin myös Päijät-Hämeestä Espooseen matkanneita vierasfaneja omine rumpuryhmineen. Jännittävä ottelu ja hyvin järjestetty tapahtuma tuskin jättivät ketään kylmäksi koleassa helmikuun illassa.

LASB aloitti rynnistyksellä, mutta pelin kulku vakiintui pian sellaiseksi, että Heimo piti palloa enemmän. Se yritti hallinnan kautta löytää aukkoja vieraiden puolustuksesta. Valkopaidoilla oli silti omat saumansa ja hallintajaksonsa.

Maalipaikkojakin tuli molemmissa päissä. Veräjiä vartioineet Mikko Kirvesniemi ja Santeri Pohjonen olivat kuitenkin järkähtämättömiä omilla tonteillaan. 

Edellinen päti aikaan 17.47 saakka. Tuolloin Indiansin kapteeni Valtteri Kainulainen levitti oikeaan laitaan, josta nuori Niko Laiti laukoi oitis. Veto jäi hieman heppoiseksi voimakkuudeltaan, mutta oli sitäkin tarkempi. Pallo sujahti verkkoon Pohjosen käsien välistä.

Toisessa erässä hallinta siirtyi yhä enemmän Heimolle. Vajaan neljän minuutin pelin jälkeen Oskari Möykkynen löysi hienosti takatolpalle unohtuneen Ossi Koskisen, jolla oli helppo työ nostaa kotijoukkueen toinen osuma.

Kahden maalin johdossa Indians pyrki rauhoittamaan peliä. Palloa pidettiin maltilla omassa alakerrassa. Toisinaan peliväline kuitenkin menetettiin ja yhdestä hyökkäyksestään LASB onnistui kaventamaan.

Viisi minuuttia myöhemmin LASB hivuttautui jo tasoihin. Isäntien pallovarmuus ei toisen erän edetessä aivan vaaditulla tasolla, ja toisaalta vieraat ajoittivat tuplauksensa hyvin.

Inkkarit pääsivät tauolle silti johtoasemassa. Siitä piti huolen Laiti, joka katkaisi Pohjosen avauksen maalin edessä ja rannasi sen varmasti vasempaan yläkulmaan. 

Kolmannessa erässä maaleja alkoi ropista. Indiansille jatkuvaa päänvaivaa tuottanut Tomi Jerkku tasoitti komealla ylänurkkavedolla. 34 sekuntia myöhemmin Aaro Astala ja Laiti pelasivat näppärän seinäsyöttökuvion, jonka jälkeen ensin mainittu ujutti Heimon taas edelle.

Tämä johtoasema kesti vain 38 sekuntia. Indians nukahti vastustajan kulmavaparissa, ja tilanne oli taas tasan.

Heimolle suotiin perjantaina mahdollisuuksia harjoitella johdon pitämistä. Edelle päästiin nyt ylivoimamaalilla, jonka pommitti yhdestä lempipaikastaan Santeri Toropainen.

Tarpeellinen puskuri kasvatettiin seuraavassa ylivoimapelissä, kun Otto Lehkosuo tälläsi 6–4. Se oli todellakin tarpeen, sillä LASB ei millään muotoa luovuttanut. Jerkku täydensi hattutemppunsa samanlaisella painavalla vedolla yläkulmaan ajassa 57.46.

Sen lähemmäksi vieraat eivät enää tulleet. Viimeisellä minuutilla kapteeni Kainulainen kaunisteli lukemia kahdella osumalla, joista jälkimmäisen hän vieritti tyhjiin.

Maajoukkuekaksikko Kainulainen–Astala on viime peleissä saanut rinnalleen Laitin, 19. 

– Onhan se ihan huikeaa pelata tuollaisten kaverien rinnalla, saldon 2+1 LASBia vastaan summannut nuorukainen kiitteli.

Kärsivällisyydestä palkitaan, ja sen sai Laitikin huomata perjantaina. Ykköskentällinen rakensi paikkoja läpi ottelun, mutta pallo meni verkkoon vasta ensimmäisen erän lopussa. Sen jälkeen niitä tulikin.

– Jossain vaiheessa ketsuppipullo aukesi ja alkoi tulla maaleja, Laiti vahvisti.

Vastustaja oli sen verran hyvällä jalalla liikkeellä, ettei tomaattikastiketta ryöpynnyt mitenkään valtoimenaan.

– LASB oli koko ajan pelissä mukana, Laiti totesi.

Hän vaihtoi viime kesänä Heimoon naapurin Oilersista tuoreena A-juniorien Suomen mestarina. Siirto on osoittautunut mieluisaksi.

– Vastuuta on tullut, ja kiva pelata myös silloin, kun matsia ratkotaan.

Laiti oli tosiaan kentällä myös loppuhetkillä, kun Heimo puolusti maalin johtoa ilman maalivahtia pelannutta vierasjoukkuetta vastaan.

