Tai mistään lahjasta ei tietenkään ollut kysymys. Tosiasiassa pesti on osoitus hyvin tehdystä työstä, ja onkin sattuvaa, että juuri työnteko on Vartiaisen ehkä eniten painottama teesi voittavan salibandyn pelaamisessa.<\/p>\n
– Maajoukkueessa rooli on olla katsomovalmentaja, mutta tiimityöskentely tarkentuu varmasti, kun pääsemme kunnolla vauhtiin. Sen voin kuitenkin luvata, että aion antaa oman persoonani ja täyden työpanokseni sillekin joukkueelle, AV totesi.<\/p>\n
Maajoukkue nähdään helposti hyvinkin tuloskeskeisenä ympäristönä. Tämä korostuu entisestään siinä, että Suomelle salibandyssä kelpaa tätä nykyä vain MM-kulta. Näin kahden vuoden projekti kulminoituu pahimmillaan ja parhaimillaan yksittäiseen otteluun tai jopa yksittäisiin tilanteisiin pelin sisällä.<\/p>\n
– Valmentajana sitä tietenkin miettii, että mitä voimme kahden vuoden aikana tehdä, että tuloksen tekohetkellä ollaan mahdollisimman hyviä.<\/p>\n
Vartiainen janoaa valmentajana voittoja joukkueilleen. Nimenomaan kaipuu tavoitteellisen kilpaurheilun pariin sai hänet hakeutumaan koutsiksi pari vuotta oman pelaajauran päättymisen jälkeen.<\/p>\n
Heimon divariaikoina kapteenin nauhaakin kantanut Vartiainen ei pelaajana vielä mielinyt penkin taakse, ainakaan tietoisesti.<\/p>\n
– Jälkikäteen olen kyllä huomannut, että pelaajanakin tuli usein mietittyä, minkä takia pelaamme niin kuin pelasimme, joukkueen dynamiikkaa ja muita tällaisia asioita.<\/p>\n
Alun perin AC HaKin kasvatti tuli Heimoon<\/span> vuonna 2004 pelipaikan perässä. Vartiaisella, nyt 40, oli siinä vaiheessa liigakokemustakin itävantaalaisseuran paidassa.<\/p>\n Vartiaisen ensimmäisellä kaudella Heimon edustusjoukkue putosi divarista, mutta nousi heti seuraavalla kaudella takaisin.<\/p>\n – Pelivuosieni aikana joukkue kehittyi divarin häntäpään ryhmästä ensin keskikastiin ja sitten yhdeksi divarin kärkijoukkueista. Pääsimme useamman kerran liigakarsintoihin tavoittelemaan nousua.<\/p>\n Näillä kerroilla Heimon paikka korkeimmalla sarjatasolla jäi vielä haaveeksi, mutta toteutui tunnetulla tavalla muutama vuosi myöhemmin. Vartiaisen ura oli jo siinä vaiheessa vienyt valmentajaksi.<\/p>\n – Pelasin vuoden tai kaksi miesten kakkosjoukkueessa, mutta se ei ollut sillä lailla totista ja huomasin kaipaavani tavoitteellista kilpaurheilua. Siitä lähti sitten ajatus, että valmentamista pitää ainakin kokeilla.<\/p>\n Westend Indiansin<\/span> seuraorganisaatio oli jo kehittynyt innostavaksi toimintaympäristöksi tavoitteellisille valmentajille ja pelaajille.<\/p>\n – Laurikaisen Mikko<\/span> oli juuri samoihin aikoihin tullut seuraan, ja tämä oli hyvä paikka opetella valmentamista. Heimossa oli silloin useita huippupäteviä valmentajia, joilta sai oppia.<\/p>\n Vartiainen valmensi ensin D-junioreita sekä myöhemmin A- ja B-junioreita usean vuoden ajan. Valmentajakollegoista etenkin Ville Jokinen<\/span>, Marek Aivila<\/span> ja Juha Seppä<\/span> tulivat tutuiksi. Vartiainen jakaa auliisti kiitosta sekä entisille että nykyisille valmennusryhmilleen. Koutsaaminen kun on tiimityötä siinä missä salibandyn pelaaminenkin.<\/p>\n Vartiainen luotsasi etenkin vuosina 1994–98 syntyneiden ikäluokkia. Näistä joukkueista on useampi pelaaja parhaassa peli-iässään juuri nyt. <\/p>\n Esimerkisi ysikutosista Aaro Astala<\/span>, Otto Lehkosuo<\/span> ja Heimon tämän kauden joukkueen avainpelaajiin lukeutuva Tuomas Harjula<\/span> tulivat tutuiksi jo junnuikäisinä.<\/p>\n Kauden 2018–19 Vartiainen valmensi Ruotsissa Linköpingissä.<\/p>\n – Halusin saada uusia ärsykkeitä valmentamisessa ja elämässä ylipäätään. Tunsin opiskelujen kautta ihmisiä seurassa, ja olin joskus heittänyt vähän läpälläkin, että tulen joskus sinne valmentamaan.<\/p>\n Vartiainen valmensi Linköping Innebandyn eräänlaista akatemiajoukkuetta, joka pelasi A-juniorien mestaruussarjaa ja miesten divaria. <\/p>\n – Paikallisen divarin Tukholman alueen lohko oli todella kovatasoinen. Oli erittäin opettavaista valmentaa nuoria pelaajia siinä sarjassa, Vartiainen muisteli.