{"id":5655,"date":"2018-03-21T07:43:05","date_gmt":"2018-03-21T07:43:05","guid":{"rendered":"https:\/\/westendindians.fi\/heimolaiset-marek-aivila-kasvoi-valmentamaan\/"},"modified":"2018-03-21T07:43:05","modified_gmt":"2018-03-21T07:43:05","slug":"heimolaiset-marek-aivila-kasvoi-valmentamaan","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/westendindians.fi\/en\/blog\/2018\/03\/21\/heimolaiset-marek-aivila-kasvoi-valmentamaan\/","title":{"rendered":"Heimolaiset: Marek Aivila kasvoi valmentamaan"},"content":{"rendered":"

Marek Aivila<\/strong> aloitti Heimossa jo viime vuosituhannen puolella pelaajana. Hän oli edustusjoukkueen mukana useita vuosia 2. divisioonassa ja 1. divisioonassa. Viimeiset tilastomerkinnät löytyvät kaudelta 2004–05.<\/p>\n

Pelaajana Aivila nakutti divarissa yli puoli pistettä ottelua kohden. Sitten meni selkä, eikä pelaaminen enää onnistunut edustusjoukkuetasolla.<\/p>\n

”Mika värväsi valmennushommiin. En pystynyt olemaan hallilta pois”, Aivila naurahtaa.<\/p>\n

Nykyisen toiminnanjohtaja Mika Leiposen<\/strong> haukilahtelainen Aivila onkin tuntenut 14-vuotiaasta asti ja koko Leiposten perhe on tuttu. Käytännössä hän on nähnyt Heimon kasvavan nykyisiin mittoihinsa pienehköstä aladivariseurasta.<\/p>\n

”Makea ajatus, että on ollut siellä luomassa kulttuuria. Pienessä roolissa tosin”, Aivila sanoo.<\/p>\n

Kokeneelle inkkarisoturille nousu Salibandyliigaan oli ylpeyden aihe. Pitkään valmentanut Aivila on iloinen siitä, että hänen aiemmat suojattinsa ovat päässeet pukemaan edustusjoukkueen paidan.<\/p>\n

”Jonas Eklund<\/strong> oli kokoonpanossa mukana ensimmäisessä puolivälieräottelussa Vantaalla, vaikka ei tainnut päästä pelaamaan. Eetu Kotilainen<\/strong> taas esiintyi edukseen Suomen cupissa tällä kaudella”, Aivila kertoo.<\/p>\n

Seuraavat miesten edustusjoukkueen pelaajat ovat jo hyvää vauhtia kasvamassa C1-ikäluokassa, jota Aivila tätä nykyä valmentaa yhdessä niin ikään Heimolaiset-sarjassa esiteltyjen Tommi Turusen<\/strong> ja Petri Ruohosen<\/strong> kanssa.<\/p>\n

”Näissä pojissa elää aika monessa se toivo, että kehittyisivät sinne asti. Lahjakas ikäluokka”, Aivila sanoo katsellessaan treenejä Otahallin katsomosta jalka paketissa.<\/p>\n

Jalka paketissa? Aivilan alkuvuosi on tosiaan mennyt katsomon puolella, sillä häneltä katkesi akillesjänne jokin aika sitten, salibandymatsissa tietenkin.<\/p>\n

Vamma pitää hänet kenties poissa kaukalosta treenejä vetämästä ja ikämiespeleistä, mutta ei sentään lajin parista. Haastattelun aikanakin hän toteaa veren vetävän seuraavana viikonloppuna Tampereelle, jossa C1-edustusjoukkue pelaisi 1. divisioonan pudotuspelejä.<\/p>\n

Edellisenä viikonloppuna joukkue valmennusryhmineen kävi Lappeenrannassa, joten ei ole liioiteltua sanoa harrastuksen olevan melkoinen aikasyöppö. Aivilan oma arvio on keskimäärin 20 tuntia viikossa ja yksittäiset pelit päälle.<\/p>\n

Tällaiset tuntimäärät vuosikausien ajan kertovat ennen kaikkea siitä, että Aivila nautti valmentamisesta.<\/p>\n

