Westend Indians
Westend Indiansin tarina sai alkunsa 13.12.1992 Toni Leiponen perustaessa seuran/joukkueen yhdessä kavereiden kanssa kilpailijaksi Petri Leiposen perustamalle Westend Cowboysille. Joukkueen ensimmäiset harkat hikoiltiin ja matsit pelattiin tunnelmallisessa Etelä-Tapiolan lukion liikuntasalissa.
Ensimmäinen juniorijoukkue perustettiin Revontulen ala-asteella Mika Leiposen kavereista. Seuran historian ja toiminnan kannalta merkittävimmistä henkilöistä nostettakoon esille vuodesta 1993 Heimoon liittynyt seura-aktiivi Mikko Karppinen.
Vuosien varrella veljesten kaveriporukoista on kasvanut Heimo-yhteisö, joka liikuttaa ihmisiä vauvasta vaariin ja tarjoaa kaiken tasoista liikuntaa harrasteesta huippu-urheiluun. Miesten edustusjoukkue pelaa F-liigassa ja seuralle on myönnetty Tähtiseura-tunnustukset laadukkaasta seuratyöstä lasten, nuorten ja aikuisten parissa.
Seurayhteisömme keltamustissa väreissä liikuu nykyään vuosittain tuhansia Heimolaisia ympäri Espoota. Westend Indians on yksi Suomen suurimmista salibandyseuroista ja yksi Espoon suurimmista urheiluseuroista.
Seuran ensimmäisenä puheenjohtajana toimi Pekka Leiponen, joka on toiminut myös Pro Westendin puheenjohtajana sekä historiallisen monilajiseura Westend-58 seura-aktiivina.
Westend-58 liikutti erityisesti 50-, 60- ja 70-luvuilla alueen nuorisoa. Seura järjesti mm. vesihiihtoa, laskettelua, pallopelejä, yleisurheilua ja Westendin olympialaisia 24.8.1958 käyttöön vihityllä sekä seuran käyttöön luovutetulla ulkokentällä - nykyisellä Westend Tribe Parkilla.
Monilajiseuralla on värikkäs historia. Spontaanin harrasteliikunnan lisäksi seura voitti kulta-aikanaan lukuisia SM-mitaleita eri lajeissa sekä loihti Westendiin omat liikunnallisia kansanjuhlia ja merkittäviä yhteisöllisiä traditioita.
Westend-58 toiminta vaimeni hiljalleen 1970-luvun lopulla, mutta monien nykyistenkin westendiläisten sydämissä sen perintö elää edelleen vahvasti.
Kuten Westend-58 seura-aktiivi Kimmo Kautto kirjoitti vuonna 1990 Westendin historiikkiin: ”Ohjattu, järjestetty, kunnallistettu ja kaupallistettu urheilu ei koskaan ole yhtä virkistävää kuin ne spontaanin liikuntatarpeen synnyttämät riennot, joihin tuon ajan westendiläisnuoriso osallistui… Tätä kirjoittaessani Westend-58 uinuu kuin Lumikki, mutta kukaties jonkun prinssin suudelma herättää sen taas uuteen eloon jonkin uuden – tai vanhan – lajin merkeissä.”
Westend-58 -seuran historiaa kunnioittaen jatkamme tätä tarinaa tänä päivänäkin. Heimossa harrastetaan salibandyn ja sählyn lisäksi mm. jalkapalloa- ja futsalia sekä monilajiliikuntaa. Seuratoiminta on toki ammattimaistunut - ja juuri sen ansiosta - se on tänä päivänä mahdollistamassa niin pihapelejä lapsille kuin huippu-urheiluelämyksiä. Harrastamisen mahdollisuudet ja seurapalvelu monipuolistuu jatkuvasti ja yhteisö kasvaa.
Oli syksy 1992, olin 16 vuotias. Vanhempi veljeni Petri Leiponen oli edellisenä keväänä perustanut kavereidensa kanssa Westend Cowboys -nimisen salibandyseuran.