<\/p>\n – Reissu oli elämän kohokohtia, ei ole tarvinnut päivääkään katua, että tuli lähdettyä. Sain sieltä hyviä ystäviä. Se oli kaikkiaan hieno kokemus elämän kannalta ja opettavainen salibandyn kannalta. Ja opin ruotsin kieltä, mikä on hyödyllistä!<\/p>\n Ruotsista palattuaan Vartiainen liittyikin jo Heimon edustusjoukkueen valmennusryhmään. Hän oli ensin Petri Timosen<\/span> aisaparina kaksi kautta ennen kuin viime kaudella siirtyi vastuuvalmentajaksi.<\/p>\n Puolentoista kauden perspektiivillä voidaan jo varmasti arvioida, minkälainen on Antti Vartiaisen Heimo. Näin hän luonnehtii itse seikkoja, joita toivoo joukkueidensa toteuttavan kaukalossa.<\/p>\n – Hyökkäyspeli on aloitteellista, pyritään saamaan vastustaja reagoimaan. Puolustetaan totta kai hyvin. Lisäksi minulle on aina ollut tärkeää, että joukkueessa on korkea työmoraali ja sitoutuminen yhteisiin asioihin on hyvällä tasolla.<\/p>\n Vartiaisen mukaan harjoituksissa painotus on selvästi hyökkäämisen puolella. Puolustamisessa harjoitellaan enemmän yksilötason puolustustekoja kuin varsinaista pelitapaa.<\/p>\n Hyökkäämisen kautta päästäänkin sitten kuuluisaan pallonhallintaan. On totta kai selvää, että jos pallo on omalla joukkueella, ei vastustaja voi rokottaa. Perinteisesti Heimon pelitavan on nähty pohjautuvan tähän yksinkertaiseen faktaan. <\/p>\n Vartiainen linjaa selvästi, että pelkkä pallonhallinnan määrä ei ole itsetarkoitus Heimon taktiikassa. <\/p>\n – Heimo ei ole pitkään aikaan ollut synonyymi pallonhallinnalle. Me emme ole pallonhallintajoukkue, vaan pelinhallinta- ja maalintekojoukkue.<\/p>\n Käytännössä tämä teesi tarkoittaa muun muassa sitä, että hyökätessä tehdään rohkeita aloitteita ja ratkaisuja läpi pelin, myös johtoasemassa.<\/p>\n Vastustajan vahvoista hetkistä pyritään selviämään vähin vahingoin omaan pelitapaan luottaen ja vastaavasti hyödyntää omat momentumit rohkeutta onnistumisista ammentaen.<\/p>\n Tämä kaikki on sujunut marraskuun MM-tauon jälkeen oikein hyvin. <\/p>\n – Jos kysytään, että minkälainen "minunnäköiseni" joukkue on kaukalossa, niin marras–joulukuun vaihteessa pelasimme aika lailla sellaista peliä.<\/p>\n AV:n valmentajaluonnetta kuvaa hyvin nopeasti seuraava lisäys.<\/p>\n – Meidän pelissämme näkyy koko valmennustiimin kädenjälki, hän tähdensi tarkoittaen ryhmää, jossa ovat pitkän linjan heimolaisista myös Stefan Korhonen<\/span>, Joel Ekroos<\/span>, Ville Jokinen sekä Sakari Tervo<\/span>.<\/p>\n Huipputasolla valmentaminen on aikaa vievää puuhaa, eivätkä maajoukkuehommat ainakaan vähennä työkuormaa. Vartiainen ei ole ammattivalmentaja, vaan päätoimi on liikunnanopettajan työ helsinkiläisessä koulussa.<\/p>\n – Hyvin on toiminut, työnantajalle pitää antaa kiitosta siitä, että olen pystynyt valmentamaan. Kyllä sitä tietenkin joskus miettii, että mitä jos olisi kahden ammatin sijasta vain yksi, Vartiainen naurahti.<\/p>\n Salibandyn pariin on kuitenkin aina miellyttävää tulla, onhan edessä huippumielenkiintoinen kevät Heimossa ja uusi jännittävä pesti maajoukkueessa.<\/p>\n – Jatketaan työntekoa. Ansaitsimme sillä ne hyvät tulokset, joita syyskaudella saimme. Syksyn peleistä tuli joukkueelle hyvä signaali siitä, että kun teimme töitä, silloin olemme myös saaneet parhaat tulokset.<\/p>\n Keskiviikkona Vartiainen luotsaa Heimon Otahallissa hakemaan revanssia sarjakärki TPS:stä. Turkulaisjoukkue vei joulun alla pelatusta omasta kotimatsistaan pinnat, vaikka Heimo johti kolmella maalilla vielä päätöserässä.<\/p>\n – Se oli huolimaton peli meiltä, eikä muutenkaan paras päivä. Tästä huolimatta olisimme voineet voittaa. Jotenkin annoimme vastustajan hallita silloin, mutta keskiviikkona hallitsemme peliä itse, Vartiainen evästi, aivan teesinsä mukaisesti.<\/p>\n