”Minua motivoi se, että näkee noiden jätkien iloitsevan pienistä asioista.”<\/p>\n

Pitkästä urasta Heimossa kertoo sekin anekdootti, että valmennusryhmään alkaa tulla aiempien opastettujen pikkuveljiä.<\/p>\n

”Ei sentään vielä heidän lapsiaan, vaikka kyllä tuolla kerhotoiminnassa voisi pikkuhiljaa olla jo niitäkin”, Aivila laskee.<\/p>\n

Valmentaminen on muuttunut paljon siitä, mitä se oli Aivilan uran alussa.<\/p>\n

”Ei nykyään voi enää opettaa samoja juttuja kuin kymmenen vuotta sitten. Täytyy imeä parhaansa mukaan uutta tietoa muista seuroista ja toisilta valmentajilta.”<\/p>\n

Halu kehittyä koutsina onkin osasyy Aivilan pamauttamaan uutiseen: Hän aikoo pitää välivuoden valmentamisesta. Tai ainakin siitä rutiinityöstä videoiden leikkaamisineen ja päivittäiseen arkeen osallistumisineen.<\/p>\n

”Olen miettinyt asiaa paljon. Arkiduunin, valmentamisen ja kotipuolen yhdistäminen on aika rankka paketti. Omakotitalo vie aikaa ja vaikka minulla ei ole vielä perhettä, olen velkaa kotiin välivuoden”, Aivila sanoo.<\/p>\n

Saliabandyvalmentajalle välivuosi antaa mahdollisuuden itsensä kehittämiseen. Aivila vakuuttaa, että häntä nähdään hallilla myös sen aikana. Sen verran hyvin hän viihtyy Heimossa.<\/p>\n

”Ihmiset tekevät seuran. Aina on kiva mennä toimistolle. Varsinkin jos joku on keittänyt kahvia.”<\/p>\n

Heimon tapauksessa erityisesti näin. Täällä on aina kiinnitetty huomiota siihen, että kaikki viihtyvät ja ovat kuin samaa… Heimoa.<\/p>\n

”Salibandy on vain pieni osa tätä kaikkea. Olen oppinut paljon myös itsestäni. Tuntuu, että nuoret ovat nykyään paljon fiksumpia kuin mitä on itse ollut teini-ikäisenä”, Aivila pohtii.<\/p>\n

15-vuotiaiden valmentaminen kysyy eittämättä hyviä ihmissuhdetaitoja. Aivila ja kumppanit tarjoavat salibandyoppien lisäksi peruselämänohjeita.<\/p>\n

Koutsien harjaantunut silmä huomaa nopeasti, jos jollakulla ajatukset ovat muualla kuin salibandyssä. Valmentaja voi monessa tapauksessa olla sopiva taho, jonka kanssa keskustella iloista tai murheista.<\/p>\n

”Yritän valmentajana tuottaa sellaiset olosuhteet, että pelaajien tarvitsee vain pelata”, Aivila tiivistää toimenkuvansa monet puolet.<\/p>\n

Hän kertoo esimerkkinä tapauksesta, jossa yksi joukkueen pelaajista oli selvästi harmissaan jostakin. Keskustelussa selvisi, että pelipaikan löytyminen kolmoskentällisestä otti pattiin.<\/p>\n

”Kerroimme, että siinä samassa kentällisessä pelasi pari vuotta nuorempi kaveri, jolle hän oli suureksi avuksi henkisenä johtajana”, Aivila jatkaa.<\/p>\n

Päätösten perustelu, kaikkien kohtelu rehdisti ja ihmistuntemus ovatkin valmentamisosaamisen kovinta ydintä ainakin nuorten kanssa toimiessa.<\/p>\n

"Annamme itsestämme periaatteessa kaiken ja sitä haluaa jotain takaisinkin. Paras palkinto on, kun pojat lähtevät hallilta hymyillen", Aivila sanoo.<\/p>\n

Turhaan ei häntä kutsuttu tämän jutun alussa "palkituksi valmentajaksi".  Ammattilaiselle olisi varmasti käyttöä muuallakin?<\/p>\n