Pari vuotta nuorempaa pikkuveljeä ei tietenkään hyväksytty mukaan, mutta veri veti pelaamaan salibandya.
Niinpä vastineeksi päätin itse kerätä “harjoitusvastusjoukkueen” omista kavereistani. Se koostui lähinnä Etelä-Tapiolan lukion ensimmäisten luokkien koulukavereistani sekä muutamasta muusta ystävästäni.
Tavoitteena joukkueella ei voinut olla enempää eikä vähempää kuin Westend Cowboysin voittaminen.
Harjoittelimme tai ehkäpä ennemminkin pelailimme ensiksi pari kertaa keskenämme, kunnes suuri päivä koitti. Odotettu harjoitusottelu Westend Cowboysia vastaan.
Ei voi sanoa, että edesmenneen - caterpillarin uhriksi joutuneen - Etelä-Tapiolan koulun liikuntasalissa pelattu ottelu olisi ollut yleisömenestys, sillä paikalla ei tainnut olla yhtään katsojaa.
Tunnelmaa oli kuitenkin sitäkin enemmän. Voisi sanoa, että tuohon peliin kiteytyi amatööriurheilun idea ja suola: pelaajat ottivat tosissaan mittaa toisistaan, vain ja ainoastaan maineen ja kunnian takia, sekä ehkä myös hiukan välituntiv******u mielessä. Hävitä ei voinut!
Ottelu olikin äärimmäisen tiukka - kovaa vääntöä, uhrautumista joukkueen eteen, taistelua jossa kaikki pelaajat antoivat kaikkensa.
Mutta niin kuin urheilussa saattaa ajoittain käydä - päättyi ottelu lopulta meidän niukkaan yhden maalin tappioon ja Westend Cowboysin voittoon.
Seuran kaikkien aikojen ensimmäisessä ottelussa Westend Cowboyseja vastaan pelasivat: Sami Kokljuschkin, Toni Leiponen, Mikael Maksimow, Leo Miramo, Asko Nissinen, Mikko Sinisalo, Lauri Taro, Eetu Tiihonen ja Juha Vesala.
Ottelun jälkeen minua pyydettiin jo Cowboysiin – mutta olisihan meillä kavereiden kesken jo oma joukkuekin, ajattelin.
Seuraavana päivänä yhdellä koulun oppitunneista kysyin takanani istuneelta Sami Kokljuschkinilta, että jatketaanko me edelleen pelaamista yhdessä.
Olimme suunnitelleet siihen asti vain tästä yhdestä harjoituspelistä.
Vaihtoehtona oli, että menisin itse pelaamaan Westend Cowboysiin. Kun Sami kuitenkin vastasi myöntävästi, että pelataan vaan yhdessä, niin (ainakin kahden pojan) joukkue oli syntynyt.
Siihen aikaan ei ollut vielä olemassa salibandyhalleja pääkaupunkiseudulla. Harjoittelupaikka kuitenkin järjestyi, kun Etelä-Tapiolan koulun liikunnanopettajamme Esa Niemelä antoi meidän jäädä aina koulun jälkeen pelaamaan liikuntasaliin.
Vaikka sali ei ollutkaan kuin noin puolet nykyisestä salibandykentästä, kaukalosta ei ollut tietoakaan ja yksi seinistä koostui verhosta, niin joukkueellemme se oli kuin unelmallinen urheilupyhättö konsanaan.
Seuran nimi syntyi, kun mietimme ystäväni Olli Tuomisen kanssa joukkueelle mahdollisimman hyvää ja iskevää nimeä.
Kaikki kunnia sodanjälkeiselle urheiluseuratoiminnalle, mutta siihen aikaan kaiken maailman pallokerhot, palloseurat tai muut pallopojat olivat niminä melko aikansa eläneitä, eikä "toverit" sopinut meidän westendiläistaustaan.
Lopulta Olli ehdotti, että saadaksemme mahdollisimman “veriset” ja kiihkeät paikalliskamppailut Westend Cowboysien kanssa, oli joukkueemme nimen oltava vain ja ainoastaan Westend Indians: siis “inkkarit vastaan länkkärit”.
Se mistä Westend Cowboys sai aikoinaan nimen, niin on toinen tarina konsanaan, mutta jokainen voi tykönään miettiä vaikka millaisia salibandyliiton kieltämiä lyhenteitä siitä saa…
Miehet edustusjoukkue - 1994 (ensimmäinen joukkuekuva)
Seura oli rekisteröitävä jo syksyllä 1992 yhdistysrekisteriin, jotta saimme anoa Suomen Salibandyliiton jäsenyyttä.
Olimme kuitenkin vasta 16-vuotiaita, eikä yhdistyksen hallituksessa saa lain mukaan olla alaikäisiä jäseniä, oli meidän taivuteltava muutamat vanhemmat antamaan nimensä meidän "käyttöömme", kunnes olisimme itse täysikäisiä.
Lopulta saimme allekirjoitukset perustamiskirjaan isältäni Pekka Leiposelta (Pj.), Gugi Kokljuschkinilta (Varapj.) ja Mirja Sinisalolta (sihteeri/rahastonh.).
Kiitoksia siitä heille.
Niin oli Westend Indians ry virallisesti perustettu 13.12.1992. Suomen Salibandyliittoon meidät hyväksyttiin jäseniksi 18.2.1993 ja yhdistysrekisteriin yhdistys liitettiin 9.2.1994.
Yksi seuramme historian ja toiminnan kannalta merkittävimpiä henkilöitä, Mikko Karppinen, liittyi seuraamme heti vuodenvaihteen jälkeen 1993 pelattuaan aikaisemmin sen aikaisessa menestysseurassa EBT:ssä.
Ilman Mikkoa (pelaaja 1993-, valmentaja 1993-, varapuheenjohtaja 1995–2003) seuramme ei olisi lähelläkään sitä, mitä se on nyt.
Ensimmäinen juniorijoukkueemme lähti käyntiin myös heti vuodenvaihteen jälkeen, kun viisi vuotta nuorempi veljeni Mika Leiponen ilmoitti, että hekin haluavat kavereineen pelata.
Heistä tuli siten ensimmäinen Westend Indians juniorijoukkue, 1981 syntyneet D-pojat.
Siihen joukkueeseen tulivat lähinnä viereisen Revontulen ala-asteen 5.-luokkalaisia.
Syksyllä 1993 Westend Indians osallistui ensimäistä kertaa Suomen Salibandyliiton viralliseen sarjaan.
Ja kun pohjalta on aloitettava, niin se oli silloinen miesten Suomi-sarja eli 4-divisioona.
Sen aikaista sarjatasoa ja lajin luonnetta kuvaa hyvin muun muassa, että mailat olivat muovisia “letkuja”, joita jäykistettiin milloin milläkin viritelmällä (ennen kuin tulivat lasikuitu-ProStickit); pelaajat, jotka osasivat "rannata" kovaa olivat harvinaisuuksia; coast-to-coast hyökkäyksiä tehtiin; yhden pelin me voitimme 34–1 (peliaika: 3×1 5min) ja meidän painetut t-paidat olivat sarjan hienoimmat pelipaidat!
Westend Indiansin ja Westend Cowboysin välisiä tiukkoja paikallispelejä pelattiin vielä parin vuoden ajan ja voitot jakautuivat melko tasan, kunnes keväällä 1995 molemmat joukkueet tippuivat 5-divisioonaan.
Kun lisäksi molemmmat joukkueet olivat kärsineet pelaajapulasta, päätettiin, että Westend Cowboys liittyy Westend Indiansiin, joka oli jo siinä vaiheessa kasvanut miesten joukkueen ja parin juniorijoukkueen seuraksi.
Ratkaisu osoittautuikin oikeaksi, sillä seuraavien vuosien aikana nousimme vuosi per sarjataso vauhdilla aina 2-divisioonaan asti, jossa pelasimme kolme kautta ennen kuin joukkueemmenousi miesten I-divisioonaan.