– Yritetään peluutuksia tehdä niin, että ne pelaa, jotka on kuumia. Olimme menneet jo pitkään kahdella kentälliselle, ei siinä kannata tuoda kylmiä kavereita penkiltä, päävalmentaja Petri Timonen perusteli ennakkoluulotonta ratkaisua.

Ja mikäs Laitia oli peluuttaessa. Hän keräsi palkinnot kentän parhaana.

– Kaveri pelasi tänään erittäin hyvin. Ne on nuorelle pojalle tärkeitä hetkiä, jos haluaa kehittyä tässä lajissa. Mielellään suomme ne mahdollisuudet, Timonen jatkoi.

Joukkueen kokonaissuoritus ei ollut hänestä paras mahdollinen. 

– Ei ollut kauhean kliininen, mutta tarkoitus oli ottaa kolme pistettä ja ne otetiin. Hyvä, että vähän nihkeämmällä pelillä saatiin ne.

Ongelmakohdaksi hän tunnisti ainakin pallottoman pelaamisen.

– Lipsuttiin pelitavasta ja liian hanakasti haettiin riistoja. Silloin vastustaja pääsee usein iskemään, kuten nyt kävi.

Heimo pelaa vielä Tikkurilassa Tiikereitä vastaan ja päättää runkosarjan kotona karkauspäivänä Happeen isäntänä.

– Peli kerrallaan mennään yhä, Timonen sanoi, eikä pohtinut mahdollisia sijoituksia sen enempää.

Kotiedun saaminen vaatisi omien voittojen lisäksi lipsumista joko Nokian KrP:ltä tai EräViikingeiltä. Nokialaiset eivät ainakaan perjantaina osoittaneet mitään merkkejä siitä, joukkue voitti Raholassa Welhot peräti 16–5.

Niinpä Indians keskittyykin omaan tekemiseen. Ottamalla voitot runkosarjan lopuista otteluista asetetaan painetta vastustajille, eikä voittoputki tekisi pahaa itseluottamuksellekaan.

– Vaikka en taulukoita seuraakaan, niin tietääkseni vikoissa peleissä on panosta. Ja joka tapauksessa meillä on kaksi tiukkaa matsia aikaa hitsata hommat uomiinsa, Valtteri Kainulainen pohti.

Vade oli melko tyytyväinen joukkueen suoritukseen. Etenkin kyky nollata takaiskut lämmitti kapteenin mieltä.

– Oli paljon hyviä juttuja. Vaikka oli huonoja hetkiä, niin saimme pidettyä ne lyhyinä.

Edellisissä otteluissa kyykkyvaihe oli pidempi ja lopputuloksen kannalta ratkaisevampi. EräViikingit varsinkin paketoi pelin varhaisessa vaiheessa. Oilersia vastaan meni jo paremmin, mutta siinäkin synkkä hetki koitui kohtaloksi.

Ongelmaan puututtiin tarmolla. Valmennus tuo omat ajatuksensa teemaan, mutta tärkeää on myös se, miten pelaajat itse käsittelevät asian keskenään.

– Ensiarvoisen tärkeää on ajatella tulevaa, niille menneille asioille ei voi enää mitään. Pitää vain keskittyä seuraavaan vaihtoon. Onnistuimme tänään siinä aika hyvin, Kainulainen valotti.

Hänen oma panoksensa lopputulokseen oli jälkeen kerran iso. Tehot 2+2 ja kolmannessa erässä vastustajalle hankittu jäähy auttoivat pisteiden saamista tuntuvasti.

– Pieniin rakoihin pitää uskaltaa mennä, Vade sanoi tilanteesta, jossa hän suojasi palloa laidassa vastustajan prässätessä höyrypäänä päälle.

Häneltäkin liikeni kehut Laitille. Kapteeni vaatii paljon itseltään ja on tärkeässä roolissa esimerkkinä nuoremmille.

– Niko on helkkarin hyvä pelimies, joka näkee kenttää tosi hyvin. Moniulotteinen pelaaja, joka löytää hienosti muun viisikon ja pystyy tarvittaessa ratkaisemaan myös itse.

HEIMO – LASB 8–5 (1–0, 2–2, 5–3)

17.47 Niko Laiti (Valtteri Kainulainen) 1–0
23.45 Ossi Koskinen (Oskari Möykkynen) 2–0
28.52 Tomi Jerkku (Miikka Pentikäinen) 2–1
33.48 Vili Näveri (Jesse Arola) 2–2
38.28 Laiti 3–2
43.47 Jerkku (Miska Mäkinen) 3–3
44.21 Aaro Astala (Laiti) 4–3
44.59 Tuure Ailio (Pentikäinen) 4–4
49.07 Santeri Toropainen (Astala) 5–4 yv.
56.19 Otto Lehkosuo (Kainulainen) 6–4 yv.
57.46 Jerkku (Perttu Koljonen) 6–5 im.
59.39 Kainulainen (Toropainen) 7—5 yv.
59.50 Kainulainen (Astala) 8–5 tm.

Maalikooste: Westend Indians / YouTube

Kuvakooste: Westend Indians / Flickr / Joni Winsten