Westend Indians pelasi sunnuntai-iltana viidennen ottelunsa kymmeneen päivään, kun se kävi Kupittaalla FBC Turun vieraana.

Sarjaohjelmasta tuli mieleen elokuva Päiväni Murmelina, jossa Bill Murrayn esittämä säämies Phil elää saman päivän uudestaan ja uudestaan.

Heimo nimittäin pelasi FBC Turkua vastaan Kupittaalla myös viikko sitten perjantaina. Näiden pelien välissä se isännöi kahdesti Hawksia Tiipiillä. Kaavan rikkoo näiden väliin osunut cup-matsi Classicia vastaan, mutta siitä ei nyt muisteltavaa jäänyt.

Heimon Phil murmeliviikolla oli ehdottomasti Niko Einiö. Kuuden liigamatsin maaliputkessa liihotteleva laitahyökkääjä osui kaikissa näissä peleissä, ja loppukohtauksessa homma huipentui kolminkertaiseen déjà vu -ilmiöön hattutempun muodossa.

Espoolaiset ottivat suurinumeroisimman voittonsa toviin. BeeCee taipui lopulta numeroin 1–8. Heimo pystyi siis ainakin numerojen valossa parantamaan aiemmista, mikä osoittaa ammattimaista asennetta.

Toistuvat pelit samoja altavastaajia vastaan sekä synkkä ja pimeä vuodenaika voisivat helposti johtaa innottomaan ja ponnettomaan esitykseen matseissa, joissa Heimon kannalta ei ollut kuin hävittävää. Tarvitseeko jengin lataamiseen poppakonsteja?

– Ei mitään taikatemppuja, vaan teeman mukaisesti harjoteltu kypsää pelin läpivientiä näitä altavastaajia vastaan. Hyvin on toteutettu pyydettyjä juttuja, vastasi päävalmentaja Joel Ekroos.

Ensimmäinen erä oli vielä tasainen. Heimo meni johtoon, kun Roope Heikkilä oli ensin katsomassa vastustajan hyökkäystä ja sitten päättämässä nopeaa kääntöä varmaan viimeistelyyn. Christian Remeksen pudotuksesta syntynyt osuma oli Heikkilälle liigauran ensimmäinen, joten Turusta tuli matkamuistoksi sählypallo.

Kotijoukkue tasoitti hetkeä myöhemmin, mutta Heimo vei toisen erän puhtaasti 5–0. Heti erän alussa Pieti Alatalo ampui takakulmaan johtomaalin. Sitten Einiö osui kahdesti, ja erän loppupuolella oli Otto Lehkosuon vuoro ampua kaksipiippuisestaan molemmat putket perätysten.

Kolmannessa erässä Einiö täydensi ylivoimalla hattutemppunsa Samuli Huppusen syötöstä. Viimeisen osuman sivalsi Huppunen itse Lehkosuon toimiessa vuorostaan syöttäjänä.

Kolmen pisteen Lehkosuon ja Einiön lisäksi kahteen pinnaan ylsivät Huppunen ja Alatalo. Hyvä asia oli myös Heikkilän odotettu ensimmäinen liigamaali.

– Kyllähän sieltä pieni apina harteilta hyppäsi pois. Tästä hyvä jatkaa eteenpäin, SB Vantaan paidassa divarin pistepörssin viime kaudella voittanut Heikkilä sanoi.

Siirtymä liigaan on tunnetusti huomattava. Heikkilä tietää, mitkä asiat korkeimmalla sarjatasolla korostuvat, ja joita kannattaa kehittää.

– Urheilullisuus on ehdottomasti iso asia ja kaukalossa tilojen käyttäminen. Pitää tietää koko ajan mitä tekee eikä miettiä vasta, kun pallon lapaan saa.

Liigan taso ei ollut hänelle yllätys. Tiedossa oli, että vaatimustaso nousee, mutta tämä on myös ensiarvoisen tärkeää kehityksen kannalta.

– Aika lailla osasin tämmöistä odottaa, ja omat odotukset olivat korkealla. Niitä en ole pystynyt lunastamaan, mutta hommia pitää tehdä niin, että pelipaikan kokoonpanosta ansaitsee.

Heimossa on jatkuva kysyntä tuloksen teosta roolia ottaville pelaajille, jotka toimittavat myös omassa päässä sovittuja asioita. Heikkilä on eittämättä yksi monista, joilla on potentiaalia tällä saralla. Sunnuntain peli oli joukkueelta askel oikeaan suuntaan.

– Tyytyväinen jengin peliin, pieni huoli pallosta vielä niin hyvä tulee. Hoidettiin oma pää hyvin ja tehtiin tarvittavat maalit, Heikkilä tiivisti pallopelien voittoon vaadittavat lainalaisuudet.

Valmennuksen rinnalla laadunvalvonnassa vastaavat omalla esimerkillään kokeneet pelaajat ja kapteenisto. Tästä mallisuorituksen sunnuntaina antoi kapteeni Otto Lehkosuo.

Harvinaisen myöhään sunnuntai-iltana taas kerran Turussa pelattu vierasmatsi ei välttämättä ollut se kaikkein hehkuvin koitos ennakkoon pelaajien mielissä.

– Eivät nämä missään nimessä ole aina niitä helpoimpia pelejä, näin myöhäisillassa ja aika synkkää säätä ollut. Tyytyväinen olen, millä spiritillä olimme nyt ja perjantaina myös, kapteeni antoi hyväksyntänsä.

– Hyvä, positiivinen meininki oli penkillä. Saatiin siten luotua energiaa ja henkeä. Tehtiin tarvittava näissä peleissä.

Pimeydessä vietetyn murmeliviikon saldoksi jäi siis 12 sarjapistettä maalierolla 23–3 ja aallonpohjaksi ruma cupin tappio.

– Saatiin kammettua tiistain pettymyksestä pelaamaan vähän paremmin. Tänään tehtiin enemmän maalejakin, ja puolustus oli taas minttiä, vain yksi päästetty maali taas. Ihan hyvä suoritus, Ode päätti.

Heimo pelaa seuraavan kerran jo keskiviikkona ja yllätys yllätys, taas Turussa. Tällä kertaa elokuvassa on kuitenkin eri vastanäyttelijä, TPS.

FBC Turku – HEIMO 1–8 (1–1, 0–5, 0–2)

08:57 Roope Heikkilä (Christian Remes) 0–1
11:28 Iiro Jurvainen (Aaro Ollikainen) 1–1
20:34 Pieti Alatalo 1–2
23:32 Niko Einiö (Alatalo) 1–3
34:34 Einiö (Joonatan Lindholm) 1–4 yv.
37:07 Otto Lehkosuo (Eero Harjula) 1–5
39:04 Lehkosuo (Tuomas Harjula) 1–6
47:56 Einiö (Samuli Huppunen) 1–7 yv.
58:41 Huppunen (Lehkosuo) 1–8