Miehet edustusjoukkue - 2002 (nousu 1.divisioonaan)
Lopuksi vielä suuret kiitokset Westend Indiansin ensimmäisistä vuosista.
Erityisesti teille alkuperäiset juniori- ja seuratyöntekijät Mikko Karppinen ja Mika Leiponen, ensimmäisen joukkueen Sami Kokljuschkin ja Mikko Sinisalo, harjoittelutilat tarjonnut Esa Niemelä ja ensimmäinen puheenjohtaja Pekka Leiponen sekä hallituksen jäsenet Gugi Kokljuschkin ja Mirja Sinisalo. Sekä tietenkin teille Westend Cowboys ja Petri Leiponen.
Ilman teitä ei olisi meitä!
Westend Indians
Once a member - always part of the Tribe
2022-2023: Antti Vartiainen (+ Stefan Korhonen & Joel Ekroos)
2021-2022: Antti Vartiainen (+ Stefan Korhonen)
2020-2021: Petri Timonen (+ Antti Vartiainen)
2019-2020: Petri Timonen (+ Antti Vartiainen)
2018-2019: Mikko Laurikainen (+ Stefan Korhonen)
2017-2018: Mikko Laurikainen (+ Jussi Huovinen)
2016-2017: Stefan Korhonen (+ Jussi Huovinen)
2015-2016: Stefan Korhonen (+ Jussi Huovinen + Mikko Laurikainen)
2014-2015: Mikko Laurikainen (+ Stefan Korhonen + Jussi Huovinen)
2013-2014: Mikko Laurikainen (+ Petri Timonen)
2012-2013: Mikko Laurikainen (+ Christian Andersson)
2011-2012: Tomi Rastas (+ Riku Tanttu)
2010-2011: Tomi Rastas (+ Riku Tanttu)
2009-2010: Tomi Rastas (+ Riku Tanttu)
2008-2009: Tomi Rastas (+ Riku Tanttu)
2007-2008: Mikko Karppinen (+ Riku Tanttu)
2006-2007: Mikko Karppinen (+ Riku Tanttu)
2005-2006: Mikko Karppinen
2004-2005: Tapio Pauru (+ Dome Karukoski)
2003-2004: Lari Kärkkäinen (+ Marko Paju)
2002-2003: Timo Hyvönen (+ Antti Piha)
2001-2002: Jocke Eriksson (+ Matti Peltonen)
2000-2001: Mikko Karppinen (+ Toni Leiponen & Petri Leiponen)
1999-2000: Toni Leiponen (+ Petri Leiponen)
1998-1999: Toni Leiponen (+ Petri Leiponen)
1997-1998: Toni Leiponen
1996-1997: Toni Leiponen
1995-1996: Toni Leiponen (+ Petri Leiponen)
1994-1995: Toni Leiponen (+ Petri Leiponen)
1994-1994: Toni Leiponen
2022-2023: Valtteri Kainulainen
2021-2022: Valtteri Kainulainen
2020-2021: Valtteri Kainulainen
2019-2020: Valtteri Kainulainen
2018-2019: Valtteri Kainulainen
2017-2018: Valtteri Kainulainen
2016-2017: Valtteri Kainulainen
2015-2016: Valtteri Kainulainen
2014-2015: Valtteri Kainulainen
2013-2014: Valtteri Kainulainen
2012-2013: Timo Salminen
2011-2012: Timo Salminen
2010-2011: Antti Lepola
2009-2010: Antti Nyyssönen
2008-2009: Antti Nyyssönen
2007-2008: Antti Vartiainen
2006-2007: Mika Leiponen
2005-2006: Mika Leiponen
2004-2005: Mika Leiponen
2003-2004: Pekka Mild
2002-2003: Pekka Mild
2001-2002: Toni Leiponen
2000-2001: Toni Leiponen
1999-2000: Veni Lillkåll
1998-1999: Toni Leiponen
1997-1998: Toni Leiponen
1996-1997: Toni Leiponen
1995-1996: Toni Leiponen
1994-1995: Toni Leiponen
1994-1994: Toni Leiponen