”Kyselyjä tulee silloin tällöin, mutta en lähde kulumallakaan”, heimolainen Marek Aivila vakuuttaa.<\/p>\n

\/\/ WI Tiedotus \/ Erno Rautarinta<\/p>","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Heimon polku on kulkenut s\u00e4hlyst\u00e4 tykk\u00e4\u00e4v\u00e4n kaveriporukan keskin\u00e4isist\u00e4 peleist\u00e4 yhdeksi Suomen suurimmista salibandyseuroista. Yksi jo alkutaipaleella mukana kulkeneista heimolaisista on Marek Aivila, joka palkittiin viime joulukuun derbyss\u00e4 ansioistaan Westend Indiansissa.<\/p>","protected":false},"author":1,"featured_media":5656,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_acf_changed":false,"site-sidebar-layout":"default","site-content-layout":"","ast-site-content-layout":"","site-content-style":"default","site-sidebar-style":"default","ast-global-header-display":"","ast-banner-title-visibility":"","ast-main-header-display":"","ast-hfb-above-header-display":"","ast-hfb-below-header-display":"","ast-hfb-mobile-header-display":"","site-post-title":"","ast-breadcrumbs-content":"","ast-featured-img":"","footer-sml-layout":"","theme-transparent-header-meta":"","adv-header-id-meta":"","stick-header-meta":"","header-above-stick-meta":"","header-main-stick-meta":"","header-below-stick-meta":"","astra-migrate-meta-layouts":"default","ast-page-background-enabled":"default","ast-page-background-meta":{"desktop":{"background-color":"var(--ast-global-color-4)","background-image":"","background-repeat":"repeat","background-position":"center center","background-size":"auto","background-attachment":"scroll","background-type":"","background-media":"","overlay-type":"","overlay-color":"","overlay-opacity":"","overlay-gradient":""},"tablet":{"background-color":"","background-image":"","background-repeat":"repeat","background-position":"center center","background-size":"auto","background-attachment":"scroll","background-type":"","background-media":"","overlay-type":"","overlay-color":"","overlay-opacity":"","overlay-gradient":""},"mobile":{"background-color":"","background-image":"","background-repeat":"repeat","background-position":"center center","background-size":"auto","background-attachment":"scroll","background-type":"","background-media":"","overlay-type":"","overlay-color":"","overlay-opacity":"","overlay-gradient":""}},"ast-content-background-meta":{"desktop":{"background-color":"var(--ast-global-color-5)","background-image":"","background-repeat":"repeat","background-position":"center center","background-size":"auto","background-attachment":"scroll","background-type":"","background-media":"","overlay-type":"","overlay-color":"","overlay-opacity":"","overlay-gradient":""},"tablet":{"background-color":"var(--ast-global-color-5)","background-image":"","background-repeat":"repeat","background-position":"center center","background-size":"auto","background-attachment":"scroll","background-type":"","background-media":"","overlay-type":"","overlay-color":"","overlay-opacity":"","overlay-gradient":""},"mobile":{"background-color":"var(--ast-global-color-5)","background-image":"","background-repeat":"repeat","background-position":"center center","background-size":"auto","background-attachment":"scroll","background-type":"","background-media":"","overlay-type":"","overlay-color":"","overlay-opacity":"","overlay-gradient":""}},"footnotes":""},"categories":[44],"tags":[],"class_list":["post-5655","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-heimo"],"acf":[],"publishpress_future_action":{"enabled":false,"date":"2026-04-12 23:59:34","action":"change-status","newStatus":"draft","terms":[],"taxonomy":"category","extraData":[]},"publishpress_future_workflow_manual_trigger":{"enabledWorkflows":[]},"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/westendindians.fi\/en\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/5655","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/westendindians.fi\/en\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/westendindians.fi\/en\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/westendindians.fi\/en\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/westendindians.fi\/en\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=5655"}],"version-history":[{"count":0,"href":"https:\/\/westendindians.fi\/en\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/5655\/revisions"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/westendindians.fi\/en\/wp-json\/wp\/v2\/media\/5656"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/westendindians.fi\/en\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=5655"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/westendindians.fi\/en\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=5655"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/westendindians.fi\/en\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=5655